Sutjakkaat Shetlantilaiset

Urheiluhulluutta

2012-01-22T19:45:00.001+02:00

Kuka motivoituu mistäkin. Mie etiskelin jokunen tovi sitten soitinta, kriteerit tiivistettynä oli pieni, näytöllinen, tavaraa pitää mahtua ja halpa. Kesällä tingin sitten yhdestä kriteeristä ja ostin nanon. Ja voi miten tyytyväinen olenkaan ollut. Lenkilläkin soitin ilmottaa käytännössä että vauhtia läski, sulla on enää viisi minuuttia aikaa ehtiä kotiin. Ja sitten pitää vain juosta kovempaa. Alkuvuodesta päätin ostaa vihdoin sykemittarin ja koska halusin hifistellä päätin luopua samasta kriteeristä kuin soittimenkin kanssa. Ja ai ja voi! Vaikka tuon mittarin lisäosa ei ollutkaan ihan sitä mitä ajattelin niin on se silti hyvä! Ja koska tavaroiden kertakäyttöhinta pitää saada alas, niin nythän on ollut melkeinpä pakko urheilla.

Jokaisen suomalaisenhan pitää hiihtää, edes kerran talvessa. Mie oon noudattanut tätä aika kirjaimellisesti ja hiihtänyt tasan sen kerran talvessa. Tänä talvena olen jo käynyt kahdesti. Ja näin kahden kerran jälkeen en voi vielä sanoa nauttivani hiihtämisestä.

Ylämäessä kaipaa hissiä, ekan kilometrin jälkeen tuntuu että penikat irtoaa, toisen kilometrin jälkeen sylkee verta ja kolmannen jälkeen toivoo, että olisi kääntynyt ensimmäisen kierroksen jälkeen kotiin. Ensin ohi painaa parikytä vuotta vanhempi nainen, siinä voi vielä vedota, että kun sillä on noin hienot sukset ja vielä hiihtopukukin. Meikälikan 153 senttisillä 8 vuotta sitten voidelluilla Peltosilla ei vaan voi päästä kovempaa. Ja kun päälläkin on vaan vanha tuulipuku ja käsissä postilta saadut näppylähanskat. Kyllähän mie muuten. Sen jälkeen ohi menee 13-kesänen sellasta vauhtia, että ei edes näe mitä sillä on päällä, että voisi vedota siihen. Mutta se hiihtää takuulla vain kierroksen ja kunnolleen varmasti ihan liian kovaa. Itsehän hiihdän ainakin 2 kierrosta ja keskisyke 175 on varmasti minun sykkeillä peruskestävyyttä. Mutta siinä vaiheessa kun kuudenkympin ja kuoleman välissä oleva puusuksilla hiihtävä mummo painaa suunnilleen hame viuhtoen ohi, ei voi enää keksiä edes tekosyitä. Nöyrästi yrittää vaan päästä ylämäet tampaten ylös ilman että tarvii ottaa suksia pois jalasta. Ei, hiihto ei ole minun laji, mutta aion mennä ladulle vielä tänä vuonna uudestaan.

Juoksulenkillä voi aina vedota siihen, että mulla on lyhyt askel ja tämä on palauttava lenkki. Tai teen vain peruskestävyyttä. Muutenhan miekin juoksisin noin kovaa. Ja oikeasti olen juossut jo Valkealasta saakka. Juostessa kaipaa hiihtämisestä tasan yhtä asiaa, alamäet on hiihtäessä paljon mukavempia. Talvisin keli on aina mainio tekosyy perua juoksulenkkejä, tosin on sitä joskus oltu niin hulluja, että on nintendo wiin avulla juostu sisällä. 20 minuutin lenkki 27 neliössä on jo kokemus sinänsä. Sisällä juoksemisessa on toki se positiivinen puoli, että ei ole pakko yrittää ottaa sitä edellä juoksevaa ihmistä kiinni ja todeta lenkin jälkeen, että en saanut kiinni ja jalat ei takuulla palaudu tästä kolmeen vuoteen.

Salilla tekee pienemmillä painoilla, koska tekee puhtaasti. Tärkeintähän on tehdä liikkeet oikein, mielummin kaksi oikein tehtyä kuin kymmenen väärin tehtyä. Niinhän aina sanotaan asiakkaillekkin. Oikeasti sitä hipsii salille aina mahdollisimman hiljaiseen aikaan, että kehtaa tehdä kyykkyjä pelkällä tangolla naama punasena.

Spinnissä pitää aina olla se puolituntia aikasemmin, että pääsee varmasti takariviin. Ei sillä niin väliä näkeekö tai kuuleeko sitä ohjaaja, kunhan itse katoaa sinne takarivin pimeyteen. Ylämäen aikana yrittää vaivihkaa vähentää vastusta, ettei se vieruskaveri näe, että oikeasti sitä romahtaa kohta koko pyörän päältä pois. Siinä vaiheessa ohjaajan biisivalinta sad but true tuntuu jotenkin osuvalta. Takarivin heikkouksia on toki se, että näkee itse ne edessä polkevat. Siellä on aina se vimosen päälle jumppakuiteissa painava bööna ja toisaalta myös se kolkytä vuotta vanhempi verkkareissa polkeva nainen. Kyllähän mie nyt niitä kovempaa alamäessä poljen, oonhan sentä urheilija. Enkä ainakaan prassaille vaatteillani, kun paidassa on Martan tekemä reikä, likaset hiukset on vedetty vaan pois tieltä ja kengät on Lotan vanhat 90-luvulta. Ekan kymmenen sekuntisen aikana on varma, että kyllä mie noi voitan, kunnes joutuu toteamaan, että parempi on laittaa silmät kiinni ja kuvitella, että polkee niin kovaa, että kohta se pyörä lähtee jo liikkeelle.

En ymmärrä niitä, jotka kehtaa naama peruslukemilla väittää, että urheilee, koska sen jälkeen on niin hyvä olo. Mulla on ainakin jokaikisen treenin jälkeen ihan kuollut olo. Se hyvä olo tulee vasta sen jälkeen kun katsoo ne kulutetut kalorit ja päättää että 130 kaloria vastaa ainakin kahta karkkipussia ja puoltatoistalitraa limsaa. Sen jälkeen mullakin on hyvä olo. Tai on mullakin hiihtolenkin jälkeen hyvä olo, jos esimerkiksi on kierroksen aikana ohittanut kaksikymmentä ihmistä. Ei kerrota kenellekkään, että ohitti ekaluokkalaisten laturetki -joukon.

Haastoin koko työporukan talvikilometrikisaankin ihan vaan sen takia, että en olisi ainut, joka tulee työpaikalle naama punasena, selkä hikeä valuen ja aurausten puuttumista kiroten. Toisaalta tämän kisan meikelikka voi voittaa, koska mun on pakko polkea joka päivä. Autottomuudesta on siis joskus hyötyä.

Enää ei varmaankaan tarvi selitellä, miksi mie en koirakisoissa seuraa oman luokkani suorituksia. Urheiluiloa kaikille toivottaa Kuvolan kesäksi kuntoon, jo kuudetta vuotta, kampanja.

Siinä teille vähän yrittämisen makua! Sillä on väliä oletko neljäs vai viides.

Jaa nii, mikä tämän päivityksen idea oli? Ei oikeastaan mikään muu kuin tahdoin kehuskella, että mulla on hieno soitin ja sykemittari ja oon tällä viikolla käynyt juoksemassa, salilla, spinnissä ja hiihtämässä. Ja polkenu töihin.

Break away !

2012-01-21T22:15:00.001+02:00

Mulla oli visio. Noin vuosi sitten Marasta on kuvattu agilityvideo, tänään nappasin kameran (se toimi hetkellisesti <3) treeneihin mukaan, tarkoituksena tehdä pientä kollaasia miltä mini-Maken meno näyttää tänä päivänä. Mutta. Arvatkaapas osaanko käyttää tämän uuden koneen muokkausohjelmaa? NO EN. Yritin, ihan tosissani yritin, mutta sitten meni hermo ja päätin, jotta olkohon.
// Mutta seuraavana aamuna olin viisaampi ja poistin videosta puolet ja tittididiii!

Pääasia lienee, että me treenattiin, taas, kerta viikkoon on jo aikamoinen saavutus :). Treenit meni vähän kiirellisellä aikataululla, treenaaminen pitää sovittaa hallin ja auton vapaavuoroihin :D. En tykkää yhtään treenata kiireessä, koska silloin on tehtävä niillä esteillä mitä hallilla on valmiina.

Jos Soolosta voi koskaan sanoa, että se on huono, niin tänään se oli. Ei osannut putki-puomi erottelua, haki neljänteen ja viidenteen väliin kepeillä, ei osannut umpikulmaa ja kaupan päälle kaarratti :o! Mutta saatiin me hyviäkin suorituksia, erityismaininnan annan mun valsseille, ne oli ajoissa ja pyöri hyvin ja Soppis luki niitä kuten pitääkin! JEE! Kolmen hypyn päällehyppyä en saa sujuvaksi, ei sillä, ei Soolo virhettä tee, mutta se tuntuu tökkivältä. Välistävedoilla toimii paremmin. Kepit oli itsenäiset ja kesti vaikka heitin lelun suht ajoissa palkaksi. Hyvä S-maakari :).

Makkemaa teki hypylle irtoamista, itsenäisyyttä, keppejä ja puomia. Valmista palkkaa pystyn jo hieman hyödyntämään, tänään sain sen avulla tosi hyviä irtoamisia :). Kaameita ankkahyppyjä tuo pieni hyppii edelleen, ihan selkäpiitä karmii! Jos joskus jaksan tapella videon kanssa uudestaan niin näette :D. Kepeillä edettiin jo kolmen verkon poistamiseen ja kahden välin suoristamiseen. Suorassa välissä on verkot. Tositositosi hienosti pieni teki, kerran veti täysillä päin verkkoja ja mie nauroin räkäsesti. Reilua tai ei, mutta niin hirmuisen hauskaa :D.

Kontakteilla ensimmäinen suoritus on aina varovainen, toistojen kautta saa tosi paljon varmuutta. Kontaktin paikasta ei Martalla ole vieläkään mitään hajua. Tosin ei sitä ole edelleenkään treenattu, hupsista :)! Mutta hihnalla hallittuja suorituksia. Kyllä siitä vielä agilitykoira tulee, parin vuoden päästä.

Arkistojen aarre! Oskun eka trimmi, melkin valmista! Hihhih :).

Oletteko muuten koskaan siivonneet pienen pieniksi palasiksi revittyä salaattia räsymatolta? Mie olen, ei ollut kivaa hommaa. Koirat olivat palkinneet itsensä moisesta ahkeruudesta kolmella luulla ja pallolla. Epäilen kyllä että Valkoinen vatipää oli ominut kaikki luut itselleen. Koirat on kivoja.

Meidän uusi elämä otti perjantaina lisää tulta alleen, me käytiin AAMUlenkillä. No okei, oltiin reiska vartti, mutta jos kykenen ennen töihin menoa yli viiden minuutin ulkoiluun ja olemaan vielä ajoissa töissä, niin siitä ansaitsee jo melkeinpä mitalin. Talvella vähintään kaksi.

Seikkailu-urheilua!

2012-01-15T17:50:00.000+02:00

Mie pidin lupaukseni. Ne molemmat. Me käytiin tänään treenaamassa ja mie olen kerent käydä viime päivityksen jälkeen jo spinnissä ja HIIHTÄMÄSSÄ! Rasteja seinään, ans kattoo kuin kauan tämä uusi elämä jatkuu !

Tänään aamulla suunnattiin treenaamaan, Soolon kanssa oli tarkoitus ottaa pelkkää rohkeutta ohjaamiseen ja putkijarrutuksia. Mie jään liian usein katsomaan mitä Soolo tekee, varmistamaan sitä, että se tekee oikein, enkä etene kunnolla. Tänään hain rohkeutta liikkumiseen saksalaisen, taviskäännön ja niiston kautta. Lopputreenistä miekin liikuin jo vähän paremmin, S-maakari kyllä osaa ihan hirveästi asioita, vielä kun opin käyttämään niitä hyödyksi. Putkijarrutukset käytiin tosi nopeasti läpi, en tiedä saanko niitä koskaan paremmiksi, yritän olla stressaamatta niistä ja vahvistella niitä aina silloin tällöin. Taviskäännöksistä peukutusta, ei hakenut kertaakaan kiertoon vaikka vekkasin suht vahvastikkin, jee :)!

Pikku Marta teki hyppyä Oreniuksen opeilla ja arvatkaas mitä! Meillä oli rimat lopputreenistä jo 35cm eikä miniatyyri tullut riman ali KERTAAKAAN! Voi hurjuus! Valmiille palkalle Marta yritti karata pariin otteeseen, mutta jonkinverran pystyn jo valmista palkkaa käyttämään käännöksissä. Käännökset on ajoittain tosi hyviä, suoraa Marta hyppää ääliöhuonosti ja ajoittain se ei kuuntele lainkaan vaan hyppää ihan tasajalka-ankkana suoraan eteenpäin.

Tein kahdella hypyllä ja putkella pientä pyöritystä, ei yhtään alitusta, ei yhtään ääliökarkaamista tai -kaarratusta, se toimi oikeasti kuin pieni agilitykoiranalun pitääkin toimia! Siitä saattaa sittenkin tulla minulle joskus ihan kisakoira :). Maria oli hankkinut kujiin täydet verkot, meinasin pakahtua onnesta ! Marta teki suht kapealla kujalla, jos heitän lelun on suoritukset nopeampia kuin valmiilla palkalla. Yhdestä kohdasta verkko oli irronut ja mun mielestä olisi tällöin ollut loogisempaa juosta kujasta ulos, mutta pikku-Makke runnoi verkon läpi ja pysyi kujassa, hihhih! Puomi pariin otteeseen molemmin puolin, vähän alkukankeutta, valmiilla palkalla tosi kivaa etenemistä, kontaktin suorituksesta Martalla ei kyllä ole pienintäkään aavistusta :).

Treeneihin mennessä näkyi hallin lähellä pyssymiehiä enemmän kuin mie oon koko elämäni aikana varmaan nähnyt. Yksi oli sitten passissa hallin sivulla, kyselin, että mitä hittoa ne täällä tekee, kuulemma metästivät kettuja. Metästäjä sanoi mulle, kun totesin, että me ei sitten vissiin metässä lämmitelläkkään, että jos sun ei ihan pakko ole, niin en menisi, siellä on koiratkin ajossa. Juu, ei tullut mieleen laskea kahta ketun näköistä ja yhtä lumeen katoavaa jänistä riistaksi :D. Jäähkille suunnattiin sitten kotimaastoihin, hallin ympäri pyöriminen ei vaan sovi meikelikalle, varsinkaan jos on valoisaa ja metsä on vieressä!

Meikkis tosiaan pyörähti tänään hiihtämässä, tosiaan pyörähdin. Mun mielestä 2,5km on ihan hyvä aloitus, saa nähä tuleeko tänä talvena hiihdettyä yhtään enempää, otin kyllä sukset sentään kotio, ans kattoo unohtuuko ne tuonne varastoon :D. Netin liikuntapäiväkirjani kyllä toteaa, että hiihdin kovaa. En tohdi muuttaa sitä, että sykkeet vaan huusi hoosiannaa koska kunto ei kestä moista urheilua :D Noin se näyttää paremmalta.

Mun lenkin aikana Soolo oli kerennyt tiputtaa porukoiden piparkakkutalon ja syödä siitä puolet ja Marta oli upottanut kuonosa palautusjuomajauheeseen. Että sellasta meillä. Oikeesti, musta tuntuu, että kenenkään muun koirat ei hölmöile niin paljoa kuin minun... Tai ainakaan syö niin paljon kaikkea kiellettyä.

Distance

2012-01-13T17:48:00.000+02:00

Mie olen köyhä. Mutta mulla on toimiva kone, tsaijajaija <3. Viime korjauksen jälkeen kone kesti pari viikkoa, minkä jälkeen se sanoi itsensä lopullisesti irti, tänään sain vihdoin uuden oman koneen. Jeee, ei tarvi enää esittää, että omaisi elämän, hihhih :)!

Me ei olla treenattu sitten flattien kanssa pidettyjen yhteistreenejen. Eikä minua oikeastaan edes harmita se. Tällä hetkellä on jonkinlainen pitkä agilityväsymys päällänsä, ei vaan jaksa napostella lähteä kylmään treenaamaan. Mielummin menen lämpimälle salille tai vielä lämpimämpään spinniin, hihhih! Kyllä me kerran kotona treenattiin palaa, mutta en jaksanut kävellä eteiseen asti ottamaan Martalle valjaita, niin tekeminen oli vähän hulvatonta katastrofia. Tässä lukaalissa on kuitenkin aika pitkä matka olkkarista eteiseen...

Jokunen tovi sitten Makesta tuli taas nakke! Se sai niin paljon kuittia turkistaan, että oli pakko varata sille trimmaaja. Marta on yrittänyt parantaa pigmenttiään ja viime trimmin jälkeen se on kasvattanut selkäänsä pari kärpäsen kakan kokoista mustaa läikkää :). Mun on tosi hankala muistaa, että näillä keleillä Martsulle pitää pukea jotakin päälle, harvase lenkki tajuan puolessa välissä matkaa, että tuo koira paleltuu. Tosin mettälenkille Maralle ei voi pukea villapaitaa päälle, se osaa poistaa sen lennossa. Kertaalleen Marta onnistui vaihtamaan Stuart Little-puvussaan takajalat etujalkojen tilalle.. Maralla on selkiästi oma näkemys muodista :).

Martan trimmi toi mieleen myös yhden probleeman, nimittäin näyttelyt. Marta pitäisi käyttää yhdessä KV-näyttelyssä, mutta koskakohan sen turkki on oikean mittainen? Toka ongelma, millaiselle tuomarille kannattaa viedä laiha, matala, kapea ja kaupan päälle huonosti käyttäytyvä parson? Me tarvitaan ainoastaan agilitykakkonen.

Läheisyys lämmittää, eiku! Etsi Makke!

Sopan versio, kuinka sängyllä muka saa nukkua...

Viime päivityksessä taisin todeta, että jos tästä vuodesta ei tule parempi, niin loppuu pelihuumori. SE HYVÄ VUOSI VOISI ALKAA JO TULLA! NIIKERTA! Pelihuumori on jo aika koetuksella, mulla on parin viikon sisään hajonnut kone, kamera ja pyörä. Jälkimmäisen hajoaminen näkyy vielä pitkään mustelmina pitkin mun jalkoja. Kiukustus. Kamera veteli viimeisiä hengenvetojaan vielä osuvasti ristiäisissä, missä mulla piti olla se toimivin kamera... Onneksi pienestä ja ihanasta saatiin kuitenkin paljon kuvia. Tuo pieni ja ihana Konan Saastamoinen on kyllä vienyt minun sydämeni ihan kokonaan, se tulee kyllä saamaan tädiltään ihan kaiken mitä se ikinä uskaltaa pyytää. Tosin sillä ehdolla, että se ei kutsu minua tädiksi, ikinä !

Ennen seuraavaa tekstiä lupaan, että ollaan käyty treenaamassa! Tai ainakin mie olen. Jatkan surffaamista, kahdessa viikossa kerkiää kertyä paljon kiinni otettavaa :)

Bittersweet

2011-12-31T13:46:00.000+02:00

" "Hei älä pelkää elää", oli viimeinen neuvo!"

Meinaa olla vuosi pulkassa! Väki on kirjotellut tosi hyvän mielen tekstejä menneestä vuodesta, mutta minen moista aio, koska en ole niin hyvänmielen ihminen! Tämä vuosi on mennyt aikamoisella vauhdilla. Mie olen ollut jo vuoden valmis sairaspainija ja oon saanut tehdä töitä koko vuoden samassa kivassa paikassa ja ainakaan vielä ne eivät ole minua sieltä poiskaan potkimassa! Sekös vasta mukavaa onkin :).

Koiravuosi on ollut aika katkeransuloinen, on vaikea antaa arvoa kaikille niille pienille hyville jutuille, kun ne ainoat tärkeät tavoitteet jää saavuttamatta. Mutta koirat on hengissä ja terveitä ja välillä ne on vielä kaupanpäälle ihan mukavia! Ensi vuodelle on paljon suunnitelmia, toiveita ja niitä ainaisia taivasta hipovia tavoitteita.

Joka vuodenvaihde lupaan, että en lupaa mitään, mutta aina se on jotakin luvata. Tänä vuonna olen päättänyt olla paljon mukavampi ja reilumpi ihminen, vähintään itelleni. Ja ehkä kaikille kivoille tyypeille. Ja ennen kaikkea minun koirille. Voisin myös luvata, että ensi vuoden aikana pesen ikkunat.

Vuotta 2012 otetaan vastaan pienessä, mutta sitäkin ihanemmassa seurassa. Kaverin kanssa puhuttiin, että ensi vuosi saa olla kyllä niin paljon tätä vuotta parempi, tai sitten loppuu pelihuumori! Joten FLYGANDE APAn myötä super paljon parempaa vuotta 2012!

Oli muuten koirien ja flygande apan ensikohtaaminen, jotenkin mulla on kutina, että meikälikalla oli paljon mun koiria hauskempaa, hihhhih :)

Soolo on MINI!!

2011-12-25T16:11:00.000+02:00

Vaiko sittenkin maksi? Mun siniset lasit on kyllä sitä mieltä, että se on lähempänä miniä kuin maksia. Varma en voi olla, mutta koska sen toisen agilitylehden ranking sanoo parhaan medin olevan sijalla 16, niin en tiedä missä kokoluokassa Soolo sijalla kolme (hihhih :)!!) kilpailee? Paljon minoon Kirkkonummen keisarille hävinnyt, mut en sentäs tätä! Hih :).

Käytiin männäviikolla Heidin kanssa treenaamassa, Marta oli sitä mieltä, että flattia voi vähän yrittää vedellä kuonoon... Huoh, ei Makella kyllä ihan jokainen inkkari ole kanootissa. Treeneissä tein Oreniuksen opeilla hyppyä, kerran muistaakseni yritti ali, muuten teki aika nättejä juttuja :). Parit kepitkin otettiin, puuttuu vaan niitä verkkoja! Heti jos on yhtään enemmän suorassa kepit, niin Marta painaa pois kujasta. Ja yhtään enemmän suorassa meinaa alle metrin kujaa...

Kontaktit oli niin Martalla kuin Maisalla aika hulvattomat :D Onkohan se ihan hyvä idea, että me Heidi treenataan keskenämme kontakteja :D. Maisa tuli ylipitkine kinttuineen keskeltä puomia alas ja Marta teki tyylikkäitä loikkakontakteja huutamalla samalla jotta vauhtia peekele! Oli siellä vissiin pari hyvääkin ja ainakin meitä nauratti :D!

Soppa teki päällehyppyä, mun on kamalan vaikea löytää oikea kohta juosta, niin, että en ole hyppylinjan edessä tai liian edessä. Oikean kohdan löytäminen on oikeasti ihan tosi hankalaa! Mutta kun se löytyy, niin homma toimi ihan tosi kivasti :)! Avokulman keppejä pitkällä haulla S-maakari teki niin hienosti, että koko MAreena raikui, niin taitava sininen <3.

Mun pitäisi tehdä molemmille koirille tarkat treenisuunnitelmat. Tiedän vain, että mitä tarkempi se suunnitelma on, sitä enemmän minua käy ahdistamanaa jos en pysty pitämään siitä kiinni. Mutta antaisi se vähän suuntaa tälle sillisalaattia treenaamiselle.


Kerää koko sarja!


Aattoaamun lenkkimaastot.

Joulukin alkaa olla jo ohi, JEEE! Tästä päivästä mie kyllä tykkään, nyt alkaa nimittäin jokavuotiset Joulupäivän jamit! RAI!

MARA REENAA!

2011-12-18T16:20:00.000+02:00

Pikku-Mardella oli ihka eka agilitykoulutus tänään, kouluttajana Kuningas-Orenius! Oreniuksen rata oli yllättävän mentävissä, mitä nyt osa esteistä me joudutaan edelleen skippaamaan.

Saatiin ihan älyttömästi vinkkejä treenaamiseen, niin hurjasti, että aloin jo katselemaan, että onnistuisinkohan sovittamaan elämääni kerta viikossa treenit Agility Akatemiassa... Oltiin Martsun kanssa treenattu varmaan 20 minuuttia ja oltiin esteellä yksi, hihhih :)! Mutta tehtiin sovellettuja juttuja ja ennen kaikkea sain neuvoja lähettämiseen, kokoamiseen ja sen riman ylittämiseen. Väärästä nodea ja hyvästä palkkaa! Rajalassie oli kuulemma oppinut rimojen ylittämisen yhdellä huomautuksella, parson tarvitsi "muutaman" enemmän... Tätä mie kaipaan eniten koulutuksissa, sitä että se kouluttaminen osoitetaan juuri sille koiralle. Nyt me saatiin niin spesiaalisti just meille koulutusta, jotta! Hirmuinen treeni-into kyllä iski päällensä. Se kestänee maksimissaan siihen, kun taas pitää mennä ulos tuonne kylmään ja märkään, yök.

Lämmittelylenkki 18.12. JEAH!

Ei Marta, vieläkään se ei mene oikein.

Muutenkin tarvittaisiin treenaamisessa ihan hirveästi apuja, palkkaajaa, avustajaa, yllyttäjää jne. jne. Onneksi joku muukin taisi saada jotakin noottia, niin josko me saataisiin kimppatreeniä taas joskus aikaiseksi. Heidin kanssa onneksi päästään ensi viikolla treenaamaan! Hurraa opiskelijoiden joululomille, hih :)!

Meillä on Martsun kanssa vähän kädenvääntöä siitä, kuka saa nukkua sängyssä ja kuka ei. Mie en voi sietää koiria vuoteessa, niiden paikka on lattialla. Marta tunkee harvasa yö itsensä mun viereen ja herään siihen ehkä satamiljoonaa kertaa. Sheltit on ymmärtäneet samantien säännön pedatulla pedillä saa olla, petaamattomalla ei. Make soveltaa sääntöä ihan jo alkutekijöistä vetämällä päiväpeiton pois tieltä ja nukkumalla mun lakanoilla. (Koulutuslogiikallani, eka otetaan siitä kuva ja sitten käsketään pois, hihhih ;) ). Mulla on epäilys, että tuolta valkoiselta vatipäältä puuttuu joitakin osia päästä..

Marta pitäisi vissiin viedä trimmaajalle, sain kuulla sen turkista aika monelta... Ja meikellä on nykyään oma parson-pipo! Dängjuu Alisa! En kyllä tiedä onko kovin fiksua julkisesti myöntää omistavansa parsonin... Ja hei! Viikko enää, niin joulu on jo ohi, hiphurraa :)!

Meidän laulu

2011-12-10T17:37:00.002+02:00

Ekana tärkein: Mun kone on tullut takaisin <3 Olen ihan into piukkana, mullahan ei siis tarvi olla enää elämää, hihih !

Mutta sitten ihan koirajuttuja, Marta debytoi tänään möllikisoissa! Olipa hauskaa, ei voi muuta sanoa. Martan kanssa kaikki on niin uutta, pitää opetella kuinka virittelen Martan, kuinka toimin itse lähdössä jne. Ja ennen kaikkea, ennen kuin osallistuu kisaamaan, pitäisi opetella ne esteet, hihih ;P. Mutta hauskaa oli, Marta oli mini-luokassa viides (osallistujamäärää ei kerrota!), tulos oli 20, tosin tuomarinsihteeriltä loppui lapusta tila ja tuomari ei jaksanut lopussa enää näyttää virheitä. Ja esteiden ohituksista ei tullut virheitä, jos kertoi etukäteen, että ohittaa jonkun tietyn esteen. Meidän tapauksessa tämä meinasi kontaktien ja keppejen ohittamista. Pikku-Marta haukkui ja komensi koko radan ajan, eikä me olla vissiin koskaan ainakaan yli kymmentä estettä tehty putkeen. Mutta samapa se, hauskaa oli, toivottavasti molemmilla :)! Ja Makke sai vielä palkinnonkin: mini-luokan yleisön hauskuutus! Hihih :). Ja koska mie olen tässä viime aikoina huomannut, että rohkeus ja itselleen nauraminen on kivasta, eikä niihin kuole, niin tittididii!

Soolo ei näissä karkeloissa kisannut, tahdoin olla talkoilemassa, niin Soolon lämpimänä pitäminen olisi ollut ihan liian haastavaa. Mie en ole aikoihin oikein laskenut nollaprosentteja tai vastaavia, koska olen päättänyt keskittyä ihan vaan tekemiseen, mutta nyt oli vain pakko. Mikäli Agi.fi rankingiin on luottaminen, niin Soppa on kisannut tänä vuonna 23 starttia + SM-kisoissa kolme starttia ja MM-karsinnat. 23 startista se on tehnyt 19 nollaa. YHDEKSÄNTOISTA. SM-kisoissa me tehtiin kolme nollaa ja karsinnoissa ryssittiin niin että paukkui.

Mie olin pitkään jo puhunut että tämä on se meidän vuosi, se jolloin me näytetään ihan kaikille. Eihän me tilastojen valossa tuosta puheesta kauas jääty, me vain epäonnistuttiin niissä ainoissa kisoissa missä ei olisi saanut epäonnistua. Tälläiseen vuoteen ei saisi olla pettynyt, mutta pakkohan sitä on vähän olla. Tai oikeastaan aika paljonkin. Mutta kaikki kasvattaa ja opettaa, tämä vuosi on opettanut, että ei siihen pettymykseen, kiukkuun ja epäonnistumiseen kuole, aina sieltä nousee jotenkin. Ehkä ensi vuosi onkin se meidän vuosi. Ehkä on vain välillä kynnettävä sitä multaa, jotta voi taas pärjätä ja onnistua. Soolo on vain ihan käsittämättömän hieno ja taitava agilityeläin, ei ole koskaan toista Sooloa <3

Olipas lässynlässyn, jottei nyt ihan liian siirappiseksi menisi, niin todettakoon, että Soolo söi tossa yksi päivä mun puman treenikassiin reiän, Shammy oksensi viltille ja Marta purasi mun treenipaitaan tänään reiän. Että sellasta, pysytäänpähän tasapainossa.

Punkalampi

2011-12-06T17:51:00.000+02:00

Meillä onkin tekonurmi!


Ja trampoliini!

Me ollaan käyty kahdesti jopa treenaamassa Martan kanssa, viime treeneissä kentälle pääsi myös S-maakari!
Martan taitotaso vaihtelee niin kovin, ekoissa treeneissä se oli ihan haka, oikeasti niin hyvä, että mietin jo, että sen täytyy olla vaihtunut johonkin toiseen. Viime treeneissä tultiin taas maan pinnalle. Yli 25cm rimoista se tulee ali, jos teen paikallaan, tekee hyvin, vauhdista tulee heti ali. Mutta nyt se alkaa jo löytämään hyppyjä, vaikka ne eivät olisi ihan suoraan nenän edessä, kivaa :)! Kontaktit on ihan mukavat, tarvii yllytystä, että tekee niin kovaa kuin tahdon, mutta hyvä siitä vielä tulee. Palaa ei olla treenattu kotona kertaakaan, jännä ettei se oikein ymmärrä mitä siltä kontaktilla haetaan... Viime kerralla tehtiin kujia, vikan välin suoristin lopussa ja Mara veti päin verkkoja vissiin sata kertaa. Mutta noh, suoraa se meni innolla :D.

Parasta näissä treeneissä on kuitenkin ollut ihan sivuseikat. Marta keskittyy tekemiseen, vaikka hallissa treenaa saman aikaisesti joku toinen ja lämppälenkiltä se kääntyi takaisin yhdestä pyynnöstä jonkun elukan perästä.

Viime viikolla Soolo pääsi Mirkan käsittelyyn, ei ollut pahassa kunnossa, etupää oli auki, oikea etutassu käänty eteenviennissä kiertoon ja ilium kiertyi johonkin suuntaan ja jossain välissä oli lukko. Hoidon jälkeen oli ihan auki ja joustava ja sai treeniluvat :)! JEPA! Ja treeneihin suunnattiin sitten maanantaina, Soolo oli ihan Soolo. En tehnyt mitään järkevää, pyöritin vaan mitä mieleen juolahti. Oli se sitten niin hieno, ettei mitään järkeä <3.

MAreenalla on uusi hieno tekonurmi ja soon ihan pro. Niin parhautta! Kannattaa käydä testaamassa vaikka ensi lauantain mällikisoissa ;)!

Kivaa itsenäisyyspäivää! Kuten Joonatan 5v on todennut: "Ensin on Suomi, sitten on maapallo ja avaruus. Ja sitten avaruuden takana on Ruotsi." Marta kattelee juuri poikaa ja ilvestä ja huutaa tasaisin väliajoin rumalla äänellään.

Stuart Little

2011-11-26T20:42:00.000+02:00


Kiitos Noppe <3

Ps. Minusta tuli torstai-iltana täti <3 Voi hurjuus :').

Heartbeat

2011-11-19T20:51:00.000+02:00

Mun piti alottaa tää teksti jotenkin tosi nasevasti, mutta kykenin ettimään vaan aasinsiltana toimivan kuvan. Nasevaa sekin. Simba on ollu meikälikalla hoidossa eilisestä, on se vaan hassu pappa <3 Nyt uskaltaa jo liikkua mein keittiöön asti, olkkariin ei ole tainnut päästä kertaakaan, ylitettävänä on aivan liikaa parkettia. Ollaan tosiaan koko lauman voimin mein porukoilla, jotenkin epäilin, että tämä on helpompi vaihtoehto ;). Neljä koiraa on muuten aika helketin paljon. Onneksi tästä lähtee mettälenkit melkeinpä vierestä, mutta silti. Herranjestas kun ruokintaakin kuluu puoli vuosisataa! Saatika koirien kuivaamiseen lenkin jälkeen. Nyt kaikki koirat nukkuu, voisiko joku kertoa niille, että moinen olisi mukavaa myös yöllä. Pyytää nimimerkki: viime yö meni kahden tunnin pätkissä.

Me ollaan treenattu viime tekstin jälkeen kerran. KERRAN. En saa enää kateellisena kitistä, kun muiden pennut on niin fiksuja ja taitavia, kun en tee tuon oman ääliön opettamisen eteen mitään. Viime treeneissä otin hyppytekniikkaa, olin asennoitunut treeniin vähän takki auki-meiningillä. Shelttien kanssa noita on otettu vähän vasemmalla kädellä ja ne on tehneet moiset tosi taitavasti. Pikku-Makelle rimat ihan alas ja hypyt vähän alta metrin toisistaan. Olisi pitänyt saada treeni videolle, sille olisi voinut parin vuoden päästä toivottavasti jo nauraa. Ekasta yli, tokaa päin, kolmannesta yli ja neljäs meni sitte samalla pompulla. Vaihtoehtona oli hypätä kaksi ekaa kerralla, juosta kolmatta päin ja neljännestä ali. Tein ehkä vuoden ja sain onnistuneet suoritukset suunnilleen roikkumalla Maran hännässä ja korvassa.

Taidettiin näissä treeneissä tehdä jotain kuviotakin, muistelisin, että ei sekään mikään ääretön menestys ollut. Munhan oli tarkotus päästä treenaamaan keppejä, mutta hallille ei sitten päässytkään, ei ehkä olisi kannattanut treenata olleskaan. Kontaktit oli sentää ainaki fifty-sixty aika hyviä. Että sellasta. Jos Marta kisaa ja saa vielä tuloksen ennenkuin se täyttää kolme, olen ansainnut jotain tosi kivaa.

Soolossa en ole nähnyt mitään muutoksia leikkauksen jälkeen. Tai no, taitaa se ensimmäistä kertaa elämässään omistaa ehkä gramman liikaa painoa. Yhtä helppo ja ihana se on edelleen :). Haavaa ei edes huomaa, vapaana lenkkeilee ja parin viikon päästä pääsee fyssarin käsittelyyn. Sitten palataan agilityn pariin, mikäli Soolo saa terveen paperit käteen.

Kävin eilen kaupassa ja kassatyypeillä oli tonttulakit päässä. Niikö oikeasti. NYT JO? Siinä vaiheessa kun ne kaameat renkutukset käy soimaan, niin meike alottaa kauppojen boikotoinnin. En kyllä tiedä syönkö käpyjä vai lunta, se selvinnee ajan kanssa. Marta pölli eilen pikkuveljen karkkipussin, ahneella on ikävä loppu, pieni parson ei onnistunut saamaan pussia itsekseen pois. Mulla on tästä hauskasta tilanteesta jopa videota, mutta en uskalla julkaista, joku vielä pahoittaisi mielensä kun koiralle nauretaan, ilkutaan ja vielä kaameaa kohtaloa kuvataan, ennen kuin autetaan. Julmuutta. Mutta ennenkaikkea niin hauskaa.

Olipas kovin synkkämielinen ja kiukkuinen teksti. Yritin keksiä jotain loppukevennystä, mut ei nyt oikein irtoa, todettakoon siis vaan, että äiti kysyi tänään multa onko Simba sellainen shetlanninponi? Meinasi vissiin collieta.

Someone like you

2011-11-05T22:17:00.000+02:00

Soolo aloitti sen pitkän taukonsa reilu viikko sitten. Mie olin pitkään miettiny Soolon kastraatiota, lopulta tartuin härkää sarvista ja varasin Sopalle ajan äiteen lomalle. Leikkauksesta on nyt puolisentoista viikkoa ja pikku-Soppa on toipunut ihan tosi hyvin :). Body päällä pärjää oikein mukavasti ja kauluriakaan ei enää kauhistele. Soolo ja Shammy on asunut koko Martan juoksujen ajan mein porukoilla, mie olen yrittänyt keretä olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, että näkisi kaikkia koiria. Soppa on melkein joka kerta lähdössä kotiin, kun mie porukoilta poistun, Hämy taitaa mielestään olla nyt kotona... Valitettavasti se ei saa valita :D. Sheltit palannee mein kokoonpanoon viimeistään ensi viikolla. Kiitos äiti ja iskä. Taas <3.

Yhden koiran kanssa eläminen on oikeasti ihan äly helppoa. Vaikka se koira olisikin parson. Yleensähän omia koiria alkaa arvostamaan, kun saa hoidettavaksi jonkun vielä kamalamman, mulla kävi melkein toisin. Mie olen tässä parin viikon aikana oppinut Martasta ihan kamalasti ja huomannut, että sehän osaa oikeasti asioita, mitä vuoden ikäisen pitääkin. Sitä vaan aina vertaa sheltteihin, jotka ei oikeastaan koskaan hölmöile ja silloin Marta tuntuu ihan kamalalta terroristilta. Varsinkin juoksulenkeillä Marta on ihan pop! Se vetää ekan kilsan ihan hulluna, sitten sitä saa seuraavan vetää, mutta loppumatkan se juoksee tosi kivasti edellä.

Pikkasen Martalla on vielä oppimista kotioloissa olemisesta. Se ei jotenkaan ole niin näkymätön, mitä mie koirilta haluaisin :D. Mulla koirat ei saa tulla sängylle, en vaan voi sietää, jos koira nukkuu vieressä. Nyt olen aika monena yönä herännyt siihen, että Marta nukkuu mun kyljessä, enkä ole jaksanut sitä häätää sitä aina pois... Että se niistä periaatteista :D.

Treenattu me ei olla lainkaan, Martan kanssa voisi treenata, Soolo palannee treenikentille joulukuussa, ehkä. Soppa on tällä hetkellä agi.fi rankingissa kakkosena, harmittaa, että en ottanut print screeniä siitä, kun se sitä johti pari kuukautta! Eihän tuolla ole mitään väli, mutta onhan sillä ;). S-maakari on vaan ihan ällitaitava <3.

Mein torstain sirkuskerho on kasvanut ihan uusiin mittoihin, meitä alkaa olla siellä jo kivasti! Ja mie olen joka torstai ihan yhtä hymyä, koska tykkään tosta vaan niin kovin. Sain jopa hankittua koordinaatiotöttöröt, kesästä asti oon niistä puhunut ja nyt sain ne hankittua. Sirkuskerho on kyllä niin paras ryhmä mitä mie olen koskaan vetänyt. Porukka kehittyy ihan älyttömästi ja kaikki on tosissaan mukana! Koiratreenejä on toki kiva vetää, mutta jotenkin fysiikkatreenien vetäminen on mulle helpompaa, kun tuolla tuntuu, että tietää mistä puhuu ja mitä ohjaa. Nii, että joka torstai hymyä, hikeä ja hirveää musiikkia! Hihhih :).

Mulla olisi ollut uusia kuviakin, mm. S-maakarista, mutta koska sen lataaminen kestäisi noin vuoden niin passataan. Jotenka tää mun tietsikka ei ole korjannut itse itseään. Kummallista. Tänään on kolmen tappion päivä, josko kiekkojumalat on jatkossa vähän mukavampia mein pojille! Loppukaneettina sanottakoon, eihän mulla asiaa ollut, mutta koskaan en ole silti hiljaa osannut olla. NIIKERTA!

Ps. Marta kattoo telkkaria, lastenohjelmat ja eläinohjelmat on sen suosikkeja, BBlle se kävi murisemaan. Minun koira <3

Onko jo evästauko?

2011-10-22T20:17:00.001+03:00

Viime viikonloppuna suunnattiin Tuonenmarjojen kanssa perinteiselle eväsretkelle Repovedelle. Olipas mitä mukavinta <3 Marta oli ensimmäistä kertaa mukana, hienosti se toimi ja totteli, saa tulla uudenman kerrankin :). Meidän pieni ja reipas, en pelkää ketään, enkä mitään Marta oli ihan paska jäykkänä riippusillalla :D. Mennessä käveli tutisevin jaloin, takaisin tullessa mentiin sitten ihan minun vetovoimalla :DD.

Eväsretki meni kyllä mukavasti, koirat rälläsi ja rääkyi ja tytöt söi ja höpisi! Kiitos Tuonenmarjat taas kerran, ensi vuonna viimeistään uudestaan :).

Pojat on ollut nyt viikon porukoilla hoidossa, mie en halunnut Soololle mitään hormonipiikkejä antaa, niin otin varman päälle ja pistin Soolon hoitoon. Pyrin minimoimaan Sopiksen stressitekijät joten Shammy meni myös hoitoon. Martan kanssa olisi nyt sitten oikeasti aikaa laittaa se ruotuun, ans kattoo saanko tehtyä mitään!

Tänään käytiin Martan kanssa kentällä treenaamassa ja jumankavita MARA REENAA! Se oli niin taitava! Tein putken umpikulmaa ja kontakteja. Umpikulmaa pari kertaa valmiilla palkalla, niin että Marta näkee, että palkka lentää putkeen, pari huijausta ja pari normaalisuoritusta. Alkoi näyttää aika taitavuudelta :). Hyppää huonosti, pitäisi muistaa tehdä hyppytreeniä.

Kontakteilla alkaa olla jo järkeä. A on jo hyvä, puomi on yllyttäen ja koko puomin matkan kannustaen tosi hyvä. Keinua mentiin ekaa kertaa tänään, sekin alkoi näyttää jo ihan normaali alkeiskurssikeinulta :). Martalla on jo idea, että koske meinaa jotain, se ei vaan ihan vielä tiedä mitä se meinaa. Pitäisi treenata kotona, ettei ala luulla, että käsky meinaa hidastamista tai pysähtymistä. Mutta jos näin vähällä treenillä olen saanut sille edes tuon verran järkeä tuohon suoritukseen, niin hyvä siitä vielä tulee! Keinua tehtiin ekaa kertaa, parin toiston jälkeen unohdin, että ei se sitä nyt heti osaa, niin pääsi hyppäämään kolahduksesta sivuun. Ei kyllä vaikuttanut mitenkään, ei pelkää pamahdusta eikä keinun tippumista. Heilutti vain häntäänsä ja tuijotti hännätöntä sikaa! (Me oikeasti tarvitaan se tukkutilaus...) Mara oli kyllä taitava, mutta niin olin minäkin! Me treenattiin vissiin kymmenen minuuttia, JEE! Miehän tosiaan pystyn treenaamaan yhtä koiraa puol tuntia putkeen, ilman minkään sortin tunnontuskia :D.

Ja niin, mitä siihen Soolon stressiin tulee, niin eipä ole juonut enää porukoilla liikoja. Vettä joutuu kuulemma ihan vaihtamaan eikä vaan lisäämään. Periaatteessa helpottaahan se, että tietää mistä se johtuu, vielä kun keksisi keinot, millä stressin saisi pysymään poissa myös kotioloissa. Huomenna kouluttelemaan koko päiväksi, ans kattoo mitä tuleman pitää!

Mun kone on niin hajalla, että ansaitsisin mitalin blogin päivittämisestä. Joku saakelin Search Protocol Host on lopettanut toimintansa ehkä sata kertaa ja firefox on ollut ei vastaa tilassa ehkä tuplasti. Jos olisi heikko hermorakenne niin menisi hermot. Kirosana.

Ollaanko me nyt sujut?

2011-10-14T18:20:00.000+03:00

Viikko sitten starttasi mun syysloma! Lomaa loman perään, etten melkein sanoisi!

Torstaina suuntasin Helsinkiin, vietettiin Kooman kanssa ihan paras torstai aikoihin, tänks muru <3. Perjantaina oli sitten edessä matka vähän pidemmälle, Ranskaan MM-kisoja katsomaan! Perjantai vietettiin Pariisissa ja iltaa myöden ajettiin sitten mein hotlalle Béthuneen. Lauantai ja sunnuntai meni kisoja katsellessa ja maanantai vietettiin taas Pariisissa.

Aikamoinen seikkailu saatiin aikaiseksi, Ainon kanssa lähdettiin Suomesta matkaan ja treffattiin sitten mein ihana maailmanmatkaaja Noppe Pariisin lentokentällä. Noora oli vähän varustautunut matkaan katselemalla karttoja, me oltiin Anni-Fannin kanssa matkassa vähän enemmän mutulla :P. Kentältä löytyi kartta, kielivaihtoehtoja oli kaksi; espanja ja japani. Päädyttiin sitten espanjankieliseen ja hienosti pärjättiin. Metrokarttaa käytettiin kuin vanhat reissaajat konsanaan ja osattiin lukea ihan normaaliakin karttaa.

on se iso!

Ranskassa autolla liikkuminen on aivan oma lukunsa, siellä ei oikeasti ole mitään sääntöjä. Noppe ajoi koko reissun, koska me ollaan vielä niin nuoria, että jokaisesta olisi pitänyt maksaa superekstralisää. Hienosti selvittiin, Noora ajoi, Aino luki karttaa ja mie kattelin tiekylttejä tai päivittelin kamalia ranskalaiskuskeja. Ihan oikeasti, ei taksikuski vaan voi pitää lounastaukoaan hätävilkut päällä liikennevaloissa, eikä autoa vaan voi parkkeerata tielle, jos ei muualta paikkaa löydä. Tuolla vaan pystyi. Hengissä selvittiin, Noppe oli taitava kuski! Auto kyllä otti vähän osumaa parkkipaikalla... Joku vähemmän taitava kuski (Ranskassa saatoin käyttää kyseisestä kuskista hieman rumempaa nimitystä) oli törttöillyt ja ajanut mein autoon kunnon lommon kisapäivän aikana. Oikeasti, miten parkkiruutuun ajaminen voi olla niin vaikeaa? Jopa mie osaan sen ja mie en ole mikään kummonen kuski. Perästä kuuluu, peekele!

Kisat oli ihan huikeat. Kieltämättä harmitti kyllä niin pirusti istua katsomossa. Kisaamaahan sitä veri vetäisi. Mulla on ihanat kaverit, jotka heitti vähän suolaa haavoilla lauleskelemalla aamulla: "Iida on entinen maailmanmestari, hei!" ;D. Halu päästä kisaamaan noin hienoihin kisoihin kasvoi entisestään, pelko kyllä hiipi perssiiseen, että voiko sitä oikeasti joskus pää kestää tuon paineen? Meikälikka itki ihan räkä poskella, kun Ranskan maajoukkuekoirakko päätti uransa tuolla, niin mieletöntä <3 Kannattaa kurkkailla jos löytyy tubesta, minun kone ei tee niin paljoa yhteistyötä että jaksaisin sitä rataa etsiä :D. Jännitin ihan äärettömästi suomalaisten menoa ja en meinannut uskaltaa katsoa, kun Japani oli kiinni mitalissa :D... Katsomokisaaminen on aina vaan niin paljon jännittävämpää. Suomalaiset oli kyllä niin huikean taitavia, varsinkin Tuulia ja Punssi, voi älyttömyys! Ja taas piti itkeä.

You can stand under my umbrella!

Kisoissa oli kyllä tosi hyvä tunnelma, väki tanssi ihan hulluna väliajat ja ranskalaisten mennessä rataa hallissa oli hiirenhiljaista. Uusien naamojenkin kanssa tuli höpistyä ja niin hauskoja naamoja oli, että pitää varmaan lähteä lunastamaan lupauksia Rauman pitsikisoihin, hih :). Ranskassa kukaan ei oikeastaan puhu englantia, edes sämpylää ei saanut tilattua ilman viittomista. Onneksi Aino on ranskankielentaitoinen, niin meidän reissu helpottui ihan mielettömästi. Tai kyllähän mie omalla ranskallani pärjäisin, nykyään osaan sanoa yhden lauseen, käskeä pitämään turvan kiinni ja vielä kirota, niillä pärjää pitkälle.

Olipas kyllä reissu, kiitos Noppe ja Anni-Fanni <3. Muistakaa, varokaa kynnystä, kun tiputte junasta! Nopen blogista löytynee joskus parempia kuvia :D.

Kotona odotti pieni ylläri, pikku-Mara aloitti juoksunsa, oikea unelma harrastuskoiraksi, juoksuväli 3,5kk. VOI ÄÄLIÖ! Se vissiin päätti tehdä viimeisen kerran kiusaa Soololle... Sopalla alkaa nimittäin se pitkä tauko agilitystä parin viikon kuluttua, joten nyt pojat on seuraavat kaksi viikkoa sitten hoidossa mein porukoilla. Onneksi mulla on ihan maailman paras hoitopaikka koirille, ei tarvi miettiä miten koiranpojat pärjää. Maran lyhyt juoksuväli tietänee Martallekin eläinlääkärin pöydälle joutumista, ans kattoo.

Huomenna suunnataan ihanalle syksytraditiolle, eväsretkelle Tuonenmarjojen kanssa <3

Pojat ja Immonen

2011-10-03T20:59:00.000+03:00

Viikko sitten kävästiin hurttien kanssa treenailemassa aamusta, koska mulla oli arkivapaa. Siis ARKIVAPAA. Miten äärettömän paljon yhden päivän aikana pystyikään saamaan aikaan?

Marta treenasi etenemistä, se etenee vain valmiille palkalle, muuten se kysyy. Tein hyppy putki ympyrää. Valmiilla palkalla, vähän huijaamalla ja muutamalla toistolla, alkoi pienen valkoisen vatipään meno näyttää jo hyvältä. Tein Maken kanssa myös valsseja samalla kuviolla ja voi elämä, miten hyvin se kääntyy (silloin kun se kääntyy...) Kääntyminen on tosiaan vähän fifty-sixty, välillä tulee ihan äärettömän hienosti valssiin mukaan, mutta pääasiassa lentää ja kauas. Pirun tarkkaa se on ajoituksellisesti, Marta lukee tosi näpäkästi kroppaa, mun pitää vielä oppia ymmärtämään miten se sitä lukee tai opettaa se lukemaan niin kuin mie tahdon :).

Pussia tehtiin myös radan yhteydessä, useammin Marta oli pussin päällä kuin sisällä. Ja tosiaan, ei sen kangasosan päällä, vaan sen pussin "kehikon"... Kepit kujana, hyvin etenee valmiille palkalle, täydet verkot vielä hankinnan alla. Kontakteista A on jo aika makea, ei se kyllä ymmärrä 2on-2offia yhtään, mutta pysyy sillä esteellä, eikä lentele sivuista. Puomi on parempi kun juoksen takana. Vierellä juostessa Mara väistää. Pitäisi vaan treenata myös kotona aika äärettömän paljon aktiivisemmin.

Soolo teki valsseja, voi ääretön kun se lentää. Ei pahasti, mutta sen verran, että hävitään aina pari sadasosaa per valssi. Vähän kun väänsin ja käänsin päässäni, sain homman toimimaan myös esteillä. Ajoitus ja liikkeen suunta on vain ihan äärettömän tärkeitä. Mun valssit valuu liikaa sivuille, en hahmota sitä mihin mun pitäisi mennä. Piirtelin sitten viivoja pitkin hallia, että missä sen valssin kuuluu liikkua. Aika monen toiston jälkeen homma alkoi jo pelittää. Soppa ei tehnyt mitään muuta järkevää, rällätti pari kertaa ihan vaan suoraa. Hyppää kyllä huonosti, fyssariaika on onneksi jo varattuna.

Mie olen tässä viime viikkoina ollut parilla kurssilla, viime viikonloppu meni Jyväskylässä ja voi älytön miten hyvä kurssi olikaan. Kun sai taas sen mielettömän kipinän, että on oikealla alalla. Töhersin muistiinpanot ihan täyteen lisätekstiä ja yritin ahmia uutta tietoa niin paljon kuin iso pää vain pystyy. Niin huikeaa, niin opettavaista ja niin innostavaa! Enpä muista koska olen ollut Suomessa hotellissa ilman koiria, hauskaa sekin :).

Viime viikolla meni myös haku umpeen siihen yhteen agilityryhmään. Mie soudin ja huopasin sen asian kanssa ihan kamalasti ja lopulta päädyin siihen, että en edes hae. Aika näyttää oliko päätös ihan huono. Nyt me vaan jatketaan treenaamista kohti niitä tavoitteita ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Syksy saattaa tuoda Soololle vähän pidemmän tauon, kahtellaan.

Marta muuten harjoitteli juoksulenkillä mukana oloa, hihihi. Oli se vaan hauska juoksukaveri ja välillä niin arvaamattoman kamala :D. Mutta pitäähän pienen parsonin pyydystää jokainen liikkuva lehti... Kohta on jo loppuviikko, arvatkaahan mitä silloin on? NO MUN LOMA TIETTY!

Tuu siekii!

2011-09-24T19:49:00.000+03:00

Joka torstai Kankaan koululla, siinä vaaleanpunaisessa rakennuksessa Kouvolan keskustassa, vartin yli seiskasta tunti eteenpäin tehdään toisistamme agilityurheilijoita fysiikkatreeneissä!

TUU SIEKII!

Harjoitteet ei ole hankalia, kaikkia harjoitteita voi soveltaa jokaiselle sopivammaksi. Porukka on hauska ja porukassa on aina mukavampi tehdä. Meikelikka vetää, en ole niin kamala miltä näytän! Oikeasti olen ihan mukava, kysykää vaikka minun äitiltä! Isältä saa myös kysyä, sisaruksilta ei pakolla saa kysyä. Tehdään porukassa koordinaatioharjoitteita, lihaskuntoa, kehitetään räjähtävää- ja reaktionopeutta ja pidetään yhdessä hauskaa.

Harjoitteet voidaan valita vakavien koordinaatioharjoitteiden ja koko kansan suosikin vessanpönttöhipan välistä! Kustantaa sen verta, että saadaan salimaksu maksettua ja voita leivän päälle, KSSK-ihminen saa alea. Ei tarvi olla agilityharrastaja, riittää että on harrastaja! Vaikka sohvalla makoilun harrastaja tai pitsinnyplääjä, me huolitaan kaikki mukaan! Lisätietoja antaa KSSK-foorumi, Homeetan foorumi, Umppa tai vaikka meikelikka. Mukana olleiltakin saa kysyä, sitä mitä ne vastaa, siitä mie en ota vastuuta! Hauskaa on, ainakin mulla!

Joten, tuu siekii, just sieltä sohvalta, JUST SIE!

Pst. Ensi torstaina 19.15!

Ps2. Vitsi oli kiva kurssi tänään, odotan innolla ensi viikonloppua! Ja arvatkaa, minulla on maanantai vapaata! VOI ÄLYTTÖMYYS <3

Kuinka sie tuuletat?

2011-09-21T21:35:00.000+03:00

Soolo on uusi piirinmestari, hei! Piirinmestari, hei! Piirinmestari...

Viime viikon sunnuntaina kilpailtiin piirinmestiksistä, Soolo taituroi kaksi nollaa sai piirinmestaruus-tittelin ja mikä kivintä, sen viimoisen arvokisanollan ensi vuoden karsintoihin :)! Nyt me voidaan rauhallisella mielellä kisata tai olla kisaamatta, ihan miten ikänä haluan!

Eka rata oli agilityrata, todella helppo, ei siinä tainnut olla kuin yksi takaakierto. Soppa teki pikkuseivää nollaa, lopussa mie olin ihan eksyksissä ja sain vähän kalastella S-maakaria. Valssit venyi ja paukkui ja totesin jo radalla, että: "Oho!" Kuitenkin nollalla maaliin, sija kaksi. Hävittiin voittajalle puoltoista sekuntia. Kyllä söi taas naista, puoltoista sekuntia on kuitenkin ihan mielettömän paljon.

Toka rata käytiin käänteisessä järjestyksessä, koiria oli kyllä senverta vähän, että ei juurikaan odottelua kertynyt. Hyppäri oli jo vähän haastavampi, alku oli tosi kiva :). Mulla ei jalka oikein liikkunut, pää meni jo toiseen suuntaan, mutta massa ei vaan liikkunut... Pitäisiköhän asialle tehdä jotain? Vähän tuppasi tulemaan kiirus, joutui vähän pelastelemaan, Soolo tuli parissa kohtaa ihan jaloille, meikelikka oli ihan pihalla jo esteeltä kolme. Mutta silti, vaikka rata meinasi hajota, niin pystyin pitämään homman jotenkin kasassa loppuun saakka! JEE! Nolla ja voitto, hyvä Soppis!

Ei näissä kisoissa itse agility ehkä ollut mitenkään kaunista, mutta tuuletukset palkintojenjaossa sitävastoin olivat! Johonkin se on aina panostettava ;).

Mara pääsi vähän tekemään lämppäesteillä, on se vaan hauska. Ei se mitään osaa, mutta on se hauska :D. Hyppää päin rimoja, kääntyy kolikolla jos jaksaa, lähettyy kiertoon, tekee kolmen metrin lenkin ennen kiertoa ja räyhää mennessään <3. A on ihan super makea! Siinä on jo se vauhti, järkeä siinä on jo hitunen, nykyään se ei lennä enää An sivuilta ulos...

Viime viikolla treenattiin kahdesti, Martalle kujakeppejä (jep, vihdoin olen päättänyt!), tarvisin vaan täydet verkot. Toki se nyt juoksee häntiksen luokse, jos kuja on tosi leveä, vähänkään kapeammalla käy oikomaan. Pitänee pohtia. Parit kontaktit se taisi tehdä myös, puomi on aikamoista hazardia, A näyttää jo treenikelvolta.

Soolo taisi tehdä vähän päälle hyppäämistä, takaakiertoa ja valsseja. Pitäisi osata päivittää treenipäiväkirjaa, viimeksi olen tainnut kirjoittaa karsinnoista. Hupsistakeikkaa! Muistelisin että ei mitään suurempia ongelmia ollut.

Ne suuret ongelmat on sitten minun koneessa, tämä ei vain enää toimi. Avautuu vartin ja tätäkin tekstiä saa kirjottaa jokusen tovin. Laskuja ei uskalla maksaa, ymmärtäisiköhän laskujen lähettäjät, jos kertoisin, että en vaan millään voi maksaa niitä.. Pitänee kokeilla! Seuraavat viikonloput on täynnä kaikkea hauskaa, eka meikälikka kouluttautuu parina viikonloppuna vähän lisää ja sitten otetaankin ihanien tyttöjen kanssa reput selkään ja suunnataan maailmalle! Hihih!

Kivaa loppuviikkoa, huomenna saa jo sanoa, että huomenna on perjantai!

Kimppakivaa

2011-09-11T22:14:00.000+03:00

Tällä viikolla on tehty kaikkea kivaa porukassa. Mie käyn vetämässä kerta viikkoon fysiikkatreenejä koiraihmisille ja se on niiin äärettömän kivaa! Mie teen ite siinä samalla joten ehkä siksi tykkään siitä vielä enemmän. Toivottavasti kukaan ei pahastu, kun meikäkin höyryää mukana, kukaan ei ainakaan (vielä) ole (ääneen) valittanut. On ihan sairaan kiva vetää treeniä porukalle, kun kaikki on ihan täysillä mukana. Viime kerralla tehtiin kuntotestejä ja kaikki tekivät ihan täysillä ja innolla. Vitsi mie hymyilin kun pääsin kotiin. Tuollasta ryhmää vetää oikeasti mielellään. Seuraavana päivänä en ehkä hymyillyt niin kovasti, ai hitsivieköön, että olikin selkä kipiänä :D. Onneksi mulla on toinenkin projekti pyörimässä ja perjantaina tuli venyteltyä ihan kunnolla. Pikkuhiljaa alkaa selkäkin olemaan suora.

Lauantaina oli Pirkan syödään yhdessä kampanja. Mie ratkasin asian niin, että porukat saa tarjota ruuat :D. Oli kyllä äärirento lauantai, näitä lisää :).

Tänään suunnattiin Kahjojen Ninjojen kanssa treenaamaan. Tehtiin pm-kisojen finaalirataa, meillä on vähän kapeampi halli, joten jouduttiin vähän soveltamaan, mutta pääpiirteissään toimi samalla kaavalla. S-maakari oli ihan super mainio! Se tuntui taas polkevan oikeasti kovaa ja tekevän juuri mitä käskettiin. Niin äärettömän ihanaa on kyllä mennä sen kanssa. Kolmanneksi vika rima tuli alas, muuten tosi nättiä menoa. Tein vielä pätkissä, parissa kohtaa valitsin varmemman, mutta hitaamman tavan tehdä. Pitäisi luottaa Soolon taitoihin ja käyttää niitä hyväksi.

Marta teki pätkissä, sain paljon apuja palkkaamiseen ja Martan itsenäisyyteen. Ja niitä tärkeitä muistutuksia, että Marta ei ole Soolo. Sille pitää opettaa asioita. Oletan sen kanssa niin paljon ja turhaudun kun se ei osaa. Vaadin siltä ihan kamalasti, vaikka en ole opettanut niitä asioita. Pitäisi tehdä sillekkin treenisuunnitelma, että hommassa olisi vähän enemmän järkeä. Marta oli kyllä mainio, se tekee aina töitä niin tosissaan, tykkään hirveästi sen tavasta tehdä. Parit kontaktitkin tehtiin, treenikavereiden ilmeet olisi pitänyt saada videolle. Hihih, kyllä siitä vielä hyvä tulee :).

Kiitos KN-ryhmä, oli niin huiput treenit taas! Mitattiin muuten Marta, 28,5 cm... Seisoi kuulemma vähän etujalat harallaan, josko se ois sentään sentin korkeampi. No ainakin se on mini. Lauantaiaamuna kävin hakemassa Martalle yksivuotis-rokotukset, terveen paperit sai, painoa kokonaiset 4 kiloa!

Tämä kuvan vuoksi minun sielu lepää.

Huomenna taas töihin, muistakaa, perjantai ei ole pettänyt koskaan. Ainii, blogissa ihan uutta näköä, meni kauan, eikä silti ole sellaista mitä piti. Mutta ihan sama, onpahan taas jotain pientä uutta. Yläkuva on mein ihanan maailmanmatkaaja Nopen ottama!

Fiilispohja

2011-09-06T20:26:00.002+03:00


Tästä kuvasta on jo jokunen vuosi. Oiskohan Korpelan Sannan nappasema?

Maanantaina käytin Soolon ja Martan fyssarilla. Kyllä mie oon näköjään oman koiran oppinut tuntemaan. Turun kisojen jälkeen kattelin, että Soolo ei liiku puhtaasti, lenkilläkin sen liikkuminen on ollut kankeampaa. Soolo treenasi Turun kisojen jälkeen kerran, mutta koska se ei liikkunut hyvin, niin se on ollut siitä asti tauolla. Soololla oli alaselkä (voiko koirasta sanoa alaselkä :P) ja reidet ihan kaameassa jumissa ja sen takia se olikin kävellyt selkä pyöreänä. Etuliikkeet ei ole olleet puhtaat -> niska oli tosi jumissa. Sen lisäksi Sopalla oli vielä yksi lukko rangassa. Nyt seuraillaan miten Soolo lähtee aukemaan ja mietitään tartteeko varailla vielä lisää aikoja heti perään.

Marta yllätti käyttäytymisellään! En yllättynyt siitä, että se kitisi koko Soolon hoidon ajan tai siitä, että sen saaminen kyljelleen vaati minut ja fyssarin, mutta siitä, että se makasi koko puolen tunnin hoidon tyynenä yllätyin! Sen silmät luppasi kiinni hoidon aikana, hih :). Martalla oli vähän jumia etupäässä, Mirka veikkasi, että moinen johtuu Martan etuvetoisuudesta. Lihaksista sai plussaa ja muutenkin oli joustava pieni piski :)! Martalle seuraavaa aikaa katsellaan sitten kun minusta niin tuntuu.

Sunnuntaina suunnattiin koirien kanssa Kausalaan lenkkeilemään. Tallusteltiin Nopen kanssa menemään muutama tunti pitkin puruja ja peltoja. Hämyn karvoissa on varmaan vieläkin heinänkorsia ja Maran mahassa kuraa.

Suunnattiin vielä pyörähtämään koirahäppeninkiin. Katseltiin vinttarien juoksunäytöstä ja Marta ja Kovukin pääsivät kokeilemaan vieheen perässä juoksemista. Olipa hauskaa :). Marta lähti tosi kivasti vieheen perään ja juoksi sen kiinni, ei jäänyt tappamaan vaan palasi minun luo. Oli super hauskaa päästä tuollaista kokeilemaan, Marta oli niin kovin reipas :)! Vinttikoirien näytös oli kyllä mainio, meikälikka ois kattonu vaikka kuin monta kertaa sen yhden whippetin juoksun, härdyyde mikä vauhti ! Koirat oli tosi rentoina kun kateltiin näytöstä, ei haitannut meteli tai muut koirat. Oli kyllä niin rento päivä, kiitos Noppe <3.

Minun tekisi mieli sanoa, että otetaan Noppe pian uusiksi, mutta se taitaa olla jo mahdotonta. Maailman ihaninta maailmanvalloitusta te rakkaat, pitäkää toisistanne niin kovasti huolta :') <3

Mestaripiirros

2011-09-02T23:28:00.001+03:00

Minun oma pieni Marta täyttää tänään kokonaisen vuoden. VUODEN. Marta on ehkä minun elämäni suurin riskipäätös, enkä voisi olla onnellisempi, että tämän riskin uskalsin ottaa.

Olin jo aikoja ennen Martaa päättänyt, että seuraava koira on bc. Löysin jo pari yhdistelmääkin, mutta ne kariutui. Sheltin hankintaa kuljetin rinnalla, mutta se tuntui hankalimmalta, niistä tiesi liikaa, enkä hyväksynyt oikein mitään yhdistelmää. Mutta kun mun ehdoton suosikki shelttikasvattaja päätti astuttaa ihan super kivan sheltin olin mie ihan inskana ottamassa siitä yhdistelmästä shelttiä, mutta sekään ei lopulta tuottanut tulosta. Viime syksynä Umppa laittoi mulle vitsinä viestin, että olisi parson-tyttö vapaana ja mie tartuin siihen vitsiin. Ei tärpännyt eka tyttö, mutta tärppäsi toinen.

Martan näin ensimmäisen kerran luovutuspäivänä, en ollut luvannut pentua kotiin kantaa, mutta Emmalle totesin, että aika äärettömän huono pentu saa olla, että mie en sitä kotiin tuo. Pikku-Marta oli ihan mielettömän reipas, juoksi eri alustoilla, saalisti vaahteranlehteä, leikki ja ennenkaikkea pienestä rähinästä se juoksi minun jalkoihin turvaan. Ja se oli pieni, niin mielettömän pieni.

Marta on opettanut minulle ihan kamalasti. Rauhallisuudesta, nöyryydestä ja uudestaan yrittämisestä. Olen menettänyt hermoni siihen lukemattomia kertoja, varmaan useammin kuin sheltteihin yhteensä. Mutta silti, tuossa pienessä ja pahaäänisessä koirassa on jotain, mikä saa minut nauramaan. Sen häntä heiluu jatkuvasti, eikä se ota koskaan itseensä jos minulla on huono päivä. Tuossa koirassa on kaikki mitä mie koiralta tahdoin. Ääneen ei saisi sanoa, mutta minusta tuntuu, että olen rotuni löytänyt.

Mulle sanottiin Martaa hankkiessa, että ehkä sinä tiedät millaiseen soppaan lusikkasi työnnät. Luulin, mutta en tiennyt. Hyvä niin, en nimittäin olisi uskaltanut parsonia hankkia jos olisin tiennyt. Martaa hankkiessa en tiennyt rodusta juuri mitään, Martan suvusta vielä vähemmän. Tänä päivänä en tiedä rodusta tai suvusta juurikaan enempää, mutta päivä päivältä tiedän enemmän Martasta. Koskaan en olisi uskonut, että koirani kiipeää joskus tiskipöydälle tai auton moottoritilaan tai hyppää ruokapyödälle. Nykyään en ihmettele enää mitään. Pienen Martan varalle on suunnitelmia ja haaveita, aika näyttää toteutuuko niistä yksikään. Pieni Marta on oma valloittava persoona, pahaääninen parson, ihanan kamala ja kamalan ihana. Juuri oikea koira minulle, juuri oikea koira meidän laumaan.

Martasta ei oikeastaan koskaan ole julkaistu mitään kunnollista agilityvideota, joten tässä tulee! Pikku-Mara 1vee! Tekniikoita sille ei ole opetettu ja se näkyy, mutta me harjoitellaan :). Yksivuotis synttäreiden kunniaksi Marta pääsi kiipeämään A:n ihka ekaa kertaa :).(Pääkestää-kampanja alkaa taas ;))

<p>&amp;amp;amp;lt;p&amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;Maailman&amp;amp;amp;lt;/p&amp;amp;amp;gt;</p>

Maailman parasta synttäriä pieni ja ihana Marta Neponen <3

Potkua tähän elämään

2011-08-28T21:53:00.001+03:00

Viikko lomaa. Hermolomaa. Vapaata kaikesta.

Viimoset viikot ennen lomaa olin ihan täynnä koiria. Milloin oli työpäivän jälkeen revitty kylmälaukku, milloin oksennettu sohvalle, milloin väännetty kuraläjät maton nurkkaan. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että loma koirista tulee joskus enemmän kuin tarpeeseen.

Emma, eka vasemmalta on sulle <3

Saatiin pari ilmasta jälkkäriä, voitte vain arvata mitä näille kävi. Mikä tuuri?

Pääasiassa elin rannalla, mutta käytiin me muutama nähtävyyskin katsomassa. Kuvailin kaikenmaailman kivikasoja, enää en muista mikä kivikasa oli mikäkin. Kuvasin yhen kiviröykkiön, kun luulin että se oli teatteri, pari askelta eteenpäin osoitti et teatteri olikin ihan teatteriksi tunnistettava. Noita laivoja olisin voinut katsella vaikka ja kuinka. Yhdessä laivassa asui vuohi.

Enemmän kyllä kuvailin eläimiä kuin niitä kivikasoja. Tuon heposen vieressä oli joku antiikin aikainen asumus, kuvasin heposta. Vuohille nauroin varmaan vartin yhteen putkeen yksinäni, niistä tuli mieleen ihan Shrek-elokuvan aasi. Kulkukoiria ja kissoja oli paljon, yhden kissan meinasin ottaa kotiin, se oli aivan hirmuisen pieni, eikä sillä ollut toista silmää.

Maisemiin ihastuin, kiipesin himpuin teitä korkeammalle, kamalan korkealle ei vain yksin uskaltanut, ikänä tiedä mikä Kreikan vuoristorölli olisi tullut vastaan. Pääasiassa vietin aikani rannalla, tein tiukkoja 7-8h rantapäiviä, työläimpinä asioina oli kääntää kylkeä, lisätä rasvaa tai mennä uimaan. Juuri sitä, mitä loman pitääkin olla. Mittari näytti useampana päivänä 38°, minulle se passasi enemmän kuin hyvin :).

Mun maailmassa olisi rauha, jos saisin syödä näin joka ilta.

Loma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Loma koirista tuli tarpeeseen. Me oltiin lenkillä viisi minuuttia sen jälkeen kun koirat oli palannut, koska teki mieli lähteä lenkille. Marta oli kasvanut silmissä. Kaikki kolme oli hengissä (=iskä, äiti ja pietari) ja talokin oli ehjä. Marta yllätti äitin käyttäytymällä ja tämä sai minut hymyilemään. Itse on niin hankala nähdä niitä arjen pieniä opittuja asioita. Kiitos äiti ja isi taas, olette ihan korvaamattomia <3

Perjantaina ennen reissua me käytiin treenaamassa. Soolon treeneistä jäi käteen vain yksi ajatus. Miten ihmeessä me ei olla maajoukkueessa jos koira on noin hyvä? Työkaverit kysyivät multa, että miten sie onnistuit mokaamaan ne ainoat kisat missä pitää onnistua, jos pystyt takomaan muissa kisoissa hyviä tuloksia. Sen kun vain tietäisi. Marta teki ekaa kertaa rimoilla, ihan hyviä juttuja ja ihan hassuja kamaluuksia :). Martalle olisi eka koulutuskin tiedossa, yritän kyllä kaikkeni löytää sille tuuraajan, eihän siinä ole vain mitään järkeä.

Nyt kaikki nukkuvat reporankoina, taisi niilläkin olla aika rankka loma :). Vaikka loma koirista onkin ihan luksusta, täytyy myöntää, että vasta kun äiti koirat minulle toi, tuntui että on oikeasti kotona. Marta juoksi kodin joka nurkan läpi ihan kuin vain huutaakseen, että Mara on kotona! Soolo pyöri mun jaloissa, kertoakseen että Soolo on nyt minun luona ja Hämy tuntui katselevan, jotta jahas, nyt ollaan sitten tässä kodissa. On ne vaan ihania. Lopulta ainakin.

Huomenna töihin. Illalla vetämään fysiikkatreeniä ja sen jälkeen yksi hieronta. Niin se arki taitaa taas alkaa.

Jottei totuus unohtuisi

2011-08-19T14:25:00.000+03:00

Ja jottei totuus tosiaankaan unohtuisi:

L - O - M - A !!

Ps. Mulla on loma. Kesäloma. Palkallinen kesäloma.

Loma.

Pysy kellossa!

2011-08-14T21:58:00.000+03:00

Kesäretki 2011 onnellisesti takana, olipa hauskuutta :)! Kiitos Piia, mennään joskus toistekkin! Mie starttasin matkaan jo perjantaina, pääsin tosin vaan tuohon muutaman kilometrin päähän. Aloitettiin kesäretki koiraisten kanssa yökyläilemällä porukoilla! Kyllä oma sauna ja oma piha olisi vaan mukava juttu :).

Lauantaina suunnattiin sitten viideltä aamulla nokka kohti Turkua. Vähän saattoi unihiekka painaa silmää, mutta mitä pienistä. Lauantaina startattiin kolme rataa, KV, agility ja hyppy. KV:ltä vitonen, hyppäsi pituuden sivuun. Me ollaan treenattu tämä tosi kuntoon, viimeksi tein "tsekkaus-treenit" ennen karsintoja. Kuinka himputin usein tämä pitää muistuttaa, että se toimii ja että siihen saa luottaa? Pysäytin tällä radalla kontaktit, ainakin yritin. Tästä radasta ei oo videota. Tuntui tosi jähmeältä ja kankealta.

Agilityrata, alku aika samanlainen kuin karsintojen kakkosrata. Radan tavote oli onnistua saamaan se koira tällä kertaa esteelle kaksi. Onnistuin. Yritin pysäyttää kontaktit, puomin juoksi läpi. Oli tosi jähmeää, lensi parissa kohtaa tosi pitkälle. Tein yhden tosi nätin valssin kuitenkin :)! Soppa voitti tämän :o! Sunnuntaina fiilis vähän nousi, koska voitettiin koira, joka oli mun mielestä makea :) Hih!

Hyppärille sain fiilistä kun naapurimaiden edustajia starttasi ennen meitä ja niitä kannustettiin kuin isossa kisassa konsanaan! Samaa meininkiä Suomeen myös! Muuten olin koko kisapäivän ihan kamalan fletku, en vain löytänyt asennetta. Hyppäri oli meiltä paras, ei vieläkään liikkunut hyvin, leviää parissa kohtaa ja olin kuulemma taas kovin ruotsalainen käskyttäjä ;P. Oli toka. Videolta katottuna hyppää huonosti, pitää yrittää varata fyssaria.

Lauantaina löydettiin Turusta kaksi nurmiplänttiä ja nukahdettiin ennen puoli kymppiä. Sunnuntai aloitettiin puolen tunnin aamiaisella ja loppupäivä hurrattiin Suomelle. Huikeaa taitavuutta kaikilla :)!!
Automatkalla turistiin kaikesta, sain taas ääretöntä intoa treenata ja erityisesti treenata pikku-Martaa. Se teki reissussa kaksi sylikääntöä asfaltilla, osaisikohan se ne nyt sitten? Kisoja ei ole nyt juurikaan tiedossa, karsintoihin Soolo tarvii vielä yhden agilitynollan, SM-kisoihin nollat on jo kasassa.

Jakohäkki! (huikean kätevä!) Toisinaan Soppa ei ymmärtänyt jakohäkin todellista ideaa...

Meikälikalla koirat saa olla sängyllä vaan kun se on pedattu. Nyt se on pedattu, mutta juuri nyt Marta veti päiväpeiton tyynyn päältä pois ja nukkuu tyynyllä. Rikkookohan se rajoja?

Jos putki on keinu.

2011-08-06T21:34:00.000+03:00

Videoblogista hei!

<p>&amp;amp;lt;br&amp;amp;gt;S</p>

Ekaa kertaa ikunamilloinkaan: Triplanolla! JEE! Fiilis katosi vähän auringon mukana, mutta hienosti toimittiin. Ekalla oli kolmas, tokalla sadas ja vimosen voitti. Ruusukkeet sai vaihtaa kanttiinieväisiin (Kiitos Helsingin sankareille vinkistä!) ja nyt on niin paljon herkkuja, että maha repeää. Jo hymyilyttää :).

S-maakari oli hieno, Marta voitti häkkinsä vetoketjun ja antoi Hämylle päihin, mie näin isämartan ja sain kiellon huutaa kannustushuutoja. Että sellanen kisapäivä. Ensi viikolla kesäretkelle.

Nyt ei irtoo!

2011-08-05T21:59:00.000+03:00

Se oli taas kivaa. Vaati työtä ja tsemppaamista, mutta tekemisestä oli helppo nauttia. Tai miten sen nyt ottaa, jalat oli niin kipeät, että kyykystä ei päässyt ylös ilman apuja. "Seisomaannousu +1av, tarvitsee runsaasti avustusta." En suosittele urheilua kenellekkään. Ainekaan syntymälaiskoille.

S-maakari oli kyllä hieno pieni sininen! Kiitos Piialle videoinnista, aikoihin ei ole käynyt niin, että se näyttää paremmalta, miltä tuntui, nyt kävi näin! Huomenna jatketaan.

On My Way

2011-07-29T22:36:00.000+03:00

Koiraelämäni huippuhetki osa jotain. Ne kävelee kaikki niinkuin pitää. Jopa Marta. Voisin kehystää tämän kuvan seinälle.

Kävin alkuviikosta treenaamassa. Lopetin ekan kymppiminsan jälkeen koska mieli teki vain potkia pikkukiviä ja itkeä räkä poskella. Tiedän, että on uusi kausi. Tiedän, että pitäisi vain asettaa tavoitteet ja toimia niiden mukaan. Mie tiedän. Mutta aina se tieto ei riitä. Mun treenisuunnitelmassa lukee elokuun kohdalla "yhdet normit + PM. FIILIS! ja MM-tuomarit treeneissä." Pitäisi vissiin tehdä uusi treenisuunnitelma.

Tehtiin vissiin Soolon kanssa valssia ja pakkovalssia. Tehtiin karsintojen kakkosradan alkua. En saanut sitä hypystä ohi kertaakaan. Sain hilkulle, mutta en kertaakaan ohi. En kertaakaan. Marta kävi kerran haistelemaan jotakin muuta tekemisen aikana, joten siihen loppui sen tekeminen. Niin kutsutut iloiset treenit. Soolo on ilmottu jokuseen starttiin, en olisi varmaan ilmottanut, mutta kisalahjakortteja ei oikein passaa laittaa hukkaan. Tosin itselleni olen jo luvannut, että jos en oikeasti tahdo lähteä kisoihin, niin en sinne lähde. Koska silloin se ei tiedä kuin pahaa mieltä ihan kaikille.

Tein kuvakollaasin, koska en jaksanut ladata niin montaa kuvaa. Suhteellisen loogista. Soppa änki Martan pikkuhäkkiin, tuo häkki on liian pieni jopa Maralle. Oli niin söpöä, että piti oikein kuva nappasta. Tokassa kuvassa Soolo matkustaa Seinikseltä kotiin, mun piti välillä tökkiä sitä varpailla, että sain tiedon, jotta onko se enää hengissä. Valehtelematta se liikkui matkan aikana ehkä kaksi kertaa. Vähän raotti silmiään tökkimisestä. Häviäminen on vaan rankkaa.
Alin kuva kuuluu kategoriaan kultakala tai kelpielle ruokaa. Tuossa oikeassa laidassa olevat kärpäsenkakat on lusikkaleipiä. Martan syömiä lusikkaleipiä. Kuvan pointtihan on siinä, että mistä helkutista tuo hurtta on tuolle pöydälle päässyt? Pikkuveli pääsee sunnuntaina ripille, koirat ei kuulemma saa tulla juhliin. Jotenkin outoa minusta. En ymmärrä kiellon syytä.

Treenattiin muuten viikolla palaa ja temppuja. Ei ole Marta yksin vielä oppinut kontaktin ideaa. Terrierit ei vissiin ole tarpeeksi fiksuja? Maahan se meni käskystä monta kertaa. Myös istu-käskystä. Mie meinasin mennä huomenna treenaamaan, mut sitten mulla tuli jotenkin sellainen tunne, että taidan mielummin ostaa kaameasti karkkia. Kivaa viikonloppua!

Markkinat oli, haitari soi...

2011-07-22T23:20:00.000+03:00

Ei auta itku markkinoilla. Valitettavasti. Pakko se on vaan lähteä täydellä höyryllä etiäpäin. Eiliset treenit oli paras palautus tekemiseen, Oreniuksen Juha tuli nimittäin Kuvolaan kouluttamaan! 30 astetta, varmaan 30 estettä ja piti vaan painaa! Mie en _koskaan ikinä milloinkaan_ ole ollut noin huonovointinen radan jälkeen mitä nyt olin, oliko vähän parhautta! Huusin, kirosin, lyllersin, mutta yritin. Ei me ei oltu hyviä, ei lähelläkään, mutta kaikesta kaameudesta huolimatta, taisteltiin maaliin saakka.

Niin huikeat treenit, niin kuollut olo ja tänään niin kipeät jalat. Kiitos Juha! :) Ja vaikka käskytys oli kuulemma vallan ruotsalaista, niin aina sieltä supi suomalaisen perkeleen voi löytää :D. Eiköhän tämä tästä lähde taas, pian taas treenataan. Opin myös uuden tekniikan, en kyllä enää muista mikä sen nimi on, mutta se kohta missä meinaan kaaduta ennen putkea! Martakin otti pari juttua Juhan valvovan silmän alla, tulipas taas ajateltavaa ja vinkkejä.

Kun ei vaan jaksa juosta. Ehkä mie alan treenaamaan juoksemista, tai vaihtoehtoisesti opetan takaaleikkaukset kuntoon. Olipas kivaa ja kivuliasta :).

Takaranka

2011-07-18T18:01:00.001+03:00

Se oli sitten siinä. Koko tämä vuosi. Vielä jonain päivänä miekin opin häviämään enkä elä omassa ihmemaassani. Minä vielä luulin, että viime vuonna tuntui pahalta. Mie olen vain niin äärettömän pettynyt.

Eipä tarvi jossitella eikä selitellä. Mie olin vain simppelisti luvattoman paska.

Ny ny ny ny ny!

2011-07-13T21:35:00.000+03:00

Läheisyys lämmittää :').

Maanantaina Soppamaakarilla oli fyssari, loppuarviona: "Sehän oli oikeastaan aika ok!" Siinä vaiheessa meikätyttö tihrusti suunnilleen kyyneleitä ilosta :). Taitaa olla niin, että juoksen jatkossakin lenkit yksin.

Viikonloppuna Soppa treenasi yksittäisiä esteitä, pituus, muuri, pussi, rengas ja kontaktit ei mitään ongelmaa! Tänks Lotta ja Taneli treeniseurasta, tulkaa taas pianpian :) Tänään treenattiin Piian kanssa ohivientejä, mulkkukuvioita ja muistuteltiin pöytää. Soolo oli ihan erimainio, se vaan tuntuu polkevan päivä päivältä kovempaa. Ja se on päivä päiveltä varmempi, uskaltaa hölmöillä ja siitäkön minä tykkään :). Mun pitää vain viedä sitä rohkeasti, uskaltaa käyttää sen vahvuuksia hyödyksi. Kiitos Piia treeniseurasta, toivottavasti otetaan uusiksi vielä karsintojen jälkeenkin :)!

Soolo on nyt niin hyvässä kunnossa, etten osaa sanoa, koska se olisi ollut näin tikissä. Treenillisesti ja fyysisesti. Mulla on fiilikset tosi katossa, agility on tuntunut pitkään taas tosi kivalta. Kuten urheiludokumenttikin kertoo: "Mää olen ite, olen voittanut, olen hävinnyt, mutta ennen kaikkea mää olen pelannut, olen osallistunut." Ylihuomenna mennään jo!

"Ei pienet naarmut haittaa
ei kukaan huomaa ny
paina talla pohjaan ny
pistä musat soimaan ny
nosta kädet ilmaan ny ny ny ny ny!"

Kirahvilla on pitkä kaula

2011-07-08T20:48:00.000+03:00

Martalla on vissiin tärpit päällänsä, ainekin meno on meillä sellaista, jotta! Marta on kyllä aikamoinen Roisi-Raisa, en yhtään ihmettele, vaikka sitä luultaisiin urokseksi :P. Pari viimosta päivää Marta on tyrkyttänyt itseään Soololle ja tänään kun lähdin kaupungille, niin Marta alkoi ulvomaan häkissään.. Varsinainen Himo-Hilkka! Mutta aika hyvin meillä on mennyt, ainakaan kukaan ei ole valittanut metelistä :).
Painitrikoonsa Marta on onnistunut jo rei'ittämään, ehkä se vain tahtoi kertoa, että ostin sille kokoa liian suuret.. Edelliset hiersi Martan nivuset ja seuraavat tippuu päältä. Mutta kun ne pienimmät näytti jo niin pieniltä stringeiltä, että yritin löytää pikkulikalle sivistyneisyyttä ;).

Viime viikolla käytiin Piian ja Sannan kanssa treenamassa karsintoja varten, tehtiin ihan huippuhauskoja pöytäkillereitä. Nää treenit oli sellaiset mitkä saa minut innostumaan agilitystä, näki kuinka koirat pohti ja miten hienosti ne oppikaan vaikeita asioita! Pikku-Soolo oli kyllä ihan huikea. Kiitos Sanna ja Piia treeniseurasta, oli ihan huippua treenata porukassa :).

Mie ryhdistäydyin tänään ja aloin opettamaan Martalle sivulletuloa. Se oli yhtä lahjakasta kuin Shammyn seuraaminen. En edes muistanu miten hankalaa perusasioiden opettaminen voi olla. Martahan osaa istua, pysyä paikoillaan ja tulla luokse. Ajoittain se menee myös maahan. Toisaalta eihän se ole vasta kuin 10kk ;). Muuten! Voisikohan sille nyt alkaa opettamaan keppejä? Saako olettaa, että Marta on kasvunsa kasvanut kerta juoksutkin on alkanu?

Soppakin kerkesi ennen ässämmiä täyttää seittemän, lahjaksi se sai fyssarikäynnin. Fyssari sanoi, että ei tää nyt kamalan paha ole, on tämä ollut pahempikin, hihi, otin positiivisena palautteena :D. Maanantaina uudestaan! Mie en ole enää sitten alkukevään ottanu koiria mukaan juoksulenkeille, olin fyssarin kanssa samaa mieltä, että se voi näkyä Soolon lihaksistossa positiivisesti. Ainekaan se ei nyt ollut niin vino ja jumi kuin ennen. Ite olen yrittänyt juosta aina välillä vähän pidempää lenkkiä, tällä viikolla jaksoin kahdesti 11,5kilsaa, hyvä mie! Vauhti ei päätä huimaa, mutta väliäkö sillä kun eteenpäin pääsee. Huomenna saatan suunnata katsomaan kisoja Lappeenrantaan. Däkädää, enää viikko, kivintä!

Matkalaulu

2011-07-02T17:20:00.001+03:00

"Nekin takana mun lemppari DJ
Ja se soittaa meille vain hyvii biisei
Enkä vois toivoo parempaa
Seuraa"

Juhannus vietettiin perinteisesti Tuorlassa, vähän vähemmän perinteisellä tyylillä! Viisi tyttöä, kahdeksan koiraa, kaksi telttaa ja matkailuauto! Olipas huikean hauskaa!

Ja jottei elo liian helpoksi menisi, päätti Marta aloittaa juoksut juhannusperjantaina :D. Mitä me pienistä, kun ei pienetkään meistä! Kaikki sujui tosi hienosti, oli ihan superia :). Ensi vuonna osa sakista saattaa jopa osata tanssia yhteistansseja ;). Meidän reissua kuvaa ehkä eniten se, että tyttöjä oli viisi, punkkipihtejä neljät, tyhjäakkuisia puhelimia neljä eikä yhtään laturia, hihih :). Itse agilitykin meni ihan mukavasti, Soololle hylky ja kolme nollaa sijoilla 3. 2. ja 1. Shammy starttasi Nooran kanssa hyppärin ja voi vitsi miten Hämyisellä olikaan hauskaa :) Kiitos Noppe! Juhannusperinteen mukaisesti jälleen syntyi yksi uusi ohjaustekniikka, darra. Sen voi muuten bongata videolta :D.

Mulla oli visio, että juhannuksena kuvataan paljon videota. Koska videothan on aina kaikkein hauskimpia. (Kipu kasvattttaaaaa, lasta kulkeevaaaa!) No eihän sitä videota juurikan muistettu ottaa, mutta silti. Seuraava video naurattaa varmaan vain minua ja juuri siksi se saa paikan blogissa.

Kiitos katkeamattoman kylmäketjun nuoret ja kauniit! Oli parasta :). Majoitus Kielletty-leiritys kiittää ja kuittaa!

Tällä viikolla ollaan treenattu kahdesti. Soppa on ollut perus taitava Soolo ja Marta ihan vallaton pieni Make. Martan kanssa tarvisin kipeästi apuja, en oikein saa sitä toimimaan kuin suoralla. Ja silloinkin valmiilla palkalla. Palkalle Marta osaa kyllä varastaa, useasti. Mutta menee miljoonaa ja silloinhan se riittää meikelle :).Ihanat kesäkelit päällänsä, rannalla on viihdytty taas sen verran, että iho on kuin paloauto konsanaan. Viime vuonna en palanut pahasti vissiin kertaakaan, mutta mulla olikin huikein erikeepperi aurinkorasva. Pitänee löytää moinen tällekkin vuodelle! Kivoja aurinkopäiviä!

Stupid Little Fool

2011-06-20T19:35:00.000+03:00

Kolme rataa. Kolme nollarataa. Kolme hyvää nollarataa. SM-7. Pitäisi olla tyytyväinen. Pitäisi. Ei pysty, ei vielä.
Soolo oli mainio, ihana pieni Sininen. Mie pystyin kasaamaan itseni ja tekemään kovassa paikassa kaksi kovaa suoritusta. Ja silti, se ei vaan riitä. Ja juuri siksi tämä tuntuu kolmelta miljoonalta kilolta pettymystä.

Soolon finaalirata alla, hyppäri oli vähän taiteellisemmalla silmällä kuvattu :D. Että jos jollain sattuisi olemaan Soppamaakarin hyppäri videolla, niin huolisin enemmän kuin mielelläni :).

Minun omassa ihmemaassa ei ole koskaan ollut sijaa seitsemän.

Kesätukka 1/4

2011-06-12T17:18:00.002+03:00

Hihih :). Se näyttää ihan pennulta! Mie olen tahtonut omille hurtilleni kesätukat siitä lähtien, kun näin miten Noppe on Kovun siistinyt. Kun piski ei näytä yhtään kynityltä, vaan oikeasti hyvältä! Ja nyt olisi ensimmäinen valmiina, hauskaa! Kiitos Noppe trimmistä ja muutenkin lauantaista, oli mitä parhautta!

Viikonloppu meni superhyper nopeaan mökillä, uiden, syöden ja aurinkoa ottaen. Voi kun ei sieltä tarvisi kesällä ollenkaan poistua. Kesän urheiluosuuskin tuli tehtyä, ees-taas mökille pyörällä, JEAH! Huomenna Sopalla on vielä fyssari, sen jälkeen me aletaan olemaan jo tosi valmiita. Olisipa jo ensi viikonloppu! Niin parhautta!

Kuva-arvoitus: Mitä tässä tapahtuu?

Hih, kivaa kesää ja kivoja viimeistelyjä! Nastolassa nähdään :).

Forever in neverland

2011-06-05T19:14:00.002+03:00

Eilen suunnattiin ysin jälkeen vielä treenaamaan. Tunsin itseni vanhaksi, kun yhden jos toisen ikäistä sankaria tuli vastaan juhlatamineissa ja mie painan reppu selässä kolmen koiran kanssa kohti treenikenttää :D. Mutta mitäs sitä itse juhlimaan kesälomaa, siihen kun tuppaa olemaan vielä yli kaksi kuukautta aikaa... Äitini sanoin: Ammatinvalintakysymys. Niinpä. Tässä tilanteessa se on harmi, että pidän omasta ammatistani :D.

Sopan kanssa treenasin putki-puomi erottelua ja keppejä. Toki piti pari pituudelta kääntymistä ottaa vielä lisäksi. Putki-puomi erottelu oli aika hukassa, se oli aikamoista fifty-sixty menoa, loppuakohden vähän parani, mutta mikäli noita tulee arvokisoissa, mun pitää viedä ne kohdat ihan äärimmäisellä tarkkuudella. Äärimmäisellä.

Kepit hyvät, liian pitkällä etäisyydellä jätti kaksi vikaa pujottelematta :O. En ymmärrä. Mutta paljon tuli hyviä suorituksia, kulmien kanssa ei ongelmaa. Ei kyllä hahmota keppejä, jos en niitä nenän eteen tarjoa. Soolo sallii vaikka kuinka törkeän takaaleikkauksen, jos annan sen pujotella kolme ekaa keppiä rauhassa, kolmen ekan aikana se ei salli multa edes hengittämistä väärään suuntaan. Pituudelta ei käänny tiukasti, hyppää metrin pitkäksi. Mutta ei kaarrata ja mikä tärkeintä, ei ottanut vauhtia kertaakaan pituuden palikoista, hyvä minun Soppa!

Make treenasi kääntymistä. Ja vähän hyppyjen hakemista. Minusta on melkein hankalinta opettaa koiralle, että se hyppy pitää ottaa, vaikka se ei olisi nenän edessä. Kuinka ihmeessä se tehdään? Vai tuleeko se sen kuuluisan ajan kanssa... Make kyllä kääntyy, useimmiten riman päältä. Ja menee hypylle, jos se nyt sattuu tielle tulemaan. Mutta silti se on aika kiva, varastaa häntäsikaa mun vyötärön korkeudelta, juoksee häntis suussa karkuun ja takuulla vielä lällättää mennessään. Mutta silti, tai ehkä juuri siksi, tykkään sen tekemisestä todella :).


Pieni väsynyt Helsingin reissaaja :).

Eilen käväsin aamulla juoksemassa, ekaa kertaa ikuna juoksin niin pitkään! Piirun alta 15 kilsaa taittui mukavasti hölkötellen, jee :)! Mie oon nyt käynyt juoksulenkeillä ilman koiria ja täytyy myöntää, että se on aika paljon rennompaa. Mie en kokoajan hätistele Hämyä juoksemaan kovempaa ja vahtaa, että juokseeko Soolo suorassa, tuijottaako se minua, meneekö se nyt jumiin jne. Uskon, että tämä ratkaisu sopii meille ainakin nyt paljon paremmin, katsellaan ajan kanssa palaanko taas koirien kanssa juoksemiseen. Sopalla on fyssari vielä ennen ässämmiä, huikeaa! Mulla on kyllä super työpaikka, kun voin vain ilmoittaa, että tulen myöhemmin, koiralla on fysio :).

Eilen onnistuin lukitsemaan itseni ulos. Multa löytyi kyllä avainnippu taskusta, mutta olin unohtanut juoksulenkin jälkeen lisätä siihen kotiavaimen! Voi elämä.. Ei ollut apua pyöränavaimesta, vanhan pyöränavaimesta, lukion kaapin avaimesta eikä porukoiden kotiavaimesta.. (Jep, keneltä löytyy lukion kaapin avain vielä jokunen vuosi lukion jälkeen :P) Makiksen kanssa tallustettiin sitten kiltisti porukoille hakemaan vara-avainta. Puhelintahan mulla ei ollut taskussa. Koska aamulenkin jälkeen mun puhelin meni ja hajosi... Jos jotain positiivista otetaan, niin mietin kun sisältä lähdin, että otanko Martalle edes hihnaa, onneksi otin, Hämyn hihnan :D. Vähän oli Makella tilaa pannassaan... Oli kyllä aika avot päivä :DD. Mut ei oo kaikki niin justiinaa, niinkö ei oo seuraava videokaan! Huomenna uuteen viikkoon, muistakee, se perjantai ei ole koskaan jättänyt tulematta :).

Katselin tuossa muuten Soolon tuloksia. Se on tän vuoden puolella tehnyt yhden hyllyn ja loput nollia. Seuraavaksi startataan ässämmissä. Ei liene tarpeellista edes sanoa, että mulla on tällä hetkellä aika paljon itseluottamusta ja intoa :). Mie tiedän, että mein vauhti ei aina riitä, mutta mie myös tiedän, että joskus se saattaa jopa riittää. Kuten isäni aina jaksaa muistuttaa, treenattu on, nyt ei auta kuin näyttää mitä osataan.

Voiko ukkosella uidakkaan?

2011-06-02T17:59:00.000+03:00

Me ollaan treenattu, kisattu, nautittu kesästä ja eletty. Lotan kanssa ollaan treenattu kahdesti, Tempussa näkyy ihan huikea kehitys, varokee minikoirat, kohta tulee Telmis ja Make! Viime viikolla treenattiin vähän heikommassa kelissä, tulipahan testattua, että koirat ei ainakaan ukkosta pelkää.. Rataa laitellessa nimittäin välähti salama ja jyrähti ihan samanaikaisesti, eikä yksikään koirista reagoinut korvien nostamista suuremmalla tavalla. Ja ne oli sentäs kaikki vapaana. Tänään paistoi sitten aurinko!

Sopis ei trenannut viime kerralla, se oli liian kauan paikoillaan lämpän jälkeen, niin en tahtonut treenata sillä. Tänään Soolo teki SG ongelmia. Vekkejä me ei vieläkään osata ja jaakotuksia minun pitäisi uskaltaa käyttää rohkeammin kisoissa, ne me osataan. Mulla on tapana tehdä huonoja ohjausvalintoja kisoissa, nyt päätin treeneissä kokeilla vaihtoehtoja mitä mietin kisoissa ja kerrankin taisin valita oikeat tavat kisoissa, en vain osannut toteuttaa niitä :D.
Marta on treenannut hyppy-ympyrää, hyppysuoraa ja putkisuoraa. Ja tiedättekös, se on aika ihana :).

Kesämeisinkejä!

Viime viikonloppu vietettiin mitä parhaimmassa seurassa :). Perjantaina suunnattiin Helsinkiin näkemään ihania, Nopen ja Oton kaksioon ängettiin neljä tyttöä ja viisi koiraa. Perjantai meni höpötellen, lauantaina suunnattiin kilpailemaan Stadi Gamesiin. Aamun aloitti Oskumaarian debyytti! Ja voi hurja miten taitavia ne olivatkaan, vitsi mie olen niistä niin ylpeä :').

Iltapäivästä pääsi sitten Sopondeeros vauhtiin. Hyppyrata oli Graberin mitä kivoin rata! Olin ihan fiilaireissa radasta ja se näkyi tekemisessä. Vaikka olinkin radan puolesta välistä ihan hukassa ja myöhässä, me tehtiin rata loppuun saakka ilolla. Agilityrata oli sitten hyppärin vastakohta. Äärettömän tylsä ja helppo. Mutta näillekkin pitää asennoitua, tehtiin oikein napakka nolla :). Ainut mikä harmittaa, niin en kyennyt pysäyttämään kontakteja, varsinkin puomi oli ihan vallaton.. Mutta Sopis tuntui polkevan tosi kivasti molemmilla radoilla! Oltiin neljänsiä molemmilla radoilla, valehtelematta se harmitti alle puoli sekuntia, sen jälkeen otin lasin limpparia ja nauroin tyttöjen jutuille :). Joko mie olen kasvanut henkisesti tai sitten mulla oli vaan tavattoman hyvää seuraa.

Noppe kuvasi!

Kisapäivä oli muutenkin ihan mainio, hymyilytti niin äärettömästi, aina sai apuja jos oli tarvis, lenkeillä oli seuraa ja ilta oli mitä mainioin! Juhlittiin meidän ihkaoikeaa medianomia! Onnea Noppe, oot paras <3 Sunnuntaina rötväiltiin ja käytiin lyllertelemässä maisemalenkkejä. Oli kyllä niin rentsa viikonloppu ettei mitään rajaa. Kiitos ihanaiset, teki enemmän kuin hyvää. Mulle jäi muuten kaksi ponnaria lainaan. Muuten sanoisin, että saatte ne takaisin, mutta en kehtaa valehdella niin rajusti. Toisen olen vissiin jo hävittänyt.

Tällä viikolla Soppa on aiheuttanut kauhua syömällä grillattuja kanan luita ja Marta näytti yhtenä aamuna bedlingtoninterrieriltä. Töiden jälkeen Martan pää ei ollut enää lainkaan turvonnut, tiedä sitten mistä se oli ottanut iskua. Aika hurjalta se kyllä näytti.

Seuraavaa kesäkisareissua on jo mietitty, se saattaa tietää harrastamista myös Hämylle, hihih! Kivaa loppuviikkoa, huomenna on taas perjantai!

Huono koiranomistaja kompleksi

2011-05-22T14:28:00.000+03:00

Moinen iski hirveällä vauhdilla perjantaina. Mutta tuollainen kompleksi yleensä tietää sen, että ahkeruus on ilomme seuraavat pari päivää. Perjantaina ostin vihdoin koirille oman pohjavillaa poistavan harjan, niin kutsutun orgasmiharjan. Oikeasti, en koskaan muista tämän oikeaa nimeä, joka kerta joudun sen viesteistä kaivamaan, kun kaupoista sitä kyselen. Fiksuna tyttönä tallensin Nopelta saamani viestin harjan oston jälkeen.. Noh, nyt meillä silti on harja, mikä ottaa shelttien pohjavillan tuostanoin! Sydän.

Perjantai-iltana suunnattiin mökille, lauantaina pistinkin sitten tuulemaan ja harjasin ja siistin Hämyn ja Duon ja siistin kaikkien tassut. Selkä huusi hoosiannaa ja hermoja venyteltiin mahdollisimman pitkiksi. Mutta mitä ei hyvä koiranomistaja koiransa eteen tekisi. Sille jonka sheltit näyttävät aina vasta harjatuilta, mie näytän peukaloa ja hymyilen ystävällisesti.

Mökillä myös treenailtiin vähäsen! Sopis teki eritaitavia putkijarrutuksia ja Marta alkaa ymmärtämään, että sinne putkeen pitää mennä kun se nenän eteen tulee. Kaikki kolme opettelivat myös joitain temppuja. Mulla on vaan temppujen opettamisessa maailman lyhyin pinna. Jos homma ei ota heti sujuakseen, mie luovutan, koska mihin näitä edes tarvii.. :D. En vaan osaa :D. Marta kävi mökillä myös uimassa. Siitä on jopa videomatskua. Sitä ei vaan julkasta koska se on semmonen Free Willy elokuva.

Tänään aamulla suunnattiin kentälle treenaamaan. Marta oli huikean hyvä. Se teki jo "aikuisten juttuja" mm. pienen pyörityksen, 90kulmassa olevaa hyppyä, putkelta vinosti hypylle, jne. Ja se osasi, se on ihana <3. Minua ärsyttää lukea blogeja, missä omia koiria ylistetään, tekee oikein pahaa välillä. Ja nyt teen sitä itekkin. Mutta nyt on vain pakko, on vain pakko olla äärimmäisen ylpeä siitä, miten se homma pelittää kentällä, kun kotioloissa kaikki tuntunee olevan ihan äärettömän hankalaa. Tai minulle oli jo äärettömän suurta, että Marta oli tänään vapaana tunnin minun ollessa kaupoilla, eikä kotoa ole löytynyt mitään tuhoa. Ainakaan vielä.

Mutta jos Marta oli huikea, ei Soololle löydy enää adjektiiveja. Se vaan oli niin hyvä. Oikeasti taitava. Putkijarrutukset toimi, tai Soolo kaarrattaa sen metrin, mutta päätin olla stressaamatta, jos se kääntyy putkelta ja kulkee kovaa, niin se riittää. Treenailtiin keppejen hakemista, soppahan ei mene kepeille ellei ne ole suoraan nenän edessä. Tein ensin lelulla, vahvistin eteen käskyllä ja lopulta pieni sininen teki niin kauniisti :). Voi hurja, kuinka hymyilytti. Sopis oli kuin pieni silakka, taipui hypyillä kauniisti ja _polki_ vauhtia. Vitsi miten hyvä mieli näistä treeneistä tulikaan :). Se alkaa olla arvokisakunnossa.

Huono koiranomistaja-ääni päässä on hiljennetty hetkeksi. SM-kisoihin pistin muuten ilmon jo menemään. Kerrankin ajoissa. Alle viikko kesäkauden avajaiskisoihin, JEEEE!

Miss Universum

2011-05-17T19:22:00.000+03:00

Lauantaiaamuna suuntasin purulle lenkille, ihmettelin kun kierros kierrokselta alkoi ihmisiä koirineen pakkautua kentälle. Kotona googlettelin tovin ja tajusin, jotta lähikentällähän on mätsäri! Eikun Marta mukaan ja kohti kenttää.

Martalla on jonkinmoinen mörkökausi menossa, se huutaa kaikelle erilaiselle. Palautuu kyllä heti jos pääsee moikkaamaan, mutta ajattelin, että pienet koirapainit voisi tehdä sille hyvää. Mutta eihän mätsärissä kukaan painimaan päässyt, niitä koiria vaan harjailtiin :o... Marta ei ollut ihan niin nätissä kunnossa, siellä se pyöri hiekkakentällä häntäsika suussa ennen kehään menoa :D Kehässä Mara ei ehkä käyttäytynyt ihan niinkuin BIS-koira, valehtelematta se osui ensimmäisten liikkeiden aikana varmaan kolmesti maahan... :P Sain mie sen kävelemään ihan nätistikin kun lopetin nauramisen ja vaivauduin vähän käskemään vatipäätä. Tulos ei päätä huimannut, mutta ainahan jonkun on oltava viimeinen ;) Maris oli kyllä silti ihanan reipas! Martan ensimmäinen arvostelu lieneekin tuomarin sanat: "En ymmärrä miten kukaan tahtoo tuollaista koiraa kotiinsa." Totesin Martan olevan sentäs hyvä harrastuskoira. Kerrankin olin fiksu ja pidin sen suuremmat mölyt mahassani. Ehkä tuo oli ihan hyvällä sanottu, mutta kyllä minua silti vähän kiukutti moisesta kommentista maksaa 6 euroa... Eipä ole meidän laji moinen, toivottavasti tulevaisuudessa pärjätään yhdellä näyttelyllä! 15kk, KV-näyttely ja agilitykakkonen. Siihen jää meidän näytelmät. Phui.

Pöytäkäyttäytymistä Maris on harjoitellut työpöydällä, ruokapöydällä ja sohvapöydällä ;)!

Ai kuinka minua eilen harmitti, että en asu Helsingissä. Kuinka kiva olisikaan ollut olla Leijonia vastaanottamassa! Voi hurja minkä tekivätten, HYVÄ SUOMI :)!! Poika saunoo!
Kesäkauden alottajaisiin on muuten ilmottu, hihihi :)!

Miss Nobody

2011-05-14T20:52:00.000+03:00

Huikean hauska treenipäivä takana! Kiitos Emma ja Lotta <3. Meno näyttää niin hyvältä jo ihan kaikilla. On niin kiva treenata kun saa nauraa ja kaiken lisäksi vielä treenata kunnolla. Voi kun näitä treenejä voisi olla useammin.

Soppa oli taitava, teki mitä käskettiin, teki innolla ja taidolla. Treenasin pyöritystä ja vekkejä, leviäähän ne vähän, mutta samapa se kun tuntuu, että Soolo tekee ne aikoihin oikealla vauhdilla. Treenasin lyhyen pätkän - ainakin jos vertaa vanhoihin treeneihin. Hyvä minä :)!

Mara oli taas aikamoisen huikea. Se ei ollut niin kiihkohullu häntiksiin kuin aiemmin, mutta minusta se teki töitä silti tosi kivalla vauhdilla. On se ihana, kaikesta huolimatta <3. Hypyltä kääntyminen on ihan mahdotonta, no Make juoksi yhtä hyppyä eestaas tai vaihtoehtoisesti räyhäsi mulle :D. Pitänee ensin opettaa koira menemään sille hypylle, ennen kuin voi vaatia että se myös kääntyy siltä, hihih!

Treeneistä suuntasin hurraamaan äiteelle! Heikkona ihmisenä pillitin kun äitee juoksi puolimaratonin maaliin :') HYVÄ ÄISKÄ :)! Meike ei noin iloselta olisi enää maalisuoralla jaksanut näyttää :D. Grillailtiin vielä porukoilla, on se hyvä kun porukat asuu näin lähellä, aina löytyy ruokaa nälkäiselle lapselle :D.

Mie oon miettiny paljon kuinka pitäisi taas tehdä hommia oman psyykkeen kanssa. Kun tuntuu, että pää ei ole siinä kunnossa, missä sen pitäisi arvokisoja varten olla. Usko on siihen, että osataan, mutta ei ole uskallusta käyttää niitä taitoja mitä on opittu. Eilen sain kyllä niin uuden pääkestää-idolin että! Riittänee että sanoo ilmaveivi. Siinä on pää jampsterilla sellaisessa kunnossa, missä sen pitääkin olla. HUIKEAA :)! Huomenna sydän joutuu taas koetukselle, jo hurrataan! Ja jännätään soiko puhelin pelin jälkeen Mielakassa vai Tyresössä :)!

Ainiin. Marasta on toivottu videota. Olkaas hyvä.

Hihhihih! Olenpas hulvattoman hauska. No oli siinä vähän agilityä, tyytykee ;).

Nuori ja kaunis

2011-05-13T20:37:00.000+03:00

Kuka on verraton ja poistaa pimeää ?

Minun ihana Hämy. Kaikkein rakkain Hukkapala täytti eilen yhdeksän vuotta. Mie muistan edelleen kuinka mie hypin tasajalkaa onnesta 9 vuotta sitten, kun äiti soitti puhelun ja kirjoitti paperille 3 urosta ja kaksi narttua.

Juhlien kunniaksi Hämy sai eilen yhden lihapullan. Ja mun kaveri kuulemma jutteli Hukkiksen kanssa nuorista ja kauniista tytöistä keski-iän kunniaksi ;). Onnea rakas Shammy, minun oma Shammy <3


Olin onnellinen, mitä sä luulit.

Kelit on ollut mitä mainioimmat kevätkelit. On päästy lenkkeilemään kävellen ja juosten. Mie tulin tulokseen, että Marta lähtee juoksulenkeille vasta täytettyään vuoden, eipähän sitten tarvi miettiä saako se vielä olla mukana lenkillä. Marta muuten tykkää hevosensonnasta ylikaiken. Lenkillä se ei tule kutsusta luokse jos löytyy sontaa, lihapullat häviää satanolla. En kyllä tiedä kumpi voittaisi häntäsika vai hevosensonta. Enkä muuten aio koskaan saada sitä selville.

Huomenna treenaamaan ihanassa seurassa, parasta! Kivaa perjantaita, kannustakaahan Suomi voittoon!

Äly ja väläys. Marta on se ja.

Rotvallin reunalla

2011-05-08T18:41:00.001+03:00

Täällä alkaa olemaan pikkuhiljaa merkkejä kesästä! Mikäs sen mukavampaa :). Viikonlopun aikana Marta kahlasi vapaaehtoisesti, kaivoi kuoppia Kiinaan ja yritti leikkiä lenkillä metsästyskoiraa. Hämy ja Duo tietävät, että näillä keleillä kuuluu ottaa vain arskaa. Jokaisella oli oma tapa viettää viikonloppua, mutta tulos on sama, tällä hetkellä meillä ei liiku kukaan, ei edes Marta.

Viime viikolla avattiin ulkotreenikausi! Ihan mahtavuutta on kyllä treenata ulkona, jotenkin niin paljon kivempaa. Mulla on missio, minkä alotin viime koulutuksen jälkeen: enemmän lyhyempikestoisia treenejä. Minä kun olen saattanut tähän saakka treenata puoli tuntia putkeen, ilman sen kummempaa miettimistä. Tällä kertaa treenasin Soololle sylkkärin ja poikkarin. Jumankavita pieni sininen on makea :) Se teki kaikki ihan niinkö pitääkin. Se ei ollut mikään nopea, mutta se oli ihan kamalan taitava. Ja siihen minun on nyt tyytyminen. Treeni oli lyhyt ja tehokas, mie osasin lopettaa ajoissa :). Tein toki loppuun vielä pari kääntymistä pituudelta. Ekalla otti vauhtia, seuraavat teki puhtaasti.

Treenien yllättäjä oli Valkoinen Vatipää. Se oli vain mainio. Sen oli tarkoitus ottaa vain itsenäisyyttä, mutta Marta yllätti taituruudellaan, se teki viiden (VIIDEN!) esteen pätkän mielettömällä taituruudella. Voi jestas, että hymyilytti :). Yksin treenatessa en voi käyttää valmista palkkaa, enkä saa sitä kamalinta kiihkoa Martaan, silti minusta tuntui, että se teki tosi kivalla vauhdilla. Ans kattoo, mitä pienestä ajan kanssa tulee :).

Perjantaina mulla oli poikkeuksellisesti viikkovapaapäivä :o! Käytin ajan hyödyksi ja suunnattiin Sopan kanssa fyssarille. Vasemman jalan bicepsin jänne ei ollut paikoillaan (12/09 sama ongelma oikeassa), L1 oli vinksinvonksin, lantio oli vinona ja koira muutenkin ihan kaameassa tukossa, huoh. No mutta, elämä opettaa ja kasvattaa, ei auta kuin toivoa, että Soolo pysyisi vähän paremmassa kunnossa. Toukokuun lopussa kisataan yhdet kisat ja sen jälkeen startataankin jo ässämmissä, siihen väliin yritän saada Soololle jotenkin ujutettua fyssarin. Kiitos taas Mirkalle :).

Sitä vissiin sanotaan, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan. Meillä se pitää ainakin yhdessä asiassa paikkaansa, pepsi max-lasin voi laittaa huoletta mihin tahansa, mutta Cola-lasin Marta tyhjentää alta aikayksikön jos sitä ei estä :). Väsyneessä tulitikkuaskissa Marta on liikkunut häkistä sängylle. Muut eivät ole liikkuneet senttiäkään. Ja ei, meillä ei saisi olla sängyllä, nyt en jaksa hakea Martaa pois, käskyllä en sitä sieltä poistumaan saa. Leikin, että en näe sitä. Voihan väsymys.

Not so Finnish type

2011-04-26T18:43:00.000+03:00

Pääsiäinen oli ja meni, olipas kivaa olla neljä päivää vapaalla! Vähän niikö lomalla olisi ollut :) Aurinko paistoi, avattiin grilli- ja terassi- ja auringonottokausi! Pitkästä aikaa pääsi mettään lenkkeilemään. Jokunen tovi sitten kokeiltiin, ensimmäisen vartin aikana mie olin mulassu niin monta kertaa, että en edes osaa laskea niin pitkälle ja Martalta lumi oli vetänyt kintereen verille. Nyt pääsi menemään aikamoisen kuivia polkuja, kivintä :)! Soolo tykkää keväästä myös kovasti, koska se tietää käpyjä!


Ei Mara pieni ole, mutta :D

Eilen päästiin hallille Željko Goran koulutukseen. Radat eivät olleet mitään huikean hankalia, keskityttiin pieniin teihin ja täysillä tekemiseen. Soppamaakari oli koko päivän tosi kivana, teki mitä käskettiin, teki hienosti ja nopeasti! Tykkäsin kovasti Željkon tavasta kouluttaa, ensin kaikki meni radan kertaalleen läpi, sen jälkeen treenattiin hankalat kohdat pienissä erissä. Yksi treenihetki kesti maksimissaan viitisen minuuttia. Tämä sopi Soololle ja mulle tosi hyvin. Soppa jaksoi suht hyvin koko lämpimän treenipäivän ja mulla ei mennyt missään vaiheessa herne nenään kun se ei muka tekisi täysillä. On Soolo vaan kiva pieni agilitykoira :) Ehkä minä en siitä koskaan saa niin hullua menijää mitä sen pitäisi olla pärjätäkseen maailmalla, mutta ehkä se on vaan niin pirun taitava, että se pärjää sillä :).

Ruokatauolla Makkemaakin teki vähäsen. Heli muistutteli, että pitää opettaa pieni parson myös itsenäiseksi. Nyt se menee putkeen vain jos minä seison ihan putken vieressä. Muutenkin meinaa ahdistus iskeä kun katselen muiden pentujen agilityvideoita, ne kun osaa niin perhanasti. Marta osaa oikaista suorinta tietä häntäsialle ja juosta karkuun ettei vain menettäisi häntistä... Mutta noh, päätin että yritän olla välittämättä ja teen vain tätä meidän juttua. Ensin tulee vauhti joskus tulee järki :). Pieni teki taas innolla ja rääkyi häntäsikaa. Lämmin ilma ja pitkä päivä oli Marastakin sentään vienyt sen kovimman terän pois, se ei huutanut enää niin kamalasti :D. Pääsiäisenä tuli treenattua Martan kanssa myös puiden kiertämistä... Hihitytti kovasti, ei niistä treeneistä sen enempää!

Oli kyllä kiva agilitypäivä :)! Tykkään aina treenata kun joku kouluttaa ja vielä kun saadaan ihan ulkopuolista silmää tekemiseen niin jo passaa! Päivän aikana Soolo vähän hidastui ja minä punastuin vähän enemmän! Koskakohan sitä oppisi, että myös kevätaurinko polttaa.. Ja mie en kuulemma ole perinteinen suomalainen ohjaaja, koska ohjaan edestä ja pidän kokoajan mekkalaa, hih :). Ja sikäli minun lontoo taipui oikein, niin tämä oli sanottu ihan positiivisena asiana. Jäähkälenkit Marta kulki häntäsika suussa. Kai se oli sen ansainnut, jaksoi koko pitkän päivän lenkkeillä, vähän treenata ja vähän enemmän huutaa häkissä. Hämy vietti tämän päivän iskän kanssa mökillä, ei kuulemma ollut liikkunut terassilta mihinkään, kuhan otti koko päivän aurinkoa :D.

Koiraelämäni huippuhetki - Marta pysyy käskystä paikallaan!

Ainiin! Soolo oli kuin olikin KSSKn vuoden 2010 paras agilitykoira. Tämä titteli oli mulle sellainen "Samapa tuo, mutta jos se ei sitä voita niin perhana!" Hyvä maakari :)

Kohta on vappu! JEE!

Puolimielet hajalla

2011-04-22T11:11:00.000+03:00

Sain vihdoin tilatuksi ylläolevan lehden itselleni! Täytyy sanoa, että olipa hyvä :) Sen läpi selaamisessa kesti kauemmin kuin sen toisen lehden lukemisessa. Tilasin viime viikonloppuna ja viikolla kolahti jo luukusta :) Ja senverta paljon on luettavaa, että vielä en ole päässyt edes loppuun saakka :) Suosittelenma siis!

Viikolla käytiin kerran treenaamassa. Ei oltu suunniteltu mitään, mentiin vain. Ei kovin hyvä yhdistelmä. Tein Soolon kanssa välistävetoja, kiertoa, pyöritystä ja yritin viskejä ja valsseja. Kaksi jälkimmäistä jäi aika yritykseksi. Näistä treeneistä ei jäänyt käteen kuin vanha kunnon oppi, SUUNNITTELE. Ja opettele liikkumaan. Martakin treenasi näissä treeneissä, se oli ihan vallaton. Meni sinne tänne ja tonne, mutta ei sinne minne piti, hih :). Karkaili ja tappoi häntäsikaa. Siitä ei voi tulla tätä menoa kuin ihan kamala agilitykoira, mutta silti minusta se on ihan äärettömän hauskaa! Sanna muistutteli ihan perusasioista ja niillä saatiikin Martan menoon jo jotain järkeäkin.

Viikolla kävin myös rokottamassa isommat koirat, molemmat sai luvan syödä vähän enemmän, hupsista. No mutta, lisätään ruokamäärää :) Hämyn hampaiden hoitoa vähän suunniteltiin, muuten ei pienet koirat noottia saaneeti. Terveitä karvaturnuja. Marta oli myös mukana, koska mie tahdoin varmistuksen, olenko mie vaan tosi huono kouluttamaan tota koiraa ja onko Marta ihan kuspo, vai voiko tohon vartin välein ruikkimiseen lenkin jälkeen olla ihan fiksu syykin. Periaatteessa olen ihan tyytyväinen, että siihen oli lopulta ihan syy.

Vähän naureskelin tuolle reseptille, eläimelle Koskelainen Iida :DDD. Martalla tosiaan virtsatieinfektio, hoidellaan antibioteilla nyt seuraavat 10 päivää. Mein eläinlääkäri on tosi kiva, soitti meille reseptin mun valitsemaan apteekkiin vielä työpäivänsä jälkeen! Minä kun en keskellä päivää pystynyt hulinatyöpäivän takia puhelinta edes katsomaan. Maralle lääkkeiden syöttäminen ei kyllä ole mikään ongelma. Aamulla se istui käskystä ja sai palkaksi lääkkeen. Ja kerjäsi sen jälkeen lisää, hih :). Näytteestä selvisi muuten toinenkin asia mitä olen miettinyt, Martan juoksut saattaa olla alkamassa. O-ou!

Kevätkin alkaa jo kovaa vauhtia tulemaan, juoksulenkkejä ollaan tehty jo jokunen! Tänään kävin kurkkimassa onko purut jo auki, mutta aika nopiasti suunnattiin takaisin asfaltille juoksemaan. Minkä ikäisiä koiria olette muuten ottaneet mukaan juoksulenkille? Kun mie en Martaa vielä millään uskalla ottaa mukaan, mutta mihin asti täytyy odottaa? Vuosi?

Kivoja pääsiäisvapaita! Meillä onkin tiedossa pääsiäismaanantaina mitä kivointa koulutusta! Me don't speak London, please! Jänskää :)

Kaunis päivä

2011-04-16T13:15:00.000+03:00

http://www.agi.fi/ranking/lista/medium

Hihhih! Pienestä sitä tulee iloiseksi ja onnelliseksi :)

Kivaa aurinkoista lauantaita!

Eikä maailma paremmaksi muutu

2011-04-11T19:01:00.000+03:00

jos ei sitä paremmaksi tee!

Päät alkaa taas soittamaan. Pikkuhiljaa, me aletaan olemaan lähellä meidän omaa tasoa. Teknisestihän kisaradoissa oli paljon korjattavaa, mutta halu ja meininki tehdä vie jo pitkälle. S-maakari oli kovin päheä :)

Omalle liikkumiselle pitänee tehdä jotain.. Pää kyllä menisi jo toisene suuntaan, mutta massa eteni vielä jokusen tovin edelliseen :D Molemmilta radoilta voitot, pitihän sitä pärjätä kun KSSK oli vihdoin uusinut muumimukikokoelmat! Hihi :) Mie tosin en jäänyt odottelemaan palkintojenjakoa, kun me ei vikalla radalla startattu. Toivottavasti joku otti mein palkinnot talteen, ei muuten, mutta kisalahjakortit ja ne mukit!

Viikonloppu vieteltiin muuten ihan vain möllöttäen, ei tehty mitään :). Marta kulki viikonlopun aikana ekaa kertaa ikänä portaat mein porukoilla ja mun siskolla. Portaiden lisäksi se saunoi kahtena päivänä, hih :) Pieni parson tahtoi myös saunomaan, siellä se heilutti lauteilla häntäänsä!

Kevätkin alkaa tekemään jo tuloaan, imuri kuuluu jo sisustukseen. Kevät on kivaa aikaa, se tietää sitä, että tulee kesä. Mutta voisiko se kesä tulla pikkasen nopeammin? Kysyy nimimerkki, metsälenkillä mulasin reiteen asti. Kele!

Ilves! Ilves!

2011-04-09T14:40:00.000+03:00

Marta on nyt 7 kuukautta, eikä se osaa mitään. Ylläoleva kuva on kalenteri vuodelta '02. Siltä kesältä kun Hämy tuli minulle. Tekstiä on joka päivälle, joka päivä on tehty jotain. Mm. Keskiviikkona 3. heinäkuuta Shammy on päässyt portaat itse ylös ja heinäkuun viimeisenä Shammy on löytänyt mökiltä edelliskerralla hautaamansa luun. Hih :). Kalenterimerkinnät kertovat myös, kuinka Hämyn kanssa on treenattu istumista, seisomista, narukävelyä ja niin pois päin. Martan kanssa ei ole oikeastaan treenattu mitään :D Ei ehkä fiksuin valinta kouluttaa kovapäisintä koiraa vähiten :D. Mutta kyllä tämä tästä, nykyään Marta istuu jo käskystä! Ainakin kotona. Ja harva koira osaa kiivetä tiskipöydälle, Marta osaa. Harvan koiran takia ostetaan lapsilukot keittiön kaappeihin, meillä ostetaan.

Itse Marantella!

Viime keskiviikkona suunnattiin kimppatreeneihin, olipa kivaa!
Tehtiin rataa, en edes muista koska viimeksi oltaisiin Soolon kanssa oikeasti treenattu rataa. Rata oli tosi helppo, ei joutunut juurikaan pohtimaan mitään. Ekalla kiekalla onnistuttiin ryssimään kepit, jätti vissiin pari vikaa välistä, huoh. Tämän se teki vain kerran, renkaan välistä se tuli vissiin kahdeksantuhattasataamiljonaviisikymmentätriljoonaa kertaa. Minä tein aina vaan uudestaan, kirosin ja yritin. Mie, joka aina sanon, että onnistumisia pitää olla vähintää tuplasti kuin epäonnistumisia. Saatiin me se toimimaan avuilla ja juoksulinjan vaihtamisella. Silti jäi harmittamaan, kun ei jotain noin simppeliä asiaa osata :(.

Muutenkin pitäisi kiinnittää huomiota ohjausvalintoihin. Vaikka osataankin kivoja juttuja, niin aina välillä pitää miettiä onko niitä järkeä juuri tässä tilanteessa käyttää. Paljon saatiin myös onnistumisia, jotenkin ne epäonnistumiset jää vain tarkemmin mieleen.

Marta oli taas ihan mielettömän ihana! Se teki kahden hypyn suoraa, kahden hypyn loivaa mutkaa, hyppy-putki yhdistelmää ja kontakteja. Ja se huusi kuin tapettava sika, koska minulla oli häntäsika! Häntis on jotain niin parasta että! Meidän risa häntäsika kelpaa myös hyvin, mutta tarvisin toisen, jotta saan Martalta häntäsian myös pois. Kouvolassa kaikki häntäsiat on vaan loppunut, että jos rakkahat ystävät pyörähdätte eläinkaupoissa, niin kyselettekös häntiksiä meille :). Sopalla on miehekäs pinkki, että mätsätkää siihen ;)!


Kärpäsen neljä kouluikäistä kakkaa!

Pari viikonloppua sitten oltiin Tahkolla, pidennetty viikonloppu teki niin kutaa :). Viime viikonloppu meni kavereiden kanssa moronnääs-kaupungissa, tänä viikonloppuna me sitten vain ollaan :) Ja kisataan huomenna pari starttia, jos mie jaksan kisapaikalle asti vääntäytyä :).

Paljon olen miettinyt sitä mitä oli ennen, miten eritavalla jaksoi panostaa, mitä vaati ja mitä odotti. Niikö Nygårdikin laulaa, Ennen oli ennen, nyt on nyt on nytte, ennen oli ennen, mut kaikkee pitää olla! Sen saattelema Hämy silloin muinoin, KSSKn kaksi huonetta ja keittiö hallissa! Ei tuolloin kamalasti kitisty, laitettiin vaahtomuovia vaan tarkemmin hyppyjen alastuloille. Aikaa jolloin oltiin nuoria ja hoikkia. Ja treenattiin niitä ratatreenejä, tuossa hallissa.

Häntäsian paluu!

2011-03-24T18:46:00.000+02:00


Hännätönsika!

Nyt niitä rasteja saisi piirrellä seinään. Me ollaan treenattu viime tekstin jälkeen kahdesti. Se on kaksi kertaa enemmän kuin koko helmikuussa.

Viime kerralla pohditutti, että miten toimin mein treenaamisen kanssa, kun mikään ei vain onnistu. Kahdet viime treenit ovat antaneen huolille kyytiä :) Soolo on ollut huikea. H-U-I-K-E-A. Se on mennyt kovaa, se on tehnyt ihan kaikkia tekniikoita ihan todella upeasti. Sunnuntaina treenasin keppihäiriöitä, ensin mulla oli mutkaputki häiriönä, mutka keppeihin päin, etäisyyttä ehkä reiska metri. Koska Soolo ei reagoinut siihen mitenkään, vaan pujotteli tosi kauniisti, käänsin sen putken toisin päin. Vielä niin, että kepit loppui putken mutkaan. Onnistumisprosentti täysi 100. Kasvihuoneella kiljuttiin aika kovasti.

Täyskäännökset alkoi treenin edetessä näyttää ihan tosi upeilta. Siltä, miltä ne on näyttäneet silloin meidän vuotena. Eilen pääsit pitkästä aikaa Kahjojen Ninjojen treeneihin, oli ihan super päästä treenaamaan, kun on apujoukkoja :). Tein Soolon kanssa vain vähän pyöritystä. En suunnitellut mitään, päätin vain tunkea kaikkia pyörityksiä ja tekniikoita hyppyneliöön. Halusin kokeilla miltä se tuntuu, kun pitää vain improta ja käyttää niitä tekniikoita. Sehän tuntui ihan mielettömän hyvältä. Saksalainen, sylikäännös, leikkaus, pakkovalssi, vippi, valssi ja kierto, kaikki toimi.

Nämä treenit oli vähän erikoiset kauttaaltaan. Mulla oli Empun auto lainassa, tehtiin lämpät rauhassa loskasohjossa. Sitten mun piti ottaa tavarat ja suunnata halliin. Mutta AVOT! Meike oli laittanut auton ovet lukkoon ja arvaatteko jo missä avain oli? No sisällä tietysti. No Soolo treenasi tennarilla mikä löytyi hallilta... Lopulta Emppu haki vara-avaimen ja kiikutti sen mulle hallille..Hupsista, kiitos autolainasta ;).

Tämä pieni episodi aiheutti sen, että Mara treenasi lainaleluilla. Tehtiin narupallolla ensimmäisiä juttuja, kepeille mentäessä Umppa totesi, että nyt tarvisi jotain mikä vinkuu. Maarit kaivoi esille häntäsian. Ja se oli Maran menoa. Marta ei koskaan ole ollut noin sekaisin, se veti, kiljui, huusi ja rääkyi. Se tahtoi häntäsian. Hih :). Kontakteilla se ei suostunut syömään nameja, koska se tahtoi häntäsian. Vitsi se oli makea!
Harmittaa, että ei ollut kameraa mukana, nämä kontaktit oli nimittäin juuri sitä mitä minä haen, ensin tulee vauhti, sitten järki. Multa kyllä kysyttiin, että miten meinaan tohon tehdä sen järjen :D. Lupaan ja vannon, että sen teen, nyt mein kontaktiopiskelu on juuri sillä kantilla millä pitääkin.

Marta teki kaksissa viime treeneissä myös putkea ja hyppyjä. Yksin treenatessani Marta yllätti, se pysyi paikoillaan :O! Minä sain edetä jo yli metrin ja Mara istuu paikoillaan. Marta on nyt tehnyt kahden hypyn suoraa, kahden hypyn loivaa kaarrosta, putki - hyppy yhdistelmää, vinokeppejä ja kontaktia. Ja se on oikeasti aika päheä. Menee kovaa ja huutaa vielä kovempaa.

Häntäsika ei ole leikin asia!

Huomenna minä lähden Tahkolle, koirat jää Empun kanssa viettämään viikonloppua. Mutta ennen sitä, mie käyn etsimässä meille pari ehjää häntäsikaa! Mittailtiin muuten treeneissä pikkuparsoneita. Eipä Valkoinen Vatipää taida olla edes sitä 29cm.

Muistakaa, tänään on se päivä, kun saa sanoa, että huomenna on perjantai! Kivaa tulevaa viikonloppua :)

Nakke-Makke!

2011-03-18T22:59:00.000+02:00

"A-L-A-S-T-I
alasti
ala asteesta asti

oon kulkenu nakuna ja joutunu kärsii..."

Marta kävi alkuviikosta Elinalla kaunistautumassa, kiitos Elina, sait meistä vakkari asiakkaan :) Mie ajattelin, että kasvattaja-Anni tykkää ehkä vähän enemmän jos joku osaava siistii Martan, kuin että mie otan fiskarsit ja annan palaa :D Minusta ei nyppijäksi olisi, vierestä katsominenkin tuntui melkein työltä ;). Nakke-Makke saa nyt käyttää kaikkia kuteitaan pihalla pärjätäkseen!

Mittailin Marista myös tuossa viikko sitten, ikää 6 kuukautta ja korkeutta n.29cm. Kuukauteen ei ole tullut lisää mittaa varteen, liekö sukunsa jalanjäljissä lopettanut kasvamisen viisi kuisena :D Pienihän se on, mutta ei niin väliä, kun peetu on kainaloihin asti halki! Pieni Marapora on myös ollut taas kovin kekseliäänä. Mie olin toissaviikon tosi kipeänä, tein typeränä kyllä töitä koko viikon ja viikonlopun kuolinkin sitten ihan täysin sohvalla. Pienellä parsoninalulla oli siis energiaa... Lauantaina poistuin kotoa puoleksi tunniksi ostamaan koirille ruokaa. Puolen tunnin saldo kaksi syötyä pantaa ja valjaat. Ja tosiaan kaikki tämä portin toisella puolella. PEUKALOT. No Soolo saa uudet valjaat. Ja ne joiden pentupannat meillä on lainassa ilmoitelkaa millaisia pantoja tahdotte, meike shoppaa. Onneksi Soolo on taitava agilitykoira ja meillä on lahjakortti Mustiin ja Mirriin.

Tänään tehtiin jotain ihmeellistä ja suunnattiin treenaamaan! Sopis oli tosi taitava ja tosi huono, Marta oli hölmö ja tosi sekava. Mutta hauskaa meillä oli, tai ainakin minulla oli. Sopis opetteli keinua, se kun oli Tampereella aivan todella huono. Keinu yksittäisenä esteenä onnistuu tosi hyvin, Soolo tekee sen vauhdilla ja reippaasti. Hei kun siihen lisätään esteitä, käy S-maakari himmailemaan aivan liian aikaisin. Miten ihmeessä tätä korjataan? Mie teen yksittäisenä jättäytyen, irroten, prässäten, vedättäen, kaikella tavalla mitä keksin! Yhden esteen kanssa vauhti tippuu. Valmiilla lelulla saan jonkunmoisia suorituksia, mutta en samaa mitä yksittäisenä. Ideoita?

Kepeillä Soolo oli ihan Soolo. Kulmat meni vissiin ihan hyvin (ja niitä mun pitikin treenata), mutta jätti sitten pari keppiä sieltä täältä pujottelematta :o... Tekniikat oli ihan ruosteessa, jäässä tai palasina. Miten kukakin asian tahtoo ilmaista. Mie lähdin pohtimaan, että otanko tässä työstön ja teen tekniikat kuntoon, vai luotanko, että ne tekniikat löytyy sieltä jostain selkärangasta jos tehdään rataa. Periaatteessa tässä voisi kuukauden vielä vääntää ilman että tulee kiire kokonaisuuden kanssa. Mun mielessä kävi jo, että jos ei tavoiteltasikaan tätä vuotta, siirryttäisiin suosiolla vuodella eteenpäin. Mutta. Tämän vuoden on pitänyt jo pitkään olla Se vuosi. Olla Ne kisat. Joten, me treenataan. Jotenkin.

Mites se Mara sitten. No se meni putkeen, parin metrin etäisyydeltä. Teki yhtä hyppyä. Kahta vinossa olevaa yritin, onnistui yhtä hyvin, kuin minun karkkilakot. Kokeilin vinokeppejä, mutta siitä kokeilusta ei voi edes puhua nauramatta. Pennun kanssa tarvii apuja, se on fakta. Mutta hauskaa oli, Maris kulki kovaa ja piti kovaa rääkymistä :).

Jäähkälenkit vedettiin markettien ympärillä, koska mun treenit venyi ja kauppaankin piti keretä. Ja tiestysti unohdin Soolon hihnan hallille. Onneksi Soolo on kiltti pieni eläin. Minusta tuntuu, että mun potilaiden jutut vaikuttaa jo minuunkin :D Ainakin muistillisesti alan olemaan jo suht samalla tasolla.

Muuten meille kuuluu aika samaa. Päivä kerrallaan mennään. Mie yritän opetella ymmärtämään, että mulla on vapaailtoja töiden jälkeen ja yritän jaksaa käyttää ne jotenkin hyödyksi. Kevät tekee ihmeitä, sitä jaksaa taas vähän enemmän. Väsymys painaa kyllä senverta, että täytynee myöntää, että tuli tuossa talven aikana haukattua vähän enemmän mitä olisi pitänyt. Mutta kivaa oli ja palkkana siitä minun jaloissa makaa tällähetkellä hellyydenkipeä pikku parson :) Ajattelin repäistä oikein kunnolla ja mennä sunnuntaina uudestaan treenaamaan. Ja Soolonkin ajattelin keretä hieromaan. Sikälimikäli onnistun edes toisessa, saa seiniin piirtää isoja rasteja. Josko sitä nyt sanoisi että Avot ja lopettaisi liirumlaarumin! Kivaa viikonloppua :)

Kuvola - Tampere - Helsinki ja mä en haluu kuolla tänä yönä <3

Parhaat pallotytöt

2011-03-07T19:14:00.000+02:00

Mikä alkaa kyynelillä ja loppuu kyyneliin? No ihan järjettömän ihana viikonloppu maailman parhaimpien pallotyttöjen kanssa <3 Lauantaina pakkasin koko hurttalauman autoon ja suunnattiin Tampereelle kisaamaan ja näkemään minun ihmisiä.

Mikä uuma! :P

Kisoissa mulla oli vähän hälläväliä meininki, joutui oikeasti tekemään töitä, että jaksoi keskittyä. Maakari oli taas kovin taitava. Se on kyllä videoiden perusteella aika jumissa, taas, mutta hienosti se teki töitä kaikesta huolimatta. Radat oli aika pikkusieviä, ei esitelty mitään suuria taituruuksia, mutta ei oltu ihan kamalan huonojakaan. Perustyöskentelyä perusradoilla. Kontaktit oli ainoat, mitkä minua ahdistelee, sen verta hitaasti ne mentiin. Mutta taskuun tuplanolla sijoilla 1. ja 3. Ehkä oli hyvä ottaa tälläiset kisat tähän väliin, missä tärkeimpänä oli vaan mennä ja pitää hauskaa. Ja minäkään en ollut kuulemma yhtään niin pelottava kuin ennen, hih :).

Mutta nyt meidän treenaamiseen saattaa tulla jopa pieni muutos, nimittäin mun treeniavain löytyi! Taitavana tyttönä olin jemmannut sen aika hienoon talteen, mutta nyt olisi taas mahdollisuus treenata. Mun toiset työtkin loppui (Voi itkukiukkujaharmistus :( ), joten aikaakin pitäisi alkaa taas löytymään.

Lauantaita ja sunnuntaita vieteltiin kisojen jälkeen leppoisasti syöden, nauraen ja nauttien. Molempina päivinä pääsin jäälle lenkille, oli ehkä parhautta! Viisi koiraa meni porukassa ihan tosi mainiosti, Marta ja Iippa on tosi samanikäisiä tyttökoiraisia, mutta ne tulevat toimeen keskenään tosi kivasti :) Ralli oli välillä aikamoista ja Makendeeros harrasti jäähyilyjä kerran jos toisenkin.. Uhreiksi joutuivat mm. Emman aamupala ja Ilkun pitsa...


Mitään pahaa en ole koskaan tehnyt!

Hämy nosti taas pisteitään, se vaan on nykyään aika reipas. Ihan uudet ihmiset sai rapsuttaa arkaa mustaa ja Hukkis oli muutenkin aika lungi kaveri. Sopalla on muuten uusi talvitakki, niin kovasti kaikki kehuivat, että se pysyy ilman jalkalenkkejä. Juu, ei pysy meillä, toinen puoli laahaa maata, mur! Onneksi meikätyttö on oikea käsityöihme, niin moiset lenkit syntyvät ennen kuin kissaa kerkiätte sanoa! (parin vuoden päästä olen ostanut ehkä kumpparit moisiin.)

Oli kyllä niin kivaa taas, kiitos rakkaat pallotytöt <3 Kouvola-Hyvinkää-Lempäälä-Tampere-Helsinki-Kouvola kuittaa.Vaikka tänään on väsyttänyt ihan jokaista mein luukun kuluttajaa aivan järjettömästi, niin toivottavasti pian otetaan sama uusiksi <3

Little things

2011-02-27T08:43:00.000+02:00

Mihin nämä päivät oikein katoaa? Martan mittariin kilahtaa ensi viikon aikana puoli vuotta :o! Puoli vuotiaan pitäisi jo osata jotain... Mutta Makkemaahan osaa jo vaikka mitä! Se osaa ryöstää ruokaa ihmisen kädestä, kiivetä tiskipöydälle, laittaa telkkarin päälle, olla kevythäkissä nätisti (oikeasti tähän on panostettu !) ja istua (ei kuitenkaan ihan aina käskystä.)

Makendeeros ja hetkellisesti vaikuttaneet lääkeaineet!

Mun pitäisi saada eläinlääkärille jo kanta-asiakaskortti, me nimittäin suunnattiin sinne taas. Tällä kertaa vuorossa oli Marta ja yläkulmurit! Hämyltä kun poistettiin kulmurit, nukkui se koko illan. Soolo nukkui jokusen tunnin. Marta heräsi ennen kuin minä olin kerennyt maksaa edes laskua :D. Sen häntä heilui vielä lääkkeenannon jälkeen lääkärin pöydällä, on se liikkis :) On Marta tänään ollut rauhallisempi ja käytin sen hyväkseni ja treenattiin vähän palaa! Alla oleva video on aika tylse ja aika pitkä, siinä on vaan ja ainoastaan palatreeniä, paljon palatreeniä. Kyseessä on muuten Mariksen elämän toka palatreeni. Mutta antanee osviittaa miten me treenataan :) Lopussa tekee hommia myös Soppaluu! Ja antakee anteeksi guilty pleasuret ja meiken vaatetus :D.

Mie olen männä viikolla vääntänyt agilityn kanssa aika paljon, mielessäni. Treenaamaan asti ei sentäs olla päästy. Olen kattonut vanhoja videoita ja suunnitellut kivoja kisareissuja. Ensi viikonloppuna suunnataan yhdistetylle kisa- ja kaverireissulle. Mun ei-agilityä-harrastava-kaveri sanoi, että kyllä hän tulee kisoja kattomaan, vaikka mie olenkin kisoissa niin pelottava. Siitähän mie sainkin aivoriihen itseni kanssa käyntiin. Ennen mulla oli palava tahto ja halu voittaa, jossain välissä siitä tuli palava pakko. Tekeminen on väkinäistä, siitä puuttuu se ilo, mitä tässä tekemisessä pitäisi olla. Katoin vanhoja videoita, ihastelin miten taitava Soolo onkaan ja sen jälkeen luin mitä olin niistä radoista kirjottanut. Kun mikään ei selkeästi ole tuntunut hyvältä, kun niissä on aina ollut enemmän pahaa kuin hyvää. Ensi viikonlopun tavoitteena onkin tehdä rennosti, unohtaa se pakko onnistua ja löytää se halu ja tahto voittaa. Olisipa jo ensi viikon lauantai!

Ja koska käynnissä on myös rohkeuskausi, niin tsädäm! Sutjakkaat Shetlantilaiset (ja pieni paha parson) ihan ÄÄRETTÖMÄN ylpeinä esittää! Hukkapala ja meikälikka ekoissa virallisissa kisoissa ja vuosihaa on '04! Jos ei muuta rytmitaputuksen SM-kisoista voi oppia, niin ainakin tuon ilon ja palavan halun tehdä :).

Hihihi :) tätä videota ei ole nähnyt kuin kourallinen ihmisiä. Ja nyt soon ihan julkisesti netissä. Siitä saa monta rohkeuspistettä. Mutta vitsi me molemmat nautittiin tuosta tekemisestä :) Tulos 20 ja sijana 2! Ja siitä se sitten lähti. Seuraavan kisailmon taisin täyttää melkeinpä heti kisojen jälkeen. Tuuletuksille jokunen peukku :)

Huomenna palelen kouluttamisen merkeissä ja koska nyt haetaan iloa omaan tekemiseen, niin meiken rata on kerrankin kiva eikä veemäistä vääntöä!

Tämä teksti on kirjoitettu eilen, netin pieni toimimattomuus (latausta n. 10 987 minuuttia jäljellä) siirsi vain julkaisua...

She's my person

2011-02-20T19:52:00.001+02:00

Dagens

No siis tuo villapaita.

No farkkukangasta sentäs!

"Mul on päällä uusi mekko/ huulet tarkkaan punataan/ olen täynnä odotusta/ iloista ja kuplivaa."

Eikä paina! Paitsi kantapäät auki.

Ainiin, meinasin unohtaa! Vila, Vero Moda, Prisma ja se Kuvolan keskustan kenkäkauppa. Nii ja Seppälä. Vissiin.

No niin lapset, mitä me tästä opimme? Kun ensimmäinen lonkeroitölkki aukeaa, yhtäkään lupausta ei kannata tehdä! (Myöskään loppuillasta tulleet ajatukset harvemmin ovat kovin toteuttamiskelpoisia.) Pusuja Tampesteriin <3 Olen edelleen sanojeni mittainen, hih!

Ensi postauksessa luvassa ruokavinkkejä? No ei edes, ehkä silloin keskitytään koiriin! Mutta tänään oli silti aika hyvää ruokaa :)

Aito muotibloggeristi ei vissiin käy suihkussa ennen kuvien ottamista... Mulla on kai vähän opittavaa. Hih :) Reteää tulevaa viikkoa! Kuvola kuittaa!

But gravity always wins

2011-02-20T10:28:00.000+02:00

Me ei olla treenattu aikoihin. On suhteellisen työlästä päästä hallille, kun ei omista autoa ja iltaisin tuntuu olevan enemmän hommaa kuin aikoihin. Sitten on vielä pakkasta. Aivan liikaa pakkasta. Ja sitten multa puuttuu motivaatio. Tai ei ehkä motivaatio, mutta se palava halu mennä treenaamaan ihan missä tilanteessa tahansa.

Eilen suunnattiin päivästä istumaan Leikariin ja oppimaan agilityä teoriassa. Tekipä hyvää :). Isoimpia asioita mitä mulle jäi käteen luennosta, oli se halu tehdä agilityä täysillä ja tieto siitä, että hitsivieköön me ei taidetakkaan olla ihan susia ja taitomme menettäneitä, ainakaan teoriassa. Ja sitä mie tarvin eniten, uskoa ja luottamusta siihen, että me voidaan pärjätä. Me voidaan olla ihan hyviä. Koska musta on tuntunut nyt tovin, että me poljetaan paikallaan, ei ole tehnyt mieli mennä treeneihin, kun tuntuu että treenaamisesta ei ole hyötyä. Mie pidän kilpailemisesta ja tahdon voittaa, mutta jos tahdon ja pidän jostain vielä enemmän, niin siitä tiedosta että me ollaan parempia kuin eilen, parempia aina vaan. Tuli sieltä myös paljon täytettä mun neuroottiseen agilitykansioon :) Kiitos Homeetalle järjestämisestä ja Janitalle luennosta, näitä lisää :)!

Me ei olla treenattu, mutta ei me olla oikeastaan edes lenkkeilty. Mitäköhän me ollaan tehty... No mie olen tehnyt töitä! Ja jos vähän saa itseään huijata, niin mie olen keskittynyt vaikka omaan treenaamiseeni, sekin on osa agilityä. Ehkä me kohta taas treenataan, ainakin jotenkin :).

Marta alkaa olla jo aika näpsäkkä kotikoira, mutta vieläkään se ei ole täysin sisäsiisti.. Oikeasti, sisäsiisteys on minusta hankalinta opettaa. Hukkis taisi oppia asian suht nopeasti, mutta me oltiikin koko kesä silloin mökillä, Sopis oli niin vanha etten sitä ääneen kehtaa edes sanoa... Martalla on jo ajatus, se ei vaan tajua pyytää ulos ja en mie sitä huomaa koska sen pitäisi päästä ulos. Mie kun en oikeastaan kotona ollessani edes huomaa koiriani. Martan tosin aina välillä huomaa pakostakin, sillä kun on tapana tehdä vähän tai vähän enemmän tyhmyyksiä.. Marta on röyhkeä, pirun röyhkeä. Se on piirre mistä mie pidän tuossa koirassa varmaan eniten. Mie yritän tasapainoilla sillä, että Marta uskaltaa olla röyhkeä, mutta pysyy rajojen sisäpuolella. Se vaatii vielä aika paljon töitä. Tänään työnsin Martan pois sohvalta, se ajautui päin Hämyä, Hämy antoi Maran kuulla asiasta, mutta mitä tekee Pikku Neponen? No piruperkele sanoo takaisin. Siinä vaiheessa sai Marta Neponen kuulla meikälikan mielipiteen asiasta... Minun koirat ei keskenään asioitaan setvi, mie hoidan sen puolen. Sen lisäksi on myös olemassa erikseen koirien säännöt ja Hämyn säännöt.

Eilen alkoi pleijarit, muuta ei tartte sanoa kuin, hyvä meijän pojat! Samalla höyryllä, kylläpä on jännää :). Mie vannotin alkukaudesta, että kun nyt joudun muutenkin hallilla olemaan enemmän kuin ennen, niin peleissä meikätyttöä ei näy.. Eipä. On se vaan kiva peli! Tästä voisikin suunnata lenkille, tai sitten vain reteästi kauppaan ostamaan lisää herkkuja! Kivaa sunnuntaita :).

Milloin tästä tuli huono vitsi?

2011-02-09T21:10:00.000+02:00

Melkein jouduin vähän ikkasemaan kun luin viime tekstin kommentteja, mut vain melkein, kiitos :).
Soolo voi oikein hyvin, sen juominen on pysynyt ihan kurissa. Mun oma elämä vain pysähtyy joka kerta kun Sopis menee juomakupille, en pysty tekemään mitään, tuijotan vain paljon se juo. Ehkä tämäkin neuroosi ja paniikki hellittää ajan kanssa. Mie vain kerkesin pelästyä mielettömästi, että minun rakkain sininen viedään multa pois.

Soolo tosiaan oli kerennyt juoda tosi paljon ennen kuin mie vein sen lääkäriin. Mie en varmaan olisi kiinnittänyt huomiota sen juomiseen, jollei se olisi sitten samaan syssyyn silloin tällöin pissinyt sisälle... Ennen kesää mie vetosin mun 12-13 tuntisiin harjoittelupäiviin. No eihän nyt koira voi, jos oikeasti on hätä... Kesällä mulla oli lyhyet työpäivät, joten koirat pääsi useammin ulos, juomisen laitoin kuumuuden piikkiin. Syksyllä suljin vain silmäni, koska enhän mie voi tietää oliko se Hämy vai Duo kumpi oli sisälle tehnyt. Vaikka oikeasti mie tiesin, ihan koko ajan. Sitten sen yhden kerran Sopis teki sisälle niin, että mie olin kotona. Silloin loppui mun ymmärrys ja roudasin koiran lääkäriin. Soololta on nyt tutkittu vaikka ja mitä. Osa arvoista heitti ylös tai alas, minkä takia mulle luettiin jo "tuomio" kasvaimesta, sisäelinsairaudesta tai cushingista. Lopulta mie totesin, että minusta se on tässä viimeisen viikon aikana juonut vähemmän, lekuri totesi jotta tutkitahan! Ja niinhän ne tutkimukset sanoi, että meidän ongelma on kadonnut jonnekkin.

Juominen alkoi sen jälkeen kun me muutettiin. Mutta enhän mie sitä yhdistäny, koska se on kestänyt näin kauan. Mie olen kyllä ite ollut vuoden aikamoisessa stressissä, milloin mistäkin syystä, että mie en jotenkaan ihmettele, jos Maakarikin on elämäänsä stressannut. Kaikki peukut pystyssä, että se todellakin oli stressireaktio, eikä Rotta-Robinilla olisi mitään vialla. Mie yritän sisäistää, että Soolo on terve, ja lopettaa stressaamisen. Ja koska Soolo peilaa oikeasti tosi paljon minusta, niin meikäläinen keskittyy nykyään sitten siihen, että en stressaisi itse niin paljoa, hih :) Aikamoista koiran hoitoa!

Soolon lääkitys - Painonvartian painajainen. Ei varoaikaa.

Mie sanoin Emmalle pari viikkoa sitten kun ilmosin Hyvinkäälle kisaamaan, että mun on pakko ilmota. Koska jos nyt luovutan, niin me ei koskaan päästä kisamaan. Mie tahdon uskoa, että niin kauan kun jaksaa uskoa, niin asiat on mahdollisia. Joten mie täytin kisailmon, vaikka olin aika varma, että me ei koskaan saada enää kisata. Hyvä että täytin :).

Hyvinkäälle suunnattiin pitämään hauskaa, koska millään muulla ei lopulta ole väliä. Jos tämä ei ole kivaa, ei tätä jaksa enää tehdä. En näe mitään syytä raahautua pitkien työpäivien jälkeen treenaamaan, jos mie en siitä oikeasti nauti. Tuomareina Hyvinkäällä oli Harri ja Anne Huittinen. Mie tykkäsin kovasti radoista, joutui vähän jo ajattelemaan kuinka nää hommat kuuluikaan tehdä. Ei saanut vain juosta päättömästi, piti oikeasti osata jotain. Ekalla radalla käännökset venyi ja paukkui, kepeille ei meinattu oikein löytää ja siinä vaiheessa mie nauroin jo ihan kunnolla. Alku tuntui aikamoisen sekamelskalta. Jotenkin ihmeellisesti me kuitenkin väännettiin tältä radalta nolla ja vielä voitettiin :)

Toka rata oli meiltä ehkä paras! Sieltä tuli yksi rima alas, kun valssasin ihan edessä, kontaktit valui läpi, sarjan b-hypyllä kielto, en korjannut alusta joten hyl, mutta ne pienet pätkät näytti jo oikeastaan hyvältä. Tällä radalla mulla tuli tunne, että jumankavita tuo koira jyrää minut jos mie en väistä ja sen parempaa fiilistä ei agilitystä voi saada :).

Kolmannelle radalle en olisi enää jäänyt, jos oltaisiin onnistuttu tokalla. Väsymys painoi, mutta tahdoin saada vielä vähän paremman fiiliksen ja jäin viimoiselle. Mun pää ei kestänyt menossa yhtään mukana, olin ihan eksyksissä koko radan :D Maakari oli kuitenki ihan paras! Kepeille vienti oli tosi kinkkinen ja hauska! Rengas osoitti ehkä puoleen väliin keppejä, sisäänmanon vieressä noin metrin kepeistä oli u-putki! Hih :). Mie päätin sitten valssata renkaan ja keppejen väliin, "himpunhan" se valui ja mun "tähän" käsky kuului ehkä Helsinkiin asti, mutta maakari totteli :). Tällä radalla eksyin kahdesti, ekasta selvisin kiljaduksella, mutta toisella kerralla huusin Soololle, jotta "Tänne, eiku tuonneppa!" Vähän hykerrytti. Mutta me taituroitiin tältä radalta kuitenkin nolla ja vielä voitettiin! Huisia !

Radat oli meiltä aika katastrofaalisia, ne hajoili ihan käsiin, mutta silti minusta tuntuu, että aikoihin me oltiin samalla viivalla. Kun me vielä törmätään sillä viivalla, niin sanotaakon vaikka näin, että saletisti natsaa! Mulla oli kivaa, uskon, että Sopiksellakin oli kivaa. Ja veikkaan että katsojiakin saattoi hymyilyttää meidän toilailu. Mie tykkäsin kisaradoista kovasti, oli kiva pitkästä aikaa joutua miettimään, että mitä mie tähän väliin oikein tekisinkään? Mitä tuohon otsikkoon tulee, niin oikeasti mein kisat ei edes ollut mikään vitsi, tuo biisi vain sattui soimaan ekan radan jälkeen ja se tuntui sopivan sillä hetkellä jotenkin tilanteeseen. Ainakin minua nauratti kovasti :D.

Pikku-Mara, tai veljeni tekstein, uusin minimuija! (onpa se ollut pieni <3)

Mulla oli tänään "vähän" pidempi päivä, niin koirat on porukoilla hoidossa. Marta palaa vielä illalla kotiin, pojat saa viettää siellä todennäköisesti loppuviikon. Mulla on kyllä niin hyvä hoitopaikka elukoille jotta :) Ne viihtyy kaikki ihan todella siellä, Martakin, joka ei oo päivääkään mein porukoilla asunut huutaa aina kurkku suorana niiden ovella, että päästääkää jo sisään perhana! :D. Perjantaihin asti mulla on aikaa koulia Martaa, on helpompi pistää sitä ojennukseen ässät on hoidossa. Kiitos taas ispä ja äitee! Lauantaina Marta palaakin hoitoon, koska meike suuntaa näkemään ihanuuksia Helsinkiin!

Huomenna saa jo sanoa, että huomenna on perjantai! Kivaa loppuviikkoa!

Diagnoosi

2011-02-05T12:13:00.001+02:00

"Did you say it? 'I love you. I don't ever want to live without you. You changed my life.' Did you say it? Make a plan. Set a goal. Work toward it, but every now and then, look around; Drink it in 'cause this is it. It might all be gone tomorrow."

Grey's Anatomy - Now or never

F43.9 Stressireaktio.

Minä olen järjetön optimisti, paino sanalla järjetön. Mutta nyt olin täysin varma, että hautaan koirani tämän talven aikana. Vaihtoehto jatkuva lääkitys tuntui toiveelta. Soolon kanssa ollaan käyty tämän vuoden puolella lääkärissä useammin kuin kuin minun koirien elinaikana yhteensä. Pari viikkoa sitten vahvan epäilyksen alla oli cushing, sisäelintauti tai kasvain. Mie olen itkenyt näiden viikkojen aikana niin paljon, että mun silmiin sattuu. Niin paljon, että itkeminen taitaa olla jo fyysisesti mahdotonta.

Mie en stressaa kovin nopeasti koiristani, yritän elää maalaisjärjen kanssa. Nytkin Soolo kerkesi juoda tosi paljon jo kauan ennen kuin mulla meni hermo ja kiikutin sen eläinlääkäriin. Vaikka tuo koira on kokoajan ollut yhtä reipas ja terveen oloinen, niin kun tulokset vähän heitti ja epäilykset alkoivat kohdistua vähän isoimpiin sairauksiin, niin siinä oli meikätytön maalaisjärki kaukana. Kaipa S-Maakarikin tajusi, että mie olen paljon rasittavampi silloin kuin pelkään että menetän koirani, kuin silloin kun en oikeastaan niitä edes huomaa.

Vaikka Soololla ei ollutkaan lopulta mitään suurempaa, minulle se on ollut kuukauden ajan sairas ja pari viimeistä viikkoa kuoleman sairas. Tänään mie olen hengittänyt normaalisti pitkiin aikoihin. Ne muutama säkillinen kiviä vierähti keuhkoista ja sydämen päältä jonnekkin muualle. Nyt vaan peukut pystyssä, että tämä tilanteen muutos ei ole väliaikaista vaan mulla oikeasti olisi ihan kokonaan terve koira vielä pitkään. Ainakin minulla on harvinaisen tutkittu koira.

Minun pieni niin rakas Sininen.

"Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana."
Samuli Putro

Sielujen sympatiaa

2011-01-30T13:36:00.001+02:00

Meinaa viikko olla pitkälti pulkassa! Hyvä niin, sillä tämä arkiviikko ei ehkä mene meikätytön top kymppiin. Viikonloppu meneekin sitten korkealle sinne top kymppiin :)

Perjantaina suunnattiin Nopen kanssa MAreenalle treenaamaan. Aikamoisia yötreenajia oltiin, jäähkälenkiltä nimittäin poistuttiin puoli kaksitoista, hih! Mulla oli treeneihin mennessä ajatus mitä treenaan, mutta en ollut miettinyt sen tarkemmin miten sitä treenaan, ja sen kyllä huomasi. Pyörin esteiden välissä miten sattuu, tein mitä mieleen ikänä juolahti, enkä miettinyt seuraavaa kuviota kuin vasta tehdessä. No teemana oli pyörittäminen, että kaipa treenasin sitä mitä suunnittelin :). Kontakteja palkkailin myös, puomi ja A oli perus S-maakaria, keinu oli pari kertaa ihan super pähevä. Pieni Sininen oli taitava, on se vaan kiva agilitykaveri. Videolta katsottuna meno ei näytä niin sekavalta miltä se tuntui, mutta ensi kerraksi lupaan suunnitella treenit kunnolla. Ainakin yritän.

Martakin treenasi, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään. Mulla ei oikeastaan ollut enää yhtään fiilistä, eikä varsinkaan ajatusta. Pari putkea ja siivekkeiden välistä juoksemista se taisi ottaa. Mulla loppui kiinnostus siihen, kun Maris ei meinaa kiinnostua lelusta ja kun se vihdoin sen lelun suuhunsa nappaa, niin sitten se painaa ihan omille teilleen. Nooh, kyllä siitä hyvä vielä tulee. Ehkä. Hukkapalakin treenasi näissä karkeloissa, oman hihnan syömistä nimittäin. No onpahan tekosyy ostaa yksi (tosi)kallis (tosi)kiva hihna!

Lämpät, jäähkät ja treenaaminen on niin paljon kivempaa seurassa :). Jäähkälenkkinä käveltiin huvipuiston ympäri, oli ihan tosi kiva jäähkälenkki :) Vaikka kello lähenteli puoltayötä, niin näki kävellä tosi hyvin ilman minkään maailman lamppuja. Viisi koiraa, kaksi niistä eivät olleet nähneet koskaan ja silti meno oli reipasta ja rentoa. Kiitos Noppe, mahdollisimman pian uusiksi!

Mein ispä on ihan MacGyver! Oikeasti. Tää nyt ei ehkä ollu ihan MacGyver taitoja vaativa työ, mut sitäkin kivempi juttu :) Mie oon treenaillu aina ennen porukoilla palaa, mut nyt tahdoin oman, koska olen laiska, enkä jaksa niille asti kävellä, että saisin lumen alta kaivettua puutarhapenkin päällisen treeneihin :). Jokaisella agilitytytöllä pitää olla oma punertava pala koiratreeneihin <3 Treenattiin tällä ehkä noin kaksi minuuttia perjantaina, nauroin katketakseni, kolme koiraa sinkoilee nälkäisenä ympyrää palan luona, yksi tekee oikein, yksi juoksee ympyrää ja yksi tuijottaa minua. Voitte arvailla kuka teki mitä :). Tästä se lähtee taas, kotitreenit!

Lauantaina suunnattiin Nopen kanssa aamupäivästä naapurikaupunkiin näkemään kivoja ihmisiä. Päivä vietettiin pulkkamäessä, kiljuttiin kuin huvipuistossa konsanaan, selkä, nilkat ja ranteet umpilumessa! Mäkien ylös kiipeäminen alkoi käydä jo voimien päälle, vanhaksi en itseäni myönnä, huonokuntoiseksi ehkä. Tänään jalat kertovat karua totutta siitä, et pulkkailu on rankkaa urheilua! Ilta vietettiin Lotalla syöden ihan super hyvää ruokaa, pelaten, telkkaroiden ja jutellen. Oli mitä parhain lauantai, näitä lisää <3 Vai mistä viidestä asiasta se hyvä lauantai olikaan tehty, hih!


Pikku-Makke ja uusi takki!

Martalla on enemmän takkeja kuin pojilla yhteensä, mutta yhtäkään en ole itse ostanut :D. Kiitos Kouvolan parsonpiireille lainoista, nämä oikeasti tulee tarpeeseen :)! Kuvassa Martalla on päällä talven 2011 kuuminta parsonmuotia, psst, siinä on kaulus!

Mie olen lukenut monesta blogista kun Martaa nuoremmat osaa vaikka ja mitä ja kuunnellut kuittailuja kun tuo minun pahaääninen ystävä ei osaa vielä oikeastaan mitään. Mutta tiedättekös mitä! Miuta se ei haittaa yhtään :). Marta ei osaa mitään hienoja temppuja, mutta se osaa kaikkea pientä, mistä minä olen hirmuisen ylpeä. Minun ei tarvi ikinä miettiä voiko Martaa päästää joidenkin koirien tai ihmisten kanssa leikkimään, minun ei tarvitse miettiä selviääkö tuo elukka uusista tilanteista tai paikoista. Se osaa kulkea lenkillä vapaana ja hihnassa, se osaa elää kerrostalossa ja se tykkää shelteistä. Se on ihan kamalan röyhkeä ja mie pidän siitä! Minulla on missio, että mulla olisi ensimmäinen koira, joka uskaltaa olla vähän muna-aivo, mutta se olisi silti kontrollissa. Katsotaan mihin meidän tiet vie! Mutta koska rajat on myös rajattomuudella, niin Marta on päässyt tutustumaan uuteen ja mukavaan ystävään, kauko-ohjattavaan sitruunapantaan! ÄHÄHÄHÄÄ! Siinä on muuten aika tehokas ja vekkuli koje! Mutta mikä Martassa on kivintä, sen näkee myös tuossa kuvassa. Sen häntä heiluu aina, oikeasti musta tuntuu, että se ei pysähdy koskaan. Mie tein päätöksen Mariksesta aikamoisen nopeasti ja olen hirmuisen ylpeä että uskalsin olla niin rohkea. Marta on vaan omalla kamalalla tavallaan ihan äärettömän ihana.

Tämä sunnuntai alkoi letuilla ja auringonpaisteella. Se voisi jatkua vaikka elokuvalla. Kivaa sunnuntaita!

//Asiasta kukkaruukun kautta ojanpenkalle, kannattaako PRT ry:n jäseneksi liittyä? Onko siitä muuta iloa kuin jäsenmaksu?

Ps. Mie väänsin noiden kuvien kanssa varmaan tunnin, koska Blogger käänsi ne aina väärin päin. Joten jokainen joka luki tekstin tänne asti on ihan velvoitettu kommentoimaan kuinka ihana pala meillä on ja kuinka kiva takki Martalla on. Ja kuinka kauniit koirat mulla on. Ja kuinka ihana Hämy on. Ettäs tiedätte.

Älä sammu aurinko(on)!

2011-01-22T17:05:00.000+02:00

Näin viikonloppuisin jos sattuu, että on aikaa, niin mulla on tapana koulutta Martaa "luopumaan" ruuastaan. Eli se ei saa ruokaansa niinkuin normaalisti heti kun se istuu maahan ja katsoo minua, vaan vasta sitten kun se oikeasti rauhoittuu mun viereen. Koska siinä kestää, niin mulla on aina tapana tehdä monia asioita samalla. Huomasin, että telkkarista tulee legendaarisin leffa melkein ikuna, niin pakkohan siitä oli infota eteenpäin... Sehän ei voi päättyä kuin...

Mulla on piimää myös hiuksissa :DD. Reagoin vähän liian myöhässä hihnan kiristymiseen...

Reteää viikonloppua! Tsalalabumtsiee!

Kivin päivä aikoihin!

2011-01-16T15:35:00.000+02:00

Mistä on kiva lauantai tehty? Agilitystä, eritaitavista elukoista, super ihanasta seurasta, hyvästä ruuasta ja rennosta meiningistä!

Suunnattiin piskien kanssa lauantaiaamuna kohti Lahtea, käytiin porukalla treenaamassa Korkeavireen hallissa. Emma ja Lotta tulivat Heinolasta, kasassa kuusi koiraa ja kolme tyttöä eli kovasti meteliä! Sopis ja Marta olivat molemmat ihan tosi päteviä koiraisia, tekivät innolla ja tarkasti :). Soolon kanssa treenailtiin täyskäännöksiä ja valsseja, paljon tuli pohdittavaa, mutta aika paljon tuli onnistumisia :) Sopan tekemistä sain pitkästä aikaa myös videolle, jee! Marta teki samoja juttuja kuin ennenkin, juoksi putkea ja hyppyä, huusi ja leikki! Oli niin paljon helpompi treenata kun oli apukäsiä!

Åsa, Iippa ja Telma oli kaikki tosi taitavia! Opetusvideokontakteja, hienoja ratoja ja päteviä estesuorituksia! On niin kiva treenata kivassa porukassa, kiitos tytöt, agility oli taas juuri niin hauskaa kuin sen pitääkin olla :). Lämppä- ja jäähkälenkit menee niin leppoisasti ja nopeasti kun on höpöttelyseuraa :). Iltaa suunnattiin istumaan porukalla Heinolan aikuiskotiin, syötiin pitsaa, juteltiin ja löhöttiin sohvalla. Paras tapa viettää lauantaita <3 Takso tytöt, oli kyllä niin paras päivä aikoihin :'). Emma muuten totesi, että on se toki kuullut jutut mitä olen Martasta kertonut, mutta ei se uskonut, että se noin riiviö on :P.

Ja koska mukana treeneissä oli kamera, niin tässäpä iloa kerrakseen! Makkemaakari ikää 4 kuukautta!

Toivottavasti nimi on enne ;).

Meidän porukka jatkaa muuten Kouvolan katujen tallaamista ainakin ensi syksyyn asti! Aikamoinen munkki on minulla kyllä käynyt työpaikan suhteen :) Kivaa!

Mittasin Martan tuossa yhtenä päivänä, korkeutta löytyisi tällähetkellä 26 cm ja painoa 2,2 kiloa. Miltä se kuulostaa, jääkö sitä miniskidi, normaali vai iso? Soololle olisi suunnitteilla pari starttia, katsellaan minne sitä tahtoisi suunnata! Kivaa sunnuntaita :)

Brighter than sunshine

2011-01-04T20:34:00.000+02:00

Sois kaksi päivää töitä enää tältä viikolta! Ylihuomenna olisi parissakin jumppakeskuksessa avoimet ovet, mutta arvatkee kenen flunssa jatkuu nyt neljättä viikkoa? Pikkuhiljaa alkaa meiketytöltä menemään hermo tähän tylsään sairasteluun! Päätin kuitenkin uhmata sairautta senverran, että suuntasin hallille, kun kerrankin oli mahdollisuus. Talvitreenimahkut meillä on mainiot, sikäli että sinne treeneihin asti pääsee. Soolon kanssa ei olla treenattu ties ja koska, koko joulukuussa ei otettu yhtään treeniä... Hupsistakeikkaa!

Nämä treenit mentiin vähän fiilistellen, mitä ikinä keksin tehdä. Vähän pidin järkeäkin mukana ja treenasin Seiniksen virheitä. Sylkkäri alkoi näyttää jo aika hyvältä, palkkailin aika paljon siitä, että Sopis tulee täysillä käteen. Se kun kääntyy kolikolla, kunhan sitä vaatii, mutta täysillä se ei tule päin. Lopussa alkoi näyttää jo aika hyvältä :). Kepeillä sain tehdä vaikka ja mitä, leikkailin sisältä ja ulkoa, juoksin päälle, irtosin sivulle, jättäydyin jnejne. Hyvältä näytti :) Vieläkään kepit ei ole nopeat, mutta en oikeastaan tiedä voiko tuo koira niitä nopeammin tehdä. Tai kuinka mie saisin sen tekemään ne nopeammin.

Kontaktit oli aika mainoita, ainoastaan keinu on edelleen hidas. Siinä mulla onkin keinot ihan nollassa. Mietin pohdin ja punnitsen. Sopis oli aika mainio, on se kiva ätsilitikoira. Ei ehkä kaikkein nopein, mutta sitäkin kuuliaisempi :). Valkoinen Vatipääkin pääsi treenaamaan, sekin on aika hieno! Me ei vaan oikein edistytä, kun treenaan yksin. Marta ei pysy paikoillaan, joten mun on ihan mahdotonta treenata asioita monipuolisesti. Kaikki tehdään yhteislähtönä, Makkemaa maahan ja juoksuksi! Suora putki meni taas oikein mukavasti, A:n alla menevä putki onnistui kivasti. Siivekkeiden välistä pieni juoksee oikein reippahasti lelulle. Yksin treenaaminen on aika vaikeaa, mutta onneksi Marta intoutuu myös paikoillaan olevasta lelusta, niin treenaaminen ei ole sentään mahdotonta :). Kyllä siitä vielä hyvä tulee. Hitaasti ja epävarmasti, mutta joskus siitä tulee hyvä. Takuulla.

Koko lauma ;)

Viime viikolla Marta kävi eläinlääkärissä hakemassa toiset rokotteet. Tällä kertaa äitee otti pienen pahaäänisen ystävän hoiviin, kun minä en töiltäni päässyt. (takso mama <3) Marta oli ollut kuulemma hirveän villi, ulahtanut ekasta piikistä ja huutanut kuin tapettava sika toisesta. Ja sen jälkeen heiluttanut häntää kovasti ja tutkinut paikat roskakorista lähtien :) Hyvin kasvanut pentu, painoa oli jo yli kaksi kiloa! JEE! Kaikki oli muutenkin kunnossa, joten rauhallisin mielin voi jatkaa elämistä.

Mararukan elämässä on muutenkin tapahtunut muutos nimeltä Marta kuriin! Mulla meni hermo sen pelleilyyn, oikeasti Marta mm. kaatoi riehumisellaan lähes joka kerta vesikupin kun laitoin piskeille ruokaa. Agilityssä koulutan niin, että estän virheet. Nyt meillä kotona toimitaan samoin ja mm. ruokailun Marta hoitaa nykyään hihnassa. Eipähän ole enää mennyt hermo! Pari ässää mulla on vielä hihassa, katsellaan koska saan ne kokeiluun!

Vuosi vaihtui videon tunnelmissa, hihittäen, syöden ihan liikaa tortilloja, herkkuja ja juoden vielä vähän enemmän limpparia! Koirat eivät korviaan paukutukselle lotkauttaneet, täällä ei kamalasti paukkunut, mutta jonnin verran kuitenkin. Käytiin vuodenvaihteen molemmin puolin ulkona, jolloin useimmiten paukkuu eniten, yksikään piskeistä ei reagoinut mitenkään, miten huippua :). Uutena vuotena heitin myös matot lattialle, vielä niitä ei ole poistettu, pari kertaa olen niitä joutunut putsailemaan, mutta parempaan päin ollaan kokoajan menossa. Kyllä Martasta vielä kelpo koira tulee! (Ihan vaikka vinkkinä sillä, joka löysi meidän blogiin hakusanalla myydään parson :P)

Saako näin tiistaina toivottaa jo hauskaa loppuviikkoa, kun töitä ei kuitenkaan ole enää kuin kaksi päivää ja nekin lyhennettyjä! No okei, on mulla siinä vaparina vähän töitä, mutta niitä ei lasketa ;) Joten hyvää loppuviikkoa!

Vuodenvaihdetta!

2011-01-01T01:16:00.001+02:00

Railakasta, leppoisaa ja eri rentouttavaa vuodenvaihteen jatkoa toivottaa Sutjakkaat Shetlantilaiset, yksi paha parson ja niiden suhteellisen väsynyt omistaja! (Video ei oikeasti ollut noin tumma, youtube huijaa ;) esim. mun kivimmät villasukat ei näy :(.)

EVVK

2010-12-21T20:59:00.001+02:00

"Todistukset kouraan, elämä on edessä

Mihin sitten mennään, mitä on nyt tehtävä?"

3,5 vuotta sitten lähdin Mikkeliin opiskelemaan. Silloin en olisi uskonut, että vietän valmistujaisiani Heinolassa. Tai että joskus kaipaisin jopa Mikkeliin. Ja kaikki vain siksi, että opiskelujen aikana tutustuin kolmeen äärettömän ihanaan ihmiseen.

3,5 vuoden aikana kerkeää tehdä porukassa vaikka ja mitä! Porukassa ollaan

opiskeltu ja "opiskeltu", syöty, syöty vähän lisää, juhlittu, itketty, matkustettu, harrastettu, naurettu, kiristelty hampaita, retkeilty, nautittu ja oltu vain porukassa. Tehty yhdessä kaikkea kivaa, mitä ei tahdo unohtaa.

Kaarina esteiden viidakossa -elokuva, kolmen oskarin voittaja!

Bulgaria. Lomalla Ismon kanssa, paras reissu <3

Nälkä - mikä ihana tekosyy!

Agilityäkin ollaan treenattu, naurettu, pohdittu, kehitytty ja pidetty hauskaa.

Kun lähdin opiskelemaan, totesin, että en tarvitse uusia kavereita, koska minulla on jo maailman parhaat kaverit. Ihanaa on tutustua uusiin mukaviin ihmisiin, vielä ihanampaa on, että ne omat "vanhat" kaverit ei häviä mihinkään, mutta kaikkein parasta on, että omat kaverit ystävystyvät keskenään.

Viisaasti vesillä - huku Hietsuun prinsessabileet!

Juhliakkin kerettiin. Aina joskus.

Ja lopulta koko meidän sakki käveli viime lauantaina lavalle ja vastaanotti luvan toimia sairaspainijana. Kuten rehtorimme sanoi, nyt saamme olla ylpeitä itsestämme. Illalla juhlittiin, katseltiin kuvia ja naurettiin mahat kippurassa.

Virallinen pönötyskuva! EVVK ja lupa työskennellä!

Oli kuinka koirablogi tahansa, tämä niin ansaitsi oman päivityksensä. Kolme puoli vuotta töitä ja nyt on paperit kädessä. Aikamoinen fiilis. Kuinka paljon tuohon aikaan voikaan sisältyä. Kiitos tytöt että olitte maailman parhaat opiskelukaverit, nykyään olette vain maailman parhaat ystävät. Pus <3

Tällä viikolla sain myös jatkoa työsopparilleni. Nyt mulla on töitä kevääseen asti. Oman alan töitä. Aikamoisen mieletöntä :).

Päiväni lumihiutaleena

2010-12-12T19:22:00.000+02:00

Mun on pitänyt palata jo pitkään keppiapujen (joita pyysin jokunen tovi sitten) ja muutenkin Martan koulutuksen ääreen, nyt päätin muuttaa ajatuksen teoksi! Teksti tulee olemaan sekava ja sisältämään paljon muutakin kuin keppejä, mutta se on osa mun Ole rohkea & Pää kuntoon - kampanjaa, mitä oon harrastellu tässä jo tovin miljuunalla eri tavalla!

Kun Hämy tuli mulle '02 siitä piti tulla mun paras kaveri, maailman kivin koira. Ja se siitä tuli. Soolo saapui '04 ja siitä piti tulla agilitykoira, hyvä agilitykoita. Sopis kun tuli mulle mie vielä pelasin futista ja panostin sille saralle enemmän, joten en ottanut kamalasti paineita Soolon kouluttamisesta. Olin aika varma, että eihän siitä koirasta voi tulla kuin hyvä. Ja eihän siitä tullutkaan, mitään vähempää kuin tavattoman hyvä. Ja nyt mulla on Marta ja sen päälle on jo nyt kasattu haaveita, unelmia, tahtoa ja paineita enemmän kuin pienen koiran pitäisi kantaa. Tai pienen koiran omistajan pitäisi kantaa.

Mie rakastan agilityä, kilpailemista, menestymistä ja pilkuntarkasti tekemistä. Sitä, että saan treeneissä vaatia pois sadasosat ja millit. Kuulun takuulla siihen porukkaan, joista valitetaan, kun puhutaan että agilitystä on hävinnyt se "vanha kunnon agilityn hauskuus". Mie vaan olen yksi niistä hölmöistä liian kunnianhimoisista ihmisistä, jotka eivät näe järkeä kilpailla, jos ei voi voittaa. Ja miten tämä liittyi mihinkään mitenkään? No sitten, että mie analysoin, mietin, pohdin, väännän ja käännän kaiken mitä Marta tekee sataan kertaan. Ettei vaan tehtäisi väärin ja ettei siitä tulisi vaan hidas ja huono agilitykoira. Hölmöä, tiedän, seepran raidat tuppaavat olemaan vaan aika tiukassa.

Martan kanssa on tehty tosi vähän yhtään mitään. Se kyllä on käynyt paikoissa, lenkeillä, nähnyt ihmisiä, matkustanut ja elänyt pentuna. Mutta melkein joka päivä mie kauhistun sitä, ettei tuo koira oikeastaan osaa mitään. Kuinka paljon se tekee päivittäin asioita, joita se ei saisi tehdä ja kuinka niille asioille oisi pakko jo tehdä pikkuhiljaa jotain. Mie oon ajatellut niin paljon agilityelämää, että en ole ajatellut yhtään arkielämää. Senkin kun pitäisi vissiin sujua, jotta agility voi sujua, ja jotta koko elämä voi sujua. Ei kai tässä vielä kiire ole? Kai se oppii pikkuhiljaa? Mutta kiltit, huomauttakaa mulle, kun tuo koira alkaa olemaan jo liian vanha ollakseen noin vallaton. (Martan kuva Nopelta!)

Sitten siihen mistä mun piti kirjottaa, eli kepit :D! Miehän tahtoisin tehdä kaikkea hetinytmullesamantien!, minkä vuoksi parit keppijutut olen joutunut hautaamaan. Mut en myöskään tahdo pitää apuja liian kauaa, esim verkkoja mun mielestä pitää lähteä häivyttämään viimeistään jo kolmannella toistolla.

- 2by2 menetelmä ei meille sovi. En epäile yhtään, etteikö pieni parson sitä hiffaisi, mutta minä en sitä jaksa, enkä metodin toimivuuteen usko.

- Verkkokepit on ajatuksena kiehtovat, niillä on tehty paljon tosi hyviä keppejä. Pohdin vielä vaan, että kuinka nopeasti tulee lisätä keppien määrää, vai alottaisiko ihan heti 12 kepillä. Verkkojen poistossa käytän tosiaan tuota systeemiä, että samantien verkkoja pois. Verkkojen poistossa ei myöskään ole mitään logiikkaa, vaan verkot lähtee-palaa-lähtee-palaa ja sitä rataa. Ja alkua ja loppua ei pyhitetä verkoille, niistä lähtee verkot melkein ekana pois. Parilla koiralla kokeiltuna, alku näyttää ainakin lupaavalta.

- Kujassa saa koiran tekemään tosi täysillä heti alkuun, suorille kepeille siirtyminen tuntuu vaan aika hankalalta. Kujan plussana pidän sitä, että koira pyrkii tosi paljon eteenpäin. Verkot toki apuna ja samalla systeemillä kuin edellä.

- Vinot houkuttaisi eniten, siinä koiralla on kokoajan kepit lähellä ja vauhti on helppo pitää yllä. Mutta sitten se pienen koiran ylöspäin pomputtaminen. Tuleeko sitä? Vinoissa mukana myös verkot.

Ja mihinkö tulokseen tulin? No siihen, että hengitän syvään ja odotan että Marta kasvaa. Kepit tulevat kuvioon sitten, kun voin niitä hyvillä mielin treenata tarpeeksi nopealla vaikeuttamisella, jotta koiralle ei jää päälle esim. suora kuja. Millä metodilla teen, ei pienintäkään aavistusta. Katsotaan sitä sitten, kun pieni painaa enemmän kuin kaksi kiloa.

Kontaktien tekeminen on ollut mulle selvää ties kuinka kauan. Päädyin nyt ottamaan käskysanan mukaan ja jopa päätin sen ;). Iskä on pistetty leikkimään kontaktimestaria, jotta me päästään treenaamaan! Esteiden opetuksesta en niin stressaa, uskon, että sen mie osaan. Senverta olen sitä pohtinut. Mutta sitä kuinka saadaan koira tekemään täysillä, sitä mie stressaan. Kun ei mun oo sitä shelteille tarttenut opettaa, musta ne on molemmat olleet tuollaisia aina. Tehneet agilityä koko sydämestä, olleet ihan inskana kun ovat saaneet tehdä mun kanssa jotain. Ne on aina olleet tuollaisia helppoja treenikavereita. Marta kyllä tekee innoissaan, mutta se myös on sellainen, että lähtisi mielellään lelu suussa painamaan itsekseen. Mun pitäisi osata tehdä Martasta enemmän "riippuvainen" minusta. Mie en vain tiedä kuinka se tehdään? Veikkaan, että kaikki alkaisi siitä, että teen tosta koirasta kivan kotikoiran, opettaisin sen edes tavoille. (Alkuun vaikka sen, että sohvalle ei pissittäisi. Tämä ihan vaan esimerkkinä, tätä ei ole koskaan, eikä varsinkaan tätä kirjoittaessani tapahtunut!)

Soolon treenaamista olen toki pohtinut tässä rinnalla. Me ei olla treenattu aikoihin. Seinäjoella ja Kouvolassa kisattiin, mutta koska me ollaan treenattu? Enkä oikeastaan tiedä koska me päästään treenaamaan. Mutta toisaalta, ehkä me aloitetaan nyt pieni tauko ja palataan treeneihin sitten, kun siltä tuntuu. Soolo kuitenkin osaa vaikka ja mitä, niitä pitäisi vaan vähän vahvistaa. Arvokisoihin meiltä puuttuu yksi nolla. En jaksa uskoa, että sen saaminen olisi kamalan vaikeaa. Ainakin näin tahdon uskoa ja toivoa.

Haaveita on, unelmia on vielä enemmän. Keinoja niiden saavuttamiseen on paljon. Martassa on kaikki ne ominaisuudet, joista voi rakentaa sellaisen agilitykoiran minkä minä tahdon. Soolo on kokonaisuudessaan ihan mielettömän ihana agilitykoira. Enää minun täytyy osata. Minun täytyy osata olla hyvä. Olla parempi kuin tähän asti koskaan. Mutta me treenataan kovasti, siksi koska minä tahdon pärjätä. Ja siksi koska minä nautin tästä lajista, ihan äärettömästi. Ja tahdon uskoa, että nuo piskit nauttivat agilitystä myös, ihan äärettömästi.

Marta muuten osaa istua. Ei nyt ihan aina käskystä, mutta aina välillä ;). Ja mie alotan huomenna kuukauden satsin ihan uudessa työpaikassa. Ikinä en ole moista hommaa tehnyt edes harjoitteluissa, vähänkö jännää! Oman alan hommia, kivoo :). Pitäkee peukkuja, etten tee mitään hölmöä. Ainakaan mitään tosi hölmöä!

Heinäkuuhun on matkaa yli puoli vuotta, me ollaan jo aika hyvällä tolalla :).

Ja mitä tohon otsikkoon tulee, no ei siihen tule niikö mitään. Vähän sillälailla, että ratiritiralla. Kuuntelin muuten viime viikolla joululauluja enemmän kuin monena vuotena yhteensä. Onneksi tänä vuonna siitä maksettiin.

Tästä kuvasta lienee jo pari vuotta, hih :) Tämäkin Nopelta!

Käyntikorttini, ole hyvä!

2010-12-06T21:53:00.001+02:00

Kisavuosi lopetettiin Seinäjoen kisareissuun, enkä usko, että sitä tänä vuonna olisi voinut paremmin lopettaa. Mie rakastan isoja kisoja, ne on sitä agilityn jotain. Ja tuolla fiilis oli kuin isoissa kisoissa, mulla oli pitkästä aikaa pientä kutkutusta tehdä rataa ja mie oikeasti nautin siitä että sai kisata tuolla. Ja kun seura oli vielä parasta ikinä, niin mikäs oli nauttiessa :).

Nooran kanssa suunnatiin kohti Seinäjokea lauantaiaamuna, napattiin Noppe ja Kovu Kausalasta kyytiin ja hurruteltiin rauhassa seuraavat viisi tuntia pitkin maanteitä. Mulla oli koko lauma mukana, Astra oli kovilla :D.

Jossain keskellä ei mitään.

Kisapaikka oli ihan mainio, tilaa oli vaikka kuinka, alusta mitä parhain, häkit sai sisälle ja siellä oli vielä lämmin! Loistavat puitteet on niin suuri osa sitä fiilistä. Nauroin kisapaikalla, että ennen treenasin tuollaisissa olosuhteissa koko talven, se oli ihan arkea treenata lämpimässä tekonurmihallissa neljästi viikossa. Nykyään on ihan fiiliksissä kun pääsee kerran talvessa moiseen paikkaan :D.

Noppe ja Kovu starttasi lauantaina kolme starttia. Olipa kiva olla vaan katsomassa kisoja, lenkkeillä vähäsen ja auttaa jotakuta kisoissa. Noppe ja Kovu olivat ihan mainioita, pieniä virheitä, mutta muuten niin nättiä menoa :). Sitten kun se natsaa, niin sitten muuten natsaa ja kovaa :)! Illalla käytiin vielä ulkona syömässä, juoruttiin ja herkuteltiin hotellilla!

Makkemaa Seiniksellä!

Sunnuntaina oli edessä se, mitä olin eniten koko reissussa odottanut - hotelliaamiainen! Ihan parasta. Sanoinkin, että jos radat ei mene hyvin, se on aamiaisen syytä ;). Pitää ehkä pistää ne pari hylkyä aamiaisen piikkiin, ei vaan jaksanut juosta ;). Sopis oli koko kisapäivän tosi kivana, teki töitä hienosti ja tuntui että me pelattiin taas yhteen. Tulossaldo ei ehkä ole ruusuisin, mutta samapa se, meillä oli kivaa :). Ekalla radalla minä olin munapää, unohdin ihan kokonaan radan! Videolta voi oikein nähdä kuinka meikäläisen silmät loistaa tyhjyyttä, kun luulen ohjanneeni Soolon väärin, kunnes tajuan että eiku en ohjannutkaan, mutta sitten ohjasinkin! Hölmöilyä :D. Videon kommenteille pienet peukalot, kuka lie kuvasi... ;D. Tokalla radalla munapää oli sitten Soppamaakari. Soolo varasti startissa, mikä yleensä tietää hyvää, silloin se uskaltaa rällätä. No rälläsihän se, mutta juuri sen asteen liikaa, kepeille oikeasta välistä sisään, mutta suoraan läpi hypylle... Hyvät hyssykät! Tämä rata oli tosi ruma meiltä, mutta väliäkö hällä, Maakari uskalsi olla vähän idiootti :).

Vika rata oli KV kisa ja mie niin tahdoin onnistua, koska minä niin olisin halunnut sen CACIAGin. Se vaan piristäisi kovasti. Tehtiin ihan näpäkkä nolla, venyyhän siellä pari kohtaa, mutta fiilis oli ihan mainio. Hävittiin tällä radalla voittajalle sekka, harmitti. Mutta toisaalta, jos tuossa kisassa me ei voitu voittaa, niin toka paras vaihtoehto sitten voitti :). Onnea Triimoor ja Robban CACIAGIsta, kyllä me teidät vielä voitetaan, joskus!

Koko reissu oli ihan mielettömän kiva ja upea. Seura oli parasta, kiitos Noppe! Oli mielettömän kiva nähdä tuttuja, päästä heittämään typerintä juttua ikinä ja nauramaan maha kipeänä :)! LAGUn kisat toimi moitteettomasti, loistavan kisapaikan lisäksi kaikki työntekijät oli tosi ystävällisiä, palkinnot loistavia ja kirjojakaan ei tarvinut odottaa kauaa! Kisapaikan ympärillä menee vielä hyvät maastot, kyllä ensi vuonna on mitä loistavin karsintapaikka. Meidän sakki suosittelee LAGUn kisoja ihan kaikille! Pitkä ajomatkakin taittuu helposti kivassa seurassa ja hyvän musiikin saattelemana :P.

Marta esittelee talvimuotia 2010 palkkausseminaarissa!

Kolmen koiran kanssa kisa- ja hotellielämä meni ihan tosi hyvin. Mulla oli kolme hyvin käyttäytyvää koiraa. Makkis oli positiivisin yllätys, se oli melkein reippain! Ei pelännyt hotellin hissiä, liukasta lattiaa, hallin pyöröovia tai hallin mattoa tai melua! On se vaan kiva <3 Vaikka mulla tulee menemään sen kanssa hermo takuulla monesti ja tänäänkin olen uhannut myydä sen jo kahdesti, (Tämän päivän saldo: pissiminen sänkyyn ja pipon tupsun tuhoaminen) niin olen enemmän kuin tyytyväinen, että uskalsin olla rohkea ja poiketa linjasta hankkimalla parsonin. Koska kaikesta rasittavasta huolimatta, on se vaan mainio pentu ja juuri sellainen mitä mie pennulta tahdon :). Siirrappista, ensi kerralla lupaan kertoa taas tuhoista ;).

Kaikki kuvat on Suurnäkin Nooran ottamia, taktak medianomi!

Mitäpä jos

2010-11-29T21:30:00.002+02:00

Koirien kanssa eläminen voi joskus olla aika yllättävää. Välillä tulee eteen asioita, joita ei ajatellut oman koiran koskaan tekevän. Joskus tulee eteen asioita, joita ei mitenkään päin ajatellut oman koiran tekevän. Ja sitten on asiat, joita ei ajatellut minkään koiran koskaan milloinkaan tekevän.

Mun sydän jätti lauantain kisoissa väliin aika monta lyöntiä.

Tulin koirien kanssa lämppälenkiltä, mulla oli auto ihan metän vieressä niinpä koirat oli vapaana, myös Marta. Käskytin pojat autoon ja huutelin Maraa, ei näy missään. Alkaa jo pikkasen ärsyttämään, koska luokse nyt vaan pitää tulla vaikka on kuinka kylmä ja lumessa on niin ilkeä liikkua. Eihän siinä, katselin, että se on mennyt auton alle ja huutelin sitä pois. Ei näy pientä ja valkoista, mutta vikinä kyllä kuului sieltä auton alta. Ajattelin sitten helpottaa pienen koiran elämää ja putsasin lunta vähän sivuun auton alta.

Koiraa ei näy siltikään misään. Ensinmmäinen pieni paniikki. Mutta edelleen se vikisee, joten lähellä se on.

Lunta vähän lisää pois. Katsos perhanaa Martan takki roikkuu auton pohjasta. Vähän isompi paniikki.

Lopulta paikansin koiran, kuono näkyi rekisterikilven vierestä. Pari sydämen lyöntiä välistä.

Tässä vaiheessa pyysin jo apua, koska en oikeasti enää tiennyt miten edetä. Martaa yritettiin nostaa, pakottaa eteenpäin, pakottaa taaksepäin, mutta aika mahdotonta se oli, kun kenekään käsi ei Martan omaan koloon mahtunut. Tässä vaiheessa mun sydän ei varmaan edes lyönyt. Lopulta Marta saatiin ulos autosta nameilla houkuttelemalla. Vissiin vatipää tajusi, että se pääsee pois, kun vaan tunkee itsensä pienestä kolosta minun syliini syömään nameja..

Oikeasti ei kenekään muun koira onnistu saamaan itseään auton moottorin ja lokasuojan väliin, tuuletushihnan viereen. Ei kenenkään muun. Tai jos on onnistunut, niin kertokaa toki minulle, huolin vertaistukea :D. Pitkiin aikoihin en ole pelännyt koiran puolesta noin. Olin ihan varma, että lopulta pelastuslaitos pistää auton palasiksi ja sieltä tulee pikku Marapora kolmessa osassa ulos. No loppu hyvin, kaikki hyvin, aika kauan kyllä tärisytti. En edes uskalla ajatella mitä jos...

Kiitoskiitoskiitos niille ihmisille, jotka tulivat auttamaan, vaikka teilläkin omat startit oli juuri alkamassa. Kyröläisen Kirsille ja Kuparisen Arille enemmän kuin isot kiitokset. Ja sille kolmannelle, jonka nimeä mie en tiedä ja joka kerkesi kisapaikalta karata, ennen kuin kereksin kahvit tarjota. Jotta jos joku tietää kolmannen ihmisen joka osallistui Free Parson - operaatioon, niin käskekää nykästä miuta hihasta, mie tarjoan kahvit :)! Kiitos :').

Laitoin Emmalle viestiä tämän episodin jälkeen, että jos mie pystyn keskittymään enää agilityyn lainkaan, niin minun pää on niin kunnossa. Soppamaakari tekaisi näissä kisoissa kaksi nollavoittoa. Kaipa se pää sitten toimii. Radat ei ole kauniita, ekalla radalla Sopis on selkeästi liian kylmissään (jännä juttu, kun lämppä jotenkin lyheni...), mun valssit menee ihan mihin sattuu ja oma liike lyllertää niin kovin ällöttävän hitaasti paikasta toiseen. Mutta silti, minun pieni pentukoirainen oli pelastettu autonmoottorin vierestä alle puolituntia ennen starttia ja mie pystyin keskittymään. Vitsi että olin ylpeä itsestäni :).

Sunnuntaina käytiin Homeetan järjestämässä motiovointi- ja palkkausseminaarissa. Sopiksen olin sinne ilmottanut ja ekan kiekan sen kanssa meninkin. Soolo taistelee tosi hyvin, tahtoisin sen tekemiseen vaan jotain lisää. Kamalasti ei Soololle uusia juttuja saanut, mutta ehkä tärkeimpinä ne, että pitää laittaa itseään vielä enemmän likoon ja pitää alkaa ymmärtämään, että tuo eläin on ihan tosissaan minun kanssa. Se repii lelua silmät kiiluen ja häntä pystyssä, se oikeasti taistelee. Pitäisikö pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään, että se on ihan kiva koira tuollaisenaan :). Tokalle kierrokselle pyysin, että saisin ottaa Martan, kerta Soololle ei kamalasti mitään uutta todennäköisesti saisi. Mariskin oli tosi reipas, jahtasi lelua ja repi pienillä naskaleillaan kovasti. Sain hyviä vinkkejä miten jatkan Martan saalisvietin hyödyntämistä ja työstämistä!

Koulutuksesta jäi hyvä fiilis, tiedän mitä teen molempien kanssa ja sain luoton siihen, että ihan päin honkia ei olla nytkään tehty :). Noppe tuli Kovun kanssa vielä istumaan iltaa hetkeksi meille. Olipa taas kiva huomata, että mun luksuslukaaliin mahtui neljä koiraa ilman pienintäkään pöhinää :).

Tänään Marta pääsi pyörähtämään rokotuksilla. Mara oli kovin reipas, kiljui kyllä kun rokotukset meni niskaan, mutta sen jälkeen jatkoi iloista pyörimistään. Painoa ei ole tullut juutikaan lisää, mutta en panikoi, lääkäri totesi typytsin nimittäin olevan priima tavaraa :)

Teksti oli aikamoisen sekavaa, mutta olkoon :). Ensi viikonlopusta on tulossa ihan super! Lähdetään Nopen kanssa Seinikselle kisaamaan :)!! Odotan innolla kisoja, upeaa kisapaikkaa, mielettömän kivaa seuraa ja ennenkaikkea hotelliaamiaista!

Kultakala

2010-11-26T19:28:00.000+02:00

Tiedättekö sen hetken kun toivotte, että pitäisitte kultakaloista? Tai hetki, kun toivoo, että ei pitäisi eläimistä lainkaan. Kultakalapäivät vie ihmiseltä voimat. Ne on kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä päiviä.Tai viikkoja.

Meillä jokainen koira osaa lisätä kultakalaintoa halutessaan. Pahimmista tilanteista ei ole kuvia, huumori loppuu, koiran henki on vaarassa, tai jotain muuta mikä estää kuvaamisen. Aina ei vaan naurata.

Mie olen kahtena aamuna herännyt siihen, kun pienin Tuonenmarja seisoo mun läppärin päällä. Mun läppärihän on pöydällä. Pienenpieni Tuonenmarja on kuitenkin kehittänyt pähevän keinon päästä pöydälle, missä on vaikka ja mitä kivaa! Ison sohvan kautta pääsee kätevästi suoraan pöydälle ja pienen sohvan kautta voi kiivetä tuolille, mistä pääsee pöydälle! Etevää. Tuonenmarja harrasti viikolla myös empiiristä tutkimusta, kuoleeko Salmisaaren vuorikiipeilijä kynttilään. Puoliksi poltettuun tietysti. Ei kuollut, vuorikiipeilijä ulostaa vain sinistä murennettua steariinia.

Valkoinen Vatipää anoo kunniajäsenyyttä Tuonenmarjoihin seuraavin saavutuksin: hyppääminen sohvalta sängylle, etäisyys noin metri. Hyppääminen sohvalta sohvalle, etäisyys n. 40 cm ("Lastenleikkiä!", toteaa Tuonenmarja.) Sohvan sivusta sohvalle kiipeäminen, korkeus noin puoli metriä. Löytöretket työpöydälle (kts. edellinen kappale), kiipeäminen jääkaapin alahylylle omistajan lasangelaatikkoon (Se oli muuten entinen lasange), omistajan sormen syöminen verille luuta syödessä, paljon tuhottua paperia, pari johtoa ja vähän erilaisia vilttejä ja vaatekokonaisuuksia.

Keskimmäinen Tuonenmarja harrastaa paljon dyykkaamista. Kun on ääretön kiire ja ajattelet vain käväistä kotona, käyttää koirat lenkillä ja suunnata seuraavaan paikkaan, niin pieni dyykkaus ilahduttaa taatusti mitä hienointa päivää. Keskimmäisen Tuonenmarjan lempidyykkauskohde on biojäteroskis, mutta tavallinen roskis menee myös paremman puutteessa. Aitoa dyykkaajaa ei estele portit, eikä roskakorin eteen jätetyt tuolit. Keskimmäinen Tuonenmarja ei suostu kertomaan taktiikkaansa, vaan jatkaa iloista dyykkaamistaan ja pienimmän Tuonenmarjan opettamista oivaksi dyykkaajaksi.

Vanhin ja viisain Tuonenmarja harrastaa vain kultakalahetkiä, josta sille ei saisi olla vihainen. Mutta hetkiä, mitkä yleensä saavat omistajan lähimmäs hermoromahdusta. Kangassohvat + oksennus = toimii aina.

Pakkasesta en sano sanaakaan. Paitsi ehkä sen verran, että kun tulee kotiin aamulenkiltä toinen korvalehti jäätyneenä ja isovarvas lumenpeitossa, sitä miettii ehkä kolmesti, että miksi minä pidän koirista?

Kultakalaviikkoa paransi kuitenkin agilitytreenit. Vaikka minun jalat olisi voinut amputoida ilman puudutusta ja vaikka pyörä ei liikkunut mihinkään, niin pienet apinat olivat enemmän kuin hienoja. Nykyinen kisakoira oli äärimmäisen taitava, paino sanalla äärimmäisen. Hymyilin, nauroin ja kehuin enemmän kuin aikoihin. Tulevaisuuden agilitykoira yllätti, istui, odotti lupaa, juoksi putkeen yli metrin etäisyydestä, taisteli lelusta, eikä välittänyt ympärillä pyörivistä sähkömiehistä. Kaverini kirjoitti blogissaan taannoin eri todellisuuksista. Toimittajalla taisi olla kotitodellisuus, työtodellisuus ja jääkiekkotodellisuus. Voisin lainata tätä ja todeta, että meillä taitaa koirien kanssa olla kotitodellisuus ja harrastustodellisuus.

Kultakalahetkiin suosittelen reseptinä seuraavaa: Iso kasa jotain hyvää, Käpylässä turvaudutaan tänään äärettömän hyviin toasteihin, nachoihin, limppariin ja valkosuklaajogurtticashewpähkinöihin. Viimeisintä suosittelen jokaiselle, joka tykkää makeasta. Hyvän ruuan rinnalle suosittelemme hyvää leffaa tai mukavia Tv-pätkiä.

Herkkujen ja hyvien elokuvien tai ohjelmien rinnalle otetaan ohjelmaan ei mitään. Se on laiskottelun syvällisin olomuoto. Tänä viikonloppuna minä en tee mitään. Paitsi käväisen harrastustodellisuudessa kilpailemassa muutaman startin ja ottamassa oppia palkkaamisesta.

Minun piti lisätä tähän loppuun äärettömän hellyyttävä kuva Sopiksesta ja Marasta. Kuvassa molemmat nukkuvat, Mara sopiksen päällä, mutta multa loppui puhelimesta juuri akku. Ja mikäli joku ei vielä tajunnut, niin Valkoinen vatipää söi minun laturin. AVOT! Kultakala.

Kaikesta huolimatta minä pidän koirista. En kultakaloista. Hyvää viikonloppua :).

Tyttöjen juttuja

2010-11-22T22:18:00.001+02:00

Joka maanantai ysistä kymppiin :).

Ja takso keppikommenteista, palailen niihin jahka jaksan! Lisää huolin edelleen. Kivaa alkanutta viikkoa :)!

Ps. Marta osaa kiivetä sängylle ja sohvalle ihan itse ja sekös aiheuttaa päänvaivaa!

Matti prkl!

2010-11-14T20:13:00.000+02:00

Super Lil' Bronx!

Tällä viikolla moon päässyt hallille kolmesti, wohou! Sopis treenasi kahdesti ja Marta otti jotain pientä joka kerta! Nopeasti alkaa pienellä tiukka treenitahti, hih :).

Tän viikon pääsin sijaistamaan oman alan hommia, oli muuten aika hauskaa! Tuntuu niin hassulta, että nyt siitä maksetaan. Ja vielä hassummalta tuntui nähdä oman nimen alla ammatti ilman opiskelijaliitettä :). Viikolla mulla oli kuitenkin yksi vapari ja silloin suunnattiikin koirien kanssa hallille. Soolon kanssa otin ohivientejä ja kontakteja. Sain kuljetukset toimimaan tosi kivasti, kun palkkailin pallolla kiinnitulosta. Oon kamalasti kritisoinu sitä, että kuljetus tehdään vastakädellä, miksi sitä ei vaan voisi opettaa käskyllä käteen kiinni. Mutta kieltämättä vastakäsi oli koiralle selkeämpi ja säästi minun hermojani kummasti. Sopis oli tosi pätevä, sain ihan super tiukoista väleistä vietyä ohi ilman pomputusta :). Ajoitus on tässäkin kaiken a ja o, Soolo lähtee kyllä hakemaan esteitä, mikäli käskytys tulee myöhässä. Veto ei sillä kuitenkaan ole niin vahva, että tulisi pelkällä käsiohjauksella, eikä sen minusta tarvikkaan tulla. Super hyvä mieli jäi :)

Kontaktit näissä treeneissä oli tosi kivat! Hain itsenäisyyttä valmiilla palkalla ja heittämällä palkan takaa. Melkein heittämällä sain nopeampia puomeja, hassua! A alkaa olemaan jo niin nopea, että voin olla tyytyväinen. Keinulle hain vedättämällä vauhtia, toimi! Ois ehkä aika pähee fiilis, miten kiva sininen!

Lauantaina Homeetta järjesti MAreenalla suklaakisat! Parhaat möllikisat, joissa olen koskaan ollut! Kaikki tutustuttiin yhdessä rataan, minkä jälkeen annettiin vielä 20 minuuttia koirien lämppäysaikaa! Radan sai suorittaa halutessaan kolmesti, kaikki säkäluokat kilpailee samassa kisassa ja voittaja kahmaisee suklaapatukoita mukaansa yhtäpaljon kuin on koirakkoja kilpailemassa!

Rata oli helppo ja päätin, että ekan radan Soolo tekee kisanomaisesti ja toinen rällätään! Ekalla tehtiin tosi napakka nolla, Soolo tuntui toimivan mukavasti. Kaikki kontaktit (A ja puomix2) pysäytin, kehuin ja vapautin. En nykyään pidätä kontakteilla juurikaan, kehaisen vain ja vapautan, se tuntuu toimivan Soololla. Kaikki kontaktit oli aika mukavan nopeat! Tokalla radalla juoksutin kontaktit läpi, mein piti vaan painaa! Kepeille sain Sopiksen oikein sisään, mutta ei enää taipunut kakkosväliin. Pitäisi vissiin treenata noita, missä mun liike tulee kamalalla paineella päälle. Tämäkin rata oli kyllä Soololta tosi hyvä! Maakari oli koko kisassa kolmas, Rissa ykkönen, Kitka kakkonen! Kyllä kirveli :)! Umppa on vaan keksinyt jonkun hölmön laiharin niin mekin saatiin säälisuklaata, hih! Tosin Pikkiksen kanssa tultiin siihen tulokseen, että Umppa oli lahjonut Matin ja Matti kellotti ihan väärin. Oikeesti Soolo voitti. (Pikkis saattaa olla erimieltä.) Kisoissa oli tosi rento meisinki, tätä lisää! Hyvä Homeetta :)!!

Marta pääsi möllikisoissa haistelemaan tunnelmaa, se oli reippaasti mukana, repi lelua vaikka hallissa oli meteliä (möllikisat Homeetalla ja KSSKn puolella oli näyttely) teki mutkaputkea, söi nakkia kontaktilla ja juoksi siivekkeen välistä. On se vaan niin äärettömän pätevä pentuloinen <3 Torstai treeneissä olin yksin, mutta Marta on jo senverta syttynyt lelulle, että pystyn sen kanssa myös silloin treenaamaan. Martis sai tehdä tällöinkin putkea ja siivekkeiden välistä juoksua. Samalla systeemillä Marta jatkoi vielä tänään kun Emma ja Lotta tuli Kouvolaan treenaamaan. Emma avusti Martan kanssa, kiitos :)! Sain tehtyä jopa hyppyä ja putkea peräkkäin! En tee Martan kanssa vielä mitään kummoista, mutta tahdon tehdä sen kanssa aina treeneissä jotain. Uskon ja toivon, että kun se saa tehdä kaikkea helppoa paljon, niin se syttyy lajiin. Ja mikä parasta, mulla tulee niin äärettömän hyvä mieli sen kanssa tekemisestä. Minua aina ällöttää pentujen ylistäminen, nyt sorrun siihen itsekkin, mutta mie vain niin tykkään tuosta pienestä valkoisesta vatipäästä <3 Ainakin treenatessa, kotona se on joskus kovin raivostuttava, hih :).

Lotta ja Emma kävi tosiaan tänään treenamassa, ne on kaikki kehittyneet ihan ältsisti :). Sikälimikäli Lotta joskus innostuu kisaamaan, niin mineihin on tulossa äärettömän kova pari! Telma on niin pähevä! Ja Iipsterikin tekee kovasti hommia, pentujen kouliminen on vaan kivintä agilityssä. Ja Oskumaakari, mie uskon ja luotan, että viimeistään maaliskuussa MEDI ykkösissä starttaa Laitelan Osmo!

Maailman huonolaatuisin kuva (mun kännykkä on nykyään mun kamera... Koskakohan viimeksi olen kuvannut edes kameralla), mutta idea on tärkein! Kahtokee nyt, pienessä pedissä Solmu Mäkelä ja Marta Neponen!

Muuten! Mie kun suunnittelen kaiken aina valmiiksi agilityssä ja oon tiennyt jo kauan kuinka eri esteet opetan, mutta kun päätin miten kepit opetan, mulle piti tulla vähän isompi koira, joten nyt mulla on ongelma.

Mitä hyviä keinoja olisi lähteä työstämään keppejä? Moni tekee nykyään suorilla kepeillä ja verkoilla, mutta mie en tahtoisi tehdä sitä, ennen kuin koiran kasvu tyssää. Eli kannattaako odottaa siihen asti, että Marta on kasvunsa kasvanut ja suunnata sitten kepeille?

Vinokeppejä verkoilla tahtoisin, mutta tuleeko pienelle koiralle vinokepeillä tehdyistä kepeistä kovin pomppivat? Onko joku kokeillut pienen koiran kanssa vinokeppejä, mitä tarvii ottaa huomioon?
Kujat ois mun toinen vaihtoehto. Hämy on opetettu kujilla, se periaatteessa tuntuu hyvältä, mutta kujasta siirtyminen suoriin keppeihin tuntuu aina niin haastavalta. Periaatteessa tykkään siitä miten Hämy tekee, joten kujat ei olisi yhtään pöllömpi vaihtoehto. 2 by 2 keppejä ei kannata mulle ehdotella, naksu minun kädessä toimii yhtä hyvin kuin Martan sisäsiisteys. Mutta muita ehdotuksia ja mielipiteitä mie kuulisin mielelläni! Miten mun kannataisi lähteä toimimaan? :).

Huomenna Mikkelin ammattikorkeakoulussa ensi-iltansa saa Herää Hyvinvoimaan! Pitäkeehän peukkuja :)! Loppukevennyksenä vielä jotain nostalgisen ihanaa. Kai kaikki kultaisen 80-luvun lopun lapset tämän muistaa? Miten parasta <3 Hih!

Kaikkein pienin Bronx

2010-11-07T19:42:00.004+02:00

Sois viikko taas paketissa! Perjantaina suuntasin Mikkeliin ja koska mie en osaa laskea edes yksi plus yksi, joutui koirat olemaan keskenään aika pitkän päivän. Ihan en kerennyt yhden junaan, mun mielestä se olisi ollut mahdollista, vaikka palaveri loppui varttia yli yksi... No piskilöiset olivat keskenään reilut kymmenen tuntia ja nopealla vilkaisulla täällä oli metelöity koko kymmenen tunnin aikana kokonaiset kaksi minuuttia! Hiphip! Hämy huusi minuutin postinkantajaa ja Sopis ja Marmar kiljuivat keskenään jotakin toisen minuutin.

Marta jää yksin toiselle puolelle kämppää, se löytyy yksin toiselta puolelta kämppää. Mutta, siltä puolelta mihin Martan ei _pitäisi_ päästä löytyy pienen koiran kakat. Niin sanotusti busted.

Tänään suunnattiin koko konkkaronkan kanssa Imatralle. Sopiksella kaksi starttia, Hämyllä lenkkeilyä ja Martalla tutustumista kisapaikkaan.

Soolo oli tosi pätevänä, tuplanolla taskussa palattiin kotiin. Muuten hymyilyttäisi, muttamutta. Eka rata, agilityrata, oli ehkä maailman helpoin. Oikeasti minusta se ois voinut olla ykkösluokan rata. Siinä ei ollut mitään killeriä. Soolo toimi kauniisti, tuntui kulkevan, kontaktit oli okt. Pysäytin kontaktit nopeasti, kaarrokset ei levenneet ja mieli oli oikeasti hyvä. Jäätiin sitten kärjelle neljä sekuntia. NELJÄ? En keksi mistä olisin ne napsinut. (neljä!) Me tehtiin oikeasti hyvä rata, tai ainakin se tunti siltä. Sijoitus vissiin viides.

Neljä.

Kitisin jo kisapaikalla, että en keksi mistä tuon voin napsia, ärsyttää kun ei osaa vaan todeta, että nyt kävi näin. Harmi, että kello ei valehtele. Vaikka välillä niin tahtoisin toivoa ja ennenkaikkea uskoa. Ei maha mittää, nopeuttaa nostamaa, mutta miten..

Neljä.

Hyvin menee kolme koiraa lenkillä. Hukkis ei pakolla ole asiasta samaa mieltä :).

Toinen rata oli hyppis, mua kiukutti eka rata niin, että olin vihainen ihan kaikelle. Mutta silti pystyin lähteä tekemään rataa ihan mielettömällä fiiliksellä. Tämäkin rata oli aika helppo, sentään vähän haasteellisempi kuin edellinen. Tein muuten ekaa kertaa ikuna kisoissa saksalaisen, toimi! Tällä radalla kaarrokset vähän paukkui ja Soolo pomputtaa, mutta muuten meno tuntui ihan mukavalta. Soolo teki mitä käskettiin, tuloksena nolla ja se tietää, että meillä VIHDOIN on tuplanolla karsintoihin! JippiKayJei! Tämä rata saatiin videolle, iso kiitos Ira :)!!
Voitettiin muuten tämä rata, pystyin jo hymyilemään kotimatkalla.

Joskus joku totesi kisoissa, että hävettää kun missasi palkintojenjaon, että siitä jää muille niin epäystävällinen kuva. En edes uskalla ajatella, mikä kuva ihmisillä on minusta, en nimittäin taaskaan ollut palkintojenjaon aikana paikalla. Onnistun melkein aina olemaan lenkillä. En vain jaksa jäädä odottelemaan, että missäköhän välissä palkinnot jaetaan. Varsinkaan kun ei tiedä riittääkö se oma aika mihin. Että en mie mulkeroidakseni pois ole, mie oon vaa jäähkäämässä elukkaa :D.

Marta pääsi erikoisluvalla Pyhäinpäivänä sylissä hautuumaalle, sitä ei oikein uskaltanut jostain kumman syystä jättää vielä kiinni puuhun...

Marta oli pieni ja pätevä kisaturisti. Söi nakkia hallissa, oli reippaasti mukana lenkillä, keräsi silityksiä ja oli muutekin oikein reipas! Kaikkein pienimmästä Bronxista ei vielä ole kuvaa, mutta sitten on, kun jaksan moisen ottaa :D. Ja mitä noihin kuviin tulee, niin kunhan otin kamerasta mitä löytyi. Laatu on taattua hajoaa hetkessä kamerasta!

Pitäisiköhän Martan käytös ottaa vihjeenä? Äsken se tunki itsensä kokonaan jääkaappiin ja nyt se leikkii ruokakupillaan mun jaloissa? Tai juuri nyt se yritti hypätä sohvalle, lensi selälleen lattialle ja huusi hetkellisesti kuin syötävä, huoh... Jos tuo koira ei hajoa jossain vaiheessa elämäänsä niin piirrän ison rastin seinään :D.

Meikätyttö on muuten ensi viikon töissä :)! Oikeissa töissä. Siitä saa palkkaa. Ja vielä oman alan töitä. Oon aika inskana! Teksti asettuu typerästi, en saa toimimaan. Kestäkee.

Kiitos mielenkiinnostasi, valitettavasti..

2010-11-03T15:07:00.000+02:00

Kuva: Marjo Vainio (Psst. Kaikki piskit samassa kuvassa ;)).

Vietin railakasta perjantaita agilityvideoita katsellen. Meikälikalta kun löytyy jos jonkinmoista tekniikkavideota, aika useasti on tullut haalittua kaikki mitä vaan löytyy. Pari videota tahtoisin ihan äärettömästi vielä nähdä. (Edeltävä lause ihan vaan viNkkinä Meilahteen ;)). Noita on aina kiva kattoa, aina löytyy jotain mitä pitää muistaa omalle opettaa ja saa vinkkejä kuinka opettaa. Mie kattelin pari videota ja kirjotin kynä sauhuten vissiin 4 A4 täyteen omia huomioita ja muistiinpanoja.. Niinhän sitä sanotaan, että ei se iso vika tartte olla, kun on päässä. Mutta nyt on taas treenisuunnitelmaa tarkennettu ja keinoja eri juttujen opettamiseen pohdittu!

Vidoiden myötä treeni-into on taas kasvanu ja me ollaankin päästy treenaamaan kahdesti! JEAH! Lauantaina suuntasin aamusta hallille, Sopiksen kanssa väänsin pakkovalssia ja pikku Marapora pääsi leikkimään halliin. Soolo oli niin pätevä, että treenattiin vaan 10 minuuttia :o! Ja se on meikätytöltä aika hienosti. Olin yllättäen taas myöhässä, niin päätin treenata vaan pelkän pakkovalssin. Tein kolmella palkalla ja kokonaisuutena ja hitsi vieköön toimi! Pakkovalssi on meillä tosi hyvä, kunhan minä uskallan liikkua, siis oikeasti uskallan vaan antaa mennä. Ekalla kerralla tein aikalailla niin, että kerkesin itse pakkovalssiin helposti, kiireessä valssi valui liian sivuun. Mutta hitsi, että sininen oli tosi makea :). Loppuun tein vielä pari kertaa A:ta, ihan pätevää menoa.

Marta pääsi myös ekoihin treeneihinsä! Mun oli tarkoitus leikittää sitä lelulla, kotona se kun repii ihan mielettömän kivana ärrierinä leluja. Halli oli kuitenkin vähän jännä paikka, kovasti kolisi, humisi ja kaikui, eihän pieni vatipää voi silloin leikkiä. Marta sai sitten syödä lihapullaa, juosta minun perässä, syödä lihapullaa, tehdä vähän sylkkäriä ja syödä välillä taas vähän lihapullaa :) Etevä eläin se silti oli, eiköhän lelukin maita joskus vielä ihan samalla tavalla kuin kotona.

Treenien jälkeen suunnattiin aamupalalle naapurikaupunkiin. Olipa taas kivaa :) Pitäisi ottaa tavaksi. (Ainakin jos olisi auto ja rahaa :).) Vieteltiin mitä mukavimpien koulutöiden parissa aikaa aikuiskodissa. Marta ja Iippa löysi heti yhteisen sävelen ja remuaminen oli aika mainiota. Iippa ja Marta on aika samanikäisiä narttuja, minkä takia tahtoisin ihan tosissaan, että pystyttäisiin näkemään mahdollisimman usein. Olisi vaan niin kiva, jos ne pystyisi ihan aina olemaan yhtä kivoja kavereita toisilleen! Marta pystyy vielä käyttämään kokoaan hyödyksi ja löysikin ihan super piilopaikan tv-tason alta. Sinne kun ei kukaan muu päässyt, hih! On vaan niin kiva kun pieni ja vähän isommat saavat hyviä koirakokemuksia :).

Tänään suunnattiin aamusta kentälle treenaamaan. Sopis pääsi treenaamaan päällejuoksuja ja pakkovalssia liikkeestä. Ja taas saisi tuulettaa! Alkuun homma meni niin reisille, ettei toista. Mutta paloina tehtynä, valmiilla palkalla ja laskemalla yksi plus yksi se alkoi toimimaan! Päällejuoksu alkoi näyttää jo ihan sairaan hienolta. Kun muistan pitää oman liikkeeni vahvasti eteenpäin, ottaa vetoon selkeästi mukaan ja kertoa kropalla ja käsillä päällehypyn niin jo ol niin sanotusti avot! Pitää vaan uskaltaa käyttää päällejuoksua, koska se oikeasti oli ihan super hieno! Harmi ettei tullut otettua kameralle..

Marta pääsi taas leikkimään ja tällä kertaa lelu oli jopa tosi kiva juttu! Se jaksoi repiä lelua, juosta perässä ja repiä lelua ja juosta lelun perässä! Putkeen Marta meni lelun perässä, vähän kyllä hankaloittaa heittää lelua, pitää koiraa, saattaa se putkeen ja juosta palkkaamaan... Apu ei vissiin pennun kanssa olisi yhtään pahitteeksi :D...
Marta teki myös yhtä hyppyä. Rimat maassa, pallo lentää hypyn toiselle puolelle ja Marta juoksee perässä! Miten hienoa :). Apuohjaajaa olisi kyllä tässäkin kaivannut, olisi ollut tekeminen ehkä vähän selkeämpää. Kontaktin alastulolla Neponen pääsi myös istuskelemaan. Tämä oli ennimmäinen este, missä pärjäsi itsekseen :D... Mulla on vaan pulma, mitä käskyä mie käyttäisin alastulosta? Alkuun oli pulma tahdonko käskyä, mutta se helpottaa pala-tyylillä opettamista, että päätin sen ottaa. Käskyn tulisi olla sellainen, mitä ei käytetä muualla ja mikä sopisi mun suuhun. Eka kerta mentiin parson-testatulla Täppää-käkyllä, mut en vielä oikein osannut päättää tahtoisinko sen vai en :D Ehdotuksia?

On tuo pieni kyllä etevä pakkaus! Pitää vaan muistaa, että se on pentu, nyt alkoi lopussa keskittyminen vähän herpaantua, eikä lopussa pieni enää lelusta kamalasti jaksanut innostua. Ja pitäisi vissiin treenit saada sovittua niin, että aina joku pääsis mukaan auttamaan. Näiden treenien päätteeksi kouluttelin Emmaa, Åsaa ja Iippaa sekä Lottaa ja Telmaa. Muutenhan likoista olisi ollut avuksi, mutta Marta oli jo aika väsynyt, kun saatiin likkojen treenit pakettiin :D... Oli taas kiva nähdä <3 Päteviä pieniä ja pätevä Oskumaaria :) Kisakuntoon 2011!

Tällä viikolla käytiin myös Marta Neposen kanssa hakemassa vähän apuja ruokintaan. Mie en vaan voi sietää nappulaa, jotenkin tuntuu, että astuisi omien ajatusten ja arvojen ohitse, jos ruokkisin pennun nappulalla. Ja oikeasti jopa mietin moista, sillä olisihan se niin paljon helpompaa. Ja varmasti halvempaa. Mutta kun ei pysty niin ei pysty ja nyt meillä onkin sitten muutoskausi pois nappulasta! Tämä ruoka-apu teki muutenkin mulle niin hyvää, tuli taas ajateltua enemmän isojen koirien ruokintaa ja sain vihdoin tilattua vaikka ja mitä ruokaa koirille. Huomenna pojilla alkaa kissanpäivät :)

Muuten päivät menee omalla painollaan, välillä sisällä menee rallia kaikki kolme koiraa. Muuten tää on meillä pyhästi ja viimeiseen asti kiellettyä, mutta jos Hämy intoutuu pienen kanssa leikkimään, niin asiaa katsotaan vähän sormien välistä! Martakin on oppinut olemaan jo hiljaa mun ollessa pois ja muutenkin se alkaa olemaan jo vähän vähemmän rasittava pieni eläin. Pieni ongelma, mulla on tuossa koirien yksinolossa kuitenkin. Pojat jää kotona yhteen isoon huoneeseen ja Marta jää sitten keittiöön ja eteiseen. Näiden välillä on sheltin kestävä portti. Valkoinen vatipää kuitenkin onnistuu kaikesta blokkaamisesta huolimatta tunkemaan itsensä shelttien puolelle. Onko enää järkeä sulkea niitä erikseen, kun Marta halutessaan toiselle puolelle menee? Pelottaa vaan, että se jää vielä jumiin porttiin, mutta toisaalta että jos ne jättää samalle puolelle, niin voiko Hämy nakata pientä vielä liian pahasti? Kannattaako mun tuunata portti vielä tiukemmaksi vai kokeilla, josko ne voisivat olla ihan kokoajan keskenään. Ehdotuksia?

Marta muuten oppi kiipeämään mun sängylle. Hyvä luoja sentäs.. Ei siinä toki muuten mitään, mutta kun se tuli samalla innolla sieltä alas... Sen pää on ottanut osumaa, enemmän kuin shelttien päät yhteensä. Perjantaina pitäisi suunnata Mikkeliin taitonäyttöpalaveriin ja sitten se olisi oikeasti opinnäytetyön esittämistä vaille siinä. Hassua :)!

Jokaiselle jotakin

2010-10-29T10:11:00.001+03:00

Maanantaina oli vuorossa Soolon fyssari ja taashan sieltä löytyi vaikka ja mitä. Keskellä selkää oli pari lukkoa, oikea etujalka ja vasen takajalka oli jäykkiä, niska ihan superhyper tiukka ja lantio vinossa. Mirka sai Soolon hyvään kuntoon, vasen puoli jäi vielä jäykemmäksi, mutta on se jo paljon parempi. Kokeillaan kuukauden päästä päästä uudestaan, siihen väliin jos saisi parit kisat ja treenit, että näkisi kuinka se lähtee etenemään. Eniten tässä harmittaa, että kukaan ei keksi mistä tuo johtuu. Mikä Soolon saa aina vinoon? Ja aina samalle puolelle. Lähdettiin hakemaan sitten hakuammunnalla, josko rappukäytävässä liukastelu tekisi jumin ja S-maakari kulkeekin nyt rappukäytävässä sylissä... Pakko on jo myöntyä moiseen, kun en muutakaan keksi. Ollaan kyllä varmasti aika karmaiseva näky, kaksi hurttaa sylissä ja yksi luimuilee maassa...

Viikolla Shammy pääsi mun kanssa kaksin lenkille! Voi että oli pienin sheltin elämässä hurmosta! Se jopa juoksi minun edellä ja se on aika paljon Hämyltä :). Loppuvaiheessa taisi piskilöistä vaan kenkuttaa, kun tajusi, että tää on vain ja ainoastaan asfaltilla juoksemista, hih!

Marta kasvaa ihan hurjasti! Sillä tulee tänään muuten plakkariin kokonaiset kahdeksan viikkoa! Mie en ole sitä vielä kertaakaan punninut, pitäisi ehkä, sillä se oikeasti tuntuu kasvavan ihan silmissä. Marta on pieni reipas parsontytönalku, käytiin tutustumassa Kouvolan vilkkaaseen kävelykatuelämään keskellä viikkoa. Ikinä ennen mulle ei ole täysin tuntemattomat jutelleet ja hymyilleet noin paljon :D. Marta oli oikein kähevänä, haki rapsutuksia jokaiselta, käveli nätisti hihnassa, ei pelännyt rattaita tai kävelykeppejä! Kauppakeskuksessakin käytiin, liukuovet, ritilät, liukkaat lattiat ja eläinkaupan eläimet oli ihan pala kakea :). Martaa on käynyt tosi moni viikolla katsomassa, se on ollut ihan super reipas, moikannut kaikki ja yrittänyt purra jokaisen nenään ja korviin uusia reikiä :). Ja se on saanut vaikka ja mitä tavaraa! Parsonhäkki on muuten ollut aika kelpo, Marta tykkää siitä selkeästi enemmän kuin shelttiboksista ;). Iso kiitos kaikille, ootta ihQja!

On se vaan kiva eläin, hampaitaan käyttää vielä luvattoman paljon, mutta yksinolo alkaa sujua jo paljon paremmin :). Joskus lisää Marta-hehkutusta!

Eilen käytiin vanhalla suunnistajaporukalla vaeltelemassa Repovedellä! Kivin syyslomatraditio <3 Salmisaaren vuorikiipeilijät, ei turvavaljaita! "Täällä tuulee enemmän kuin sisämaassa!" Syysloma alkaa virallisesti vetelemään viimeisiään, oikeasti taidan lomailla joulukuun loppuun saakka... Ei kellään olisi töitä käytännössä valmiille sairaspainijalle? Tänks.

Pitäisköhän sitä joskus treenatakki? Kisat meillä sentään on tulossa, havahduin, että pitänee kisata jos aikoo arvokisoihin... Meillä ei koskaan ole ollut näin huonosti lapaset käsissä arvokisanollien suhteen. Huoh.

Viikon luontoääni

2010-10-24T16:09:00.000+03:00

Viikon luontoäänenä tahdomme esitellä Käpylässä lauantaina viiden ja kuuden välillä havaittua ääntä. Äänen havaitsi nimimerkki: Hattuhyllyllejätettykamera.

Iippa ja Marta näyttävät mallia kuinka taittuu Käpyläläinen Dog Kungfutse! Käpyläläisessä Dog Kungfutsessa tärkeintä on nopeus, notkeus, tasapaino ja lennokkuus. Tätä lajia ei suositella ihan kenelle tahansa.

Nouseva Poni.

Tärkeintä on löytää mielen tasapaino hengittämällä tasaisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.

Laske painosi takajaloille ja nosta toinen tassusi Nousevan Ponin tervehdykseen. Erinomaisen esimerkin Nousevasta Ponista voitte nähdä Iipalta.

Hyökkäävä Krokotiili

Hyökkäävä Krokotiili vaatii äärimmäistä notkeutta tekijältään. Tärkeintä Hyökkäävässä Krokotiilissa on löytää kehon tasapaino käyttäen tukipintana niskaa, hampaita ja kylkeä.

Mielen jämäkkyyteen on hyvä keskittää myös paljon ajatuksia.

Loikkaava Jänis ja Kaartava Tiikeri

Loikkaava Jänis pyrkii harhauttamaan vastustajansa tasatassu- tai takatassupompuilla. Pompun tulee suuntautua mahdollisimman ylös ja pomppuja tulee suorittaa mahdollisimman monta peräkkäin.

Kaartava Tiikeri on vaatii suorittajaltaan äärimmäisesti mielenvireyttä. Vaikka on äärimmäisen tärkeää osata asettaa keskivartalo oikealla kaarelle, jotta Loikkaavalla Jäniksellä ei olisi niin montaa mahdollisuutta paeta, niin vielä tärkeämpää on säilyttää mieli vireänä ja rauhallisena, jotta vaihto seuraavaan liikkeeseen olisi oikea-aikaista ja mahdollisimman hyödyllistä.

Antakaa anteeksi, musta tuntuu, että mie en ole nukkunut viikonlopun aikana ollenkaan. Mutta mikä hienointa, Herää Hyvinvoimaan, nyt saatavina Tehy-tikulta! SE ON VALMIS! Kiitos Emma ja Emmi, oli kivaa! Nyt meillä pilkkii ihan kaikki.

Sutjakkaat Shetlantilaiset..

2010-10-22T17:03:00.000+03:00

Ylpeänä esittelee!

Marta <3

Tästä se lähtee, häntä heiluu vimmatusti, Soolo tekee tuttavuutta ja Hämy pysyttelee fiksusti taka-alalla. Pieni, pahaääninen ja reipas tyttö. Kuvolassa hymyillään ja kovasti :).

Hei hei mitä kuuluu?

2010-10-17T16:14:00.000+03:00

Sä kysyt ja kaikki on ok. No hyvä sun on puhuu. Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu! Tätä biisiä vedettii teininä räkäposkella ja huudettii vikat sanat niin, että kurkkua sattui! Tai no, mun huonolla huumorintajulla tää vedetää edellee samalla meinigillä, hih :) Mutta oli mulla asiaakin!

Mein blogi on harvemmin ollut näin pitkään hiljaa, koska mie tykkään kirjustella, mutta nyt ei vaan ole ollut asiaa. Viime viikolla mie hieroin Soolon, sikälimikäli mun näpit tuntee oikein, niin keskiselkä on tiukka ja vasen takajalka tekee samaa kuin kesän lopussa. Eli lieneekö taas lantio vinossa ja sitä myötä lonkka kiertyneenä. Sitä, että onko siellä liikerata taas tosi alentunut, en mie osaa sanoa. Viikon päästä maanantaina Soolo pääsee Mirkan käsittelyyn, super jee :)!

Kävin keskiviikkona kouluttamassa kentällä, niin otin Soololla siinä samassa pari kertaa kontaktit, ne nyt on samanlaiset kuin aina ennenkin. Ei ne nyt hitaat ole, mutta saisi ne nopeammatkin olla. Mutta koetan olla stressaamatta.

Tänään suunnattiin nokka KSSKn hallia ja Oreniuksen Juhan koulutukseen. Ja täytyy todeta, että olipas taas kivaa! Rata oli mukava, pikkasen kikkailua, mutta kuitenkin hyvin mentävissä. Sopis oli tosi kivana tänään! Videolta katottuna se näyttää taas tosi hitaalta ja kankealta, mutta en stressaa, koska agility oli pitkästä aikaa taas tosi kivaa :)! Me osattiin kaikkea pientä kivaa, tehtiin yhdessä ja pystyttiin tekemään juttuja kokonaisuudessa! Juha kellotteli meille sitten parempia vaihtoehtoja, mie en vaan osaa löytää niitä oikeita valintoja itse, jonkun pitää ne mulle kertoa. Oikeastaan koskaan en valitse itse sitä nopeinta vaihtoehtoa. Nytkin treenatessa saatiin jo ohjaustapaa vaihtamalla lähes sekka pois radasta :o!

Valssit ei oikein toimi, ne menee vähän mihin sattuu, eikä Soolo tule niihin mukaan. Muutenkin annan Soolon lentää ihan liikaa, kun en lähde tekemään ohjauksia ajoissa. Ajoitus taitaapi olla meille se tärkein treeninaihe tätä nykyjä :).

Mutta olipa kiva treenata, kun joku katsoi ja kertoi mitä pitää tehdä toisin! Ja ai että mie tykkään pilkunviilaustreenistä, siitä, että oikeasti niistä kymmenyksistä välitetään! Ja siitä, että radassa on haastetta, löytyy erilaisia tapoja tehdä ja saa valita sen meille sopivimman. On se vaan aika Kuningas Orenius! Dängjuu tästä, mie tykkään tästä lajista taas :)! Ja Maakari oli hieno, kankea mutta hieno.

Tässä vielä videopätkää koulutuksesta!

Ja taas mulla syttyi tahto kouluttaa itteäni eteenpäin. Minua pitäisi kieltää puhumasta kenenkään kanssa koskaanikinä koiran fysiikasta, koska sen jälkeen mie olen ihan valmis lähtemään Poriin opiskelemaan :D

Tänään muuten illalla telkkarista PS. I Love You! Yli-ihana elokuva ja se joka pystyy katsomaan tämän elokuvan itkemättä on ihan täysi kivisydän! Viimeistä harjoittelua jäljellä 4 päivää! Sitten on tiedossa kaikkea super kivaa, Repovedellä vaeltamista, kivoja typytsejä ja ennenkaikkea LOMA! En malta odottaa, olisipa jo loppuviikko... :D

Mestaruus kuin mestaruus

2010-10-02T09:29:00.000+03:00

Kuluvalla viikolla päästiin tekemään agilityä kahdesti, keskiviikkona suunnattiin kentälle treenaamaan ja eilen kilpailtiin KSSKn seuranmestaruuksista.

Keskiviikkona mun oli tarkotuksena treenata pyöritys, saksalainen ja pakkovalssi, mutta koska olen hirveä pilkunviilaaja treenaamisessa, niin eihän me keretty tehdä kuin pyöritystä ja pikkasen saksalaista.

Pyöritys ei ole niin hyvä kuin haluan, enkä oikein tiedä kuinka siitä saisi paremman. Olen palkannut Sooloa hypyn jälkeen, ennen hyppyä, hyppyjen välissä jnejne. Mutta silti, en saa sitä tulemaan sillä intensiteetillä millä sen pitäisi tulla. Välillä Soolo tekee niin makeita pyörimisiä ettei mitään rajaa, mutta pääasiassa se huutaa ja pomputtaa. Ja minä en tiedä missä mättää.

Jos pyöritykset oli aikamoista kuraa, oli saksalaiset sitten parempia kuin uskalsin kuvitella :)! Maakarihan osasi! Ainoa suuri kompastuskivi tässä on, että en voi irrota tarpeeksi aikaisin kiertoon lähettämisestä, koska Sopis on nykyjätä sitä mieltä, että sen hypyn voi hypätä suoraan, vaikka selkeästi kerrotaan, että se pitäisi kiertää... En tiedä mistä se tämän on keksinyt. Kun taas toisaalta vekeissä Soolo pyrkii aina takaakiertoon, huoh. Mutta ainakin tiedän, että talven treeni - hypyltä perään - on tuottanut tulosta. Soolo kiihdytti super kivasti perään hypyn jälkeen :). Palkkailin perään tulemisesta ja siitä, että Soolo ottaa kierron jälkeen hypyn, siinä kun on ollut vähän ongelmia. Saksalaisesta jäi hyvä mieli, vaikka sitä treenatessa paljastuikin taas ehkä sata uutta ongelmaa.. Niinhän sitä sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja, minusta tuntuu, että vanha koira ei muista edes niitä vanhoja temppuja.

Eilen kilpailtiin KSSKn seuranmestaruuksista ja ahdistus nousi ehkäpä kattoon. Mitä ihmettä teen väärin, kun saan koiran näin nopeasti taas aivan rikki?

Ratoja oli kaksi, hyppäri ja agility. Hyppärillä Soolo liikkui ihan mukavasti, ei hyvin, mutta ei huonostikkaan. Agilityradalla se hyppäsi yhtä huonosti kuin SM-kisoissa, eikä se kepeillä pystynyt juurikaan liikkumaan eteenpäin :(. Missä oikeasti mättää? Soolo on kuvattu terveeksi, se on hoidettu aivan takuulla auki. Se lämmitellään ja jäähdytellään HYVIN joka kerta. Me lenkkeillään metässä, vapaana, syvä lihaksisto Soololla on kunnossa. Joten miten ihmeessä se voi olla TAAS noin kamalassa kunnossa?

Voiko se oikeasti peilata minun fiilikseen? Olen taas ollut niin stressiherkkänä, ettei mitään rajaa. Teen melkein-oman-alan-töitä parina iltana viikossa, jolloin koirien lenkit lyhenee ja se stressaa minua kamalasti. Mutta oikeasti, ei kai sillä nyt ole väliä, että parina iltana viikossa me kävellään normaalin puolentoistatunnin sijasta tunti tai 45 minuuttia? Eikä tuo vähän liian nopeasti lähestyvä opparin palautuspäiväkään stressiä ainakaan laske. Olen vain väsynyt pelkäämään, että koirassa on jotain pahasti vinossa. Seuraavaa ei vissiin koirapiireissä saisi sanoa, mutta sanonpa silti: olen myös äärettömän väsynyt siihen, että en saa treenata sillä tavalla ja tasolla, mitä tahtoisin, koska koira ei siihen kykene. Harmittaa, ärsyttää ja ahdistaa. Ensi viikko pidellään taukoa, jospa yrittäisin itse vaikka hieroa sen edes osakseen auki. Katsotaan tuoko se mitään tulosta.

Mutta tosiaan, Sopis on kuitenkin KSSKn medien seuranmestari vuosimallia 2010. Ei vaan jotenkaan moinen lohduta tällä hetkellä yhtään. Mutta Sininen oli hieno, se teki tosi kauniisti molemmilla radoilla, vaikka ekalla radalla minun asenne oli yhtä hyvä kuin pussillinen lehmän lantaa. Mutta näistäkin kisoista opin taas jotain, pitää keskittyä siihen mihin voi itse vaikuttaa. Kiehuin kiukusta jo ennen rataantutustumista. Oletin että agilityrata on ekana, kun kaikki ei kuitenkaan pääse toiselle radalle, no ei juu ollut. Käytiin lämppäämässä, minkä jälkeen kysyttiin, että tutustuuko minit ja medit samaan aikaan. -Ei tutustu. Jatkettiin lämppäämistä ja kun palaillaan hallille tulee soitto, että muuten tutustutaakin samassa. Kitisin ja marisin, että mie olen tästä maksanut joten tutustun ainakin sen viisi minuuttia, vaikka muut olikin tutustuneet jo kolme. Suostuin silti poistumaan neljän minuutin jälkeen... Mutta nollasin ja keskityin rataan, huonosti, mutta silti :) Jotain positiivista näistäkin kisoista.

Näistä kisoista yhteistuloksista 5/9 Kahjoille Ninjoille! HYVÄ MYÖ! Kaikki voitot tuli toki meikäläisille, hienoutta :)

Sopiksen palkkaamiseen olen kiinnittänyt nyt enemmän huomiota ja vitsi se nostaa sen egoa :) Sininen on jo ihan sika! Aina se on ruokaa salaa varastanut, mutta nyt se saattaa syöksyä ruokakupille ilman lupaa, tulla ovista ennen lupaa ja muutenkin käyttäytyä ihan epäsoolomaisesti, hih :) Mutta eipä tuo haittaa, ihanaa vaan, jos se alkaa uskaltamaan jo jotakin! Ainut mikä minulla nostaa suurta ärsytystä on se, että Soolosta on tullut vieläkin herkempi käyttämään ääntään. (Juu, en minäkään uskonut, että se on mahdollista) Se piippaa ärsyttävästi ihan liikaa ja haukkuu turhaan lenkeillä. Toki en tiedä onko tällä mitään tekemistä palkkaamisen kanssa vai onko se vaan turhautunut. Soolo on myös käynyt leikkimään itsekseen metsässä, nostelee käpyjä ja keppejä suuhun, heittelee ilmaan ja tarjoaa minulle. Valitettavasti Soololla on neuroottinen omistaja ja moiset leikit kielletään aikalailla heti. Tai käpyjä saa kantaa, mutta keppejä ei, Soolo ei vielä jostain kumman syystä ole hiffanut tätä vivahde-eroa :).

Loppukevennyksenä niin ruma, mutta niin kiva. Maakari vähän alta kolme kuukautta :) (Voiko se olla kolmekuisena jo noin iso?)

Illalla suunnataan naapurikaupunkiin viettämään erikivaa palapeli-iltaa :)! Mahtia!

Höpäjää

2010-09-25T20:35:00.003+03:00

Sopan piti saada viime talvena takki Hurtalta, no sitä kun ei kuulunut, niin meiketyttö otti yhteyttä, josko sen saisi tänä talvena. Toimitus oli sen jälkeen nopeaa ja moitteetonta! Mutta, koska mie olen yhtä taitava käsittelemään mittanauhaa kuin kirahvi kamelia, niin näinhän siinä sitten kävi.

Onneksi on Hämy ja onneksi silläkään ei ollut takkia! Shammy pääsee nyt upouudessa Hurtassa korkkaamaan tulevan talven :). Kentällä odotellessa olen Shammyllä takkia pitänyt ja aikamoisen tyytyväiseltä se näyttää. Siinä pystyy jopa juoksemaan :)!

Viimosten kahden viikon aikana ollaan käyty kolmesti kentällä treenaamassa. Teemana päälle hyppääminen, putkijarrutukset ja putkierottelut.

Päällehyppy alkaa näyttää jo hyvältä, ekoissa treeneissä sain rimat alas jos huusin kuin syötävä, seisoin törkeästi edessä tai löin lelun kuonon edessä alas, muuten ei ongelmaa. Tokassa treenissä rimat pysyi paremmin, mutta Soolo hyppäsi törkeästi päälle. Kolmansissa treeneissä ei ollut ongelmaa. Voisiko tämä olla jo selätettyä ongelmaa? Soolo on tuntunut näissä treeneissä vähän tönköltä, mutta Pikkis ja Umppa sanoivat kolmansissa treeneissä, että Sopis tulee kauniisti ja kerää itsensä hyvin hyppyyn. Luotanma tähän ja yritän unohtaa tuon treenaamisen ainakin hetkeksi :).

Putkierotteluja tein treeneissä numero kaksi! Toimi sataprosenttisesti. Piirismestiksissähän Sopis painoi ihan surutta väärään päähän putkea. Armaat treenikaverit toteaa videolla, että otti se sen haltuun, mutta irrotti sitten, mutta kun mie oon erimieltä! Minusta mie en irrota Sooloa, eli en anna lupaa mennä kauempaan putkeen. Ja silti se sinne menee. Seuraava video ei periaatteessa aja asiaa, kun ei näe tota treenitilannetta kauempaa, mutta kertokee irrotanko mie sen kisoissa vai mitä mie teen eritavalla? Vai onko tuo puhdas tilastotappio?

Putkijarrutukset on meille se hankalin. Mulla ei vieläkään ole oikein ideaa millä niitä työstäisin. Kahdella lelulla sain hyviä suorituksia, mutta silti Soolo tulee ulos putkesta kamalan verkkaisesti, tai se on alkuun junakäännös ja vasta sitten lähtee perään. En tiedä pitäisikö vain tyytyä tuohon, kun en siihen mitään muutosta näköjään saa vai yrittää kehitellä jotain. Mulla on vain ideat jo niin loppu! Kun Soolo kyllä kääntyy treeneissä, mutta jos esim. teen monta toistoa oikealle, niin ekat vasurille tehtävät toistot se kääntyy silti oikealle. Eli musta tuntuu, että se ei oikeasti tajua yhtään mitä siltä tahdon.

Kolmostreeneissä tein myös sylkkäriä ja jumankavita soon makkee! Yhdessä toistossa melkein juoksin Sopiksen yli ja se menee silti hypylle, hyvä etten potkaissut vahingossa pientä! Miten hienoa! Minusta se ei tule minua kohden tarpeeksi nopeasti mutta raati Kokko&Kokko sanoi, että kyllä se tulee :D. Kontaktit näissä treeneissä myös ok. Tai tein vain pari toistoa puomia, yllytettynä putken kautta. Vauhti on tosi hyvä koko ylösmenon, tasaisella vetää jarrua ja jatkaa samalla alastulolle. Tästä ei saisi stressata, suoritus kokonaisuudessaan on kuitenkin hyvä, mutta ei ne seepran raidat pesemällä lähde.

Viime viikonloppuna Heinolan sakki oli täällä treenamassa, miten päteviä koiria! Oskumaaria oli selkeästi pohtinut asioita mammalomansa aikana, se oli jo tosi upea! Pieni Urheilusukka oli reipas pieni vauvakoululainen, Telma mitä reippain sheltti ja Maxi on mun ihan suosikki bokseri :)! Ekaa kertaa ikuna koulutin muuten niin isoa koiraa, siinä oli jo hallitsemisessa työtä :). Tänä perjantaina suunnattiin vielä naapurikaupunkiin koulujuttuja tekemään, Sopis ja Osku pääsivät pitkästä aikaa leikkimään. Sopan häntä heilui ja Maaria roikkui rintakarvoissa, hassua :). Ja Ärrävikainen Urheilusukka tuoksuu niin pennulta, tuitui <3

Nyt on jo ihan syksy. Jos ei muusta huomaa niin siitä, että meikäläinen alkaa suhaamaan villasukissa ja crocsit on siirretty pois ja niiden tilalle on tullut karvacrocsit! Mutta kertokee mulle, mie tahdon ihan ehdottomasti pitkävartiset villasukat, mistä niitä löytyy? Sillä nämä sukat nimettiin ekana sairaspainija vuotena onnensukiksi ja mulla olikin ne jossakin näytössä jopa jalassa, mutta koska viimoinenkin näyttö on nyt ohi, niin eiköhän nämä voisi jättää jo eläkkeelle :D. Syksyn tulo tietää myös sitä, että kivoimmasta agilitykokemuksesta on jo vuosi :'). Täältä meikätyttö on fiilistellyt, nauranut, itkenyt ja molempia vähän yhtäaikaa :') Kohdasta 1:36. Ensi viikonloppuna on onneksi Tellen synttärit, ei tarvi jännittää kokoaikaa koneen ääressä. ÄÄRETTÖMÄSTI TSEMPPIÄ KOKO JOUKKUEELLE! Olkaa parhaita, nauttikaa ja näyttääkää maailmalle mistä Suomi on tehty! Triimoor ja tanssikaa pöydillä!

Mietin muuten, että pitäsis vissii jättää tunnisteet kokonaa pois, aikalailla nää on aina samaa jauhantaa :D. Kivaa viikonloppua!

End of an era

2010-09-12T19:47:00.003+03:00

Nyt Hämy on virallisesti eläkeläinen. Kovin haikeaa. Maailman paras, hienoin ja ihanin Hämy <3

Sillee, tällee ja tollee!

2010-09-11T15:12:00.003+03:00

Torstaina kävästiin hurttien kanssa kentällä. Tarkotuksena oli ottaa valsseja ja suoralta putkelta kääntymistä. Mutta koska olen laiska ja äärettömän saamaton ja vielä kamala höpäjämään jos kentällä on tuttuja, niin ihan uusiksihan se treeni meni. Marjo ja Sanna sattui olemaan treenaamassa samaan aikaan, joten tein Sopiksen kanssa radanpätkää jostain koulutuksesta. Valssitreenin sentäs väänsin mukaan, mutta senkin aika laiskasti ja lyhyesti.

Radan pätkässä pääsin pyörittämään Sooloa, ottamaan vähän pakkovalssia ja tekemään muutaman esteen ihan vaan peräkkäin. Sopis toimi, kääntyi hienosti, teki kropallaan töitä ja oli muutenkin tosi pätevä :). Sylkkäri meillä ei oikein toiminut, mutta en kyllä edes muista koska me oltaisiin sellaista harjoiteltu.

Valsseja tein vähän, palkkailin valssiin mukaantulosta häntiksellä. Marjo ja Sanna muistuttivat, että pitää palkata aiemmin, heti hypyn jälkeen ja kädestä. Nyt annoin liikaa Soolon tulla mun perään, näin palkka ei sitten tullut siitä mistä piti. (maailman epäselvintä, mut mitäs me pienistä!)

Tulevaisuuden koirahaaveet siirtyivät taas eteenpäin. Harmittaa vietävästi, pitkästä aikaa kun kerkesi innostua ihan oikeasti jostain. Mutta elämä on ja sitä rataa, enköhän minäkin vielä joskus saa pienen koodinimi-Denan kotiin :). Sopis saattaa joutua kilpailemaan kyllä toinen jalka haudassa :D...

Sitten asiasta ihan sadanteen. Mie olen muuttanut lähes puolivuotta sitten tulitikkulaatikkoon. Jo silloin tiesin millaisen taulun haluan. Viime viikon perjantaina sain aikaseksi käydä teettämässä kuvan ja eilen haettiin kehykset. Se ei ole kyllä lainkaan millainen halusin, mutta minkäs teet kun sopivia kehyksiä ei vain löydy! Ja kuva on kuitenkin teetetty standardi-kokoon. Mutta olkoon nyt tuollaisena ainakin väliaikasesti :) Itseni tietäen, kuvalle ei tule tapahtumaan ainakaan vuoteen mitään. Mutta tässä se on, minun kodin aarre <3

Kuva ei tee kyllä taululle oikeutta, mulla meni vähän hermo kuvaillessa, kun ei oikein onnistunut :D Ja ei, se ei ole NOIN vinossa, toki se on vinossa, se kuuluu jo perinteeseen :). Taulun kuvan on ottanut Parikan Eve ja minusta se on maailman ihanin kuva minulle kahdesta niin kovin tärkeästä elukasta.

Ja mitä niihin kodin aarteisiin tulee, niin ehkä tämäkin lasketaan moiseksi :) Ei ihan joka tytöllä moista omassa kirjahyllyssä ole.

Ja juu, tämäkin kuva on kamala, mutku ei vaan onnistu :D.

Huomenna agility tulee itkettämään paljon, jo ennen suoritusta.

Hymy ja hyvä olo

2010-09-05T11:49:00.007+03:00

Tästä se taas lähtee! Perjantaina käytiin Nopen kanssa treenaamassa. Tein pieniä pätkiä, parit kontaktit ja keppejen taka- ja avokulmaa. Keppejä Soolo ei hahmota, lähtee vain tosi läheltä. Lelulla tehdessä imu on tosi hyvä, kuinka sen voisi saada leluttomaan suoritukseen? En treenannut kovinkaan paljoa, olo oli tosi väsynyt, juuri sellainen kun on tulossa kipeäksi...

Lauantaina Kuvolan kisat. Lähdettiin piskien kanssa lämppälenkille ennen Sopiksen ekaa starttia. Hyvä etten eksynyt ihan kunnolla, oli taas pistetty metsää nurin oikein olantakaa. Minun oikein mukava ja hyvä lenkkireitti on nyt vain historiaa :(. Lämpät tehtiin sitten "Iida-reittejä", ne jotka meikätytön kanssa on joskus olleet lenkillä, tietää moisen merkityksen. Aina jotenkin kummasti onnistun johdattamaan joukon joko liukkaalle kalliolle, suolle tai muuten vain kulkukelvottomaan maastoon. Suuntavaistosata- tyttönä löysin kuitenkin takaisin hallille, vielä ihan ajoissa :).

Ensimmäinen rata oli Lahikaisen hyppäri. Aika simppeli, itse mietin vain suoralta putkelta kääntymistä. Putkesta paistoi toinen putki ja piti kääntyä n. 90 astetta vasemmalle. Muuten radalla ei ollut mitään kummoista, perus ätsilitiä. Oli aika hyvä fiilis mennä radalle, pelleiltiin Sopiksen kanssa leluilla (häntäsika on löytynyt!) ennen starttia ja koira vaikutti ihan super pätevältä. Alku lähti mukavasti rullaamaan, Sopis toimi ja ennenkaikkea se KULKI! Suoralla putkella mie jäin sitten silakkapyllyssä putken puoleen väliin huutelemaan, jotta kääntyisi. Kääntyihän se, mutta en saanut irrotettua ajoissa kepeille vaan Maakari ajautui keppejen väärälle puolelle. Nauratti. Tavan hölmöilyä. Loppuun jatkettiin aikamoisella fiiliksellä, Soolo tuntui taas omalta itseltään, se tuli kovaa ja teki mitä käskettiin. Maalissa oli aikamoisen hieno fiilis! Sininen on vihdoin kunnossa.

Tokalle radalle ei meinannut pää oikein pysyä kasassa. Keskittyminen pyöri vaikka ja missä, ei oikein saanut itseään koottua edes radalle. Rata oli ihan kamalaa säätämistä, heiluin kuin laihat tuulessa, kiljuin ja korjailin. Sopis pomputti kun ei sillä ollut mitenkään mahdollista tietää mihin haluan sen menevän. Loppuradalla, kun sain Soolon väännettyä jotenkin kummallisesti kepeille ajattelin rauhoittua, koska meillä olisi vielä mahdollista tehdä tältä kisapäivältä tupla. Ihanko oikeasti ihminen voi ajatella radalla moista? Tosin tällä radalla kerkesin myös miettiä, että onko tää nyt niin kivaa kuin sen pitää olla ja kulkeehan tuo koira edelleen kovaa ja enhän minä vain kuvitellut että se on kunnossa? Voi pyhä sylvi sentäs. Ja kun pää ei tiedä radasta enää mitään, niin rimahan sieltä tuli alas. Ja jopa minä myönnän, että se oli enemmän kuin oikeutettua :D. Loppurata meni vähän sluibailuksi, kun Sopis tuli puomilta läpi, mutta oli kuulemma tullut kovaa ja hyvin iloisesti :D. Huvittavinta tässä on, että Soolo voitti tämän radan... :D.

Vika rata oli Topran agility. Yksi hauska kohta, muuten tosi selkeää ja helppoa. Tämän yhden vaikemman kohdan tein vielä varmistellen, kun mulle todettiin, että ota nyt tästä kisapäivästä edes yksi nolla :D! Tälle radalle kykenin jo vähän keskittymään, alussa fiilis vain nousi, kun suoran putken jälkeen käänsin Sooloa hypylle ja näin kuinka se teki työtä takajaloillaan. Siis se oikeasti näytti siltä, että se kulkee ja kovaa. Vitsi miten kivalta se tuntui! Kontaktit pysäytin tällä radalla käskyttäen. Käskytin vissiin aika vihaisen oloisesti, koska Soolo reagoi A:lla mun käskyyn ja hidasti käskystä. Mutta pysähtyi, kehu ja jatko :). Tämä rata oli meiltä aika pikkusievää, en meinannut päästä millään eteenpäin, jalka painoi ja muutenkin mentiin vähän varmistellen. Tuloksena kuitenkin nolla ja voitto, hieno pieni eläin :).

Kisapäivä pähkinänkuoressa:
- Minä en osaa valssata. Valssi ei liiku eteenpäin vaan pyörii paikallaan tai leviää sivulle.
- Soolon keinu on _hidas_. En oikein tiedä kuinka tekisin siihen vauhtia, periaatteessa en tahtoisi vefättää lelulla, koska tahtoisin kaikkien suoritusten olevan itsenäisiä.
- Soppa on kunnossa, auki, suorassa ja terässä :) Parhautta.

Osa tästä viikosta meni Mikkelissä kivojen tytsyjen kanssa. Mein oppari sai hyvää palautetta, näyttää siltä, että minusta voisi tullakkin sairaspainija ihan aikataulussa :O. Aivoriihellä kehitettiin vaikka mitä nimiä pennuille (no on meistäyhdellä sentään pentu :D!), sieltä tuli melkein jo haastajia! Minähän siis tiedän tarkalleen seuraavan pentuni nimen, voisin kyllä veikata, että tämäkään päätös ei pysy. Tai tietääkseni sohvallani ei makaa Nappi ja koirien pedissä unta pataan ei vedä Taavi... Kiitos räkänokat kaikesta (etenkin muumipallosta!), olipa kivaa :)

Ja mitä siihen orastavaan flunssaan tulee, niin sunnuntaiaamu alkoi mukavasti hiekkapaperikurkulla ja kipeillä jäsenillä. Höh.

Olen pahoillani, mutta tätä blogipäivitystä ei voi päättää mihinkään muuhun kuin tähän videoon. JippiKayJei!

"Täällä on yhtä kylmä kuin Etelä-Afrikassa!

2010-08-29T09:38:00.003+03:00

...Vai oliko se pohjoisnapa?"

Kesälomareissu sujui hienosti, viiden kesän sinisen uniformun -työt pistin perjantaina pulkkaan niin nopeasti, että tein väylällä vähintään Personal bestin ja ehkä myös rataennätyksen! Mutta me kerettiin!

En tajunnut kysyä osteopaatilta suoraan, että mitä Soolosta löytyi, harmittaa moinen. Mutta jos nyt oikein ymmärsin ja kartalla pysyin niin aika samoja asioita kuin viimeksi, mutta paljon paremmassa kunnossa! Vino ei ollut pieni sininen lainkaan, lihaksisto oli jo elastisempaa ja muutenkin oli aukinaisempi kuin ennen, parhautta :)!! Vasemmassa takajalassa oli lihaskireyttä ja lantion lihaksisto oli vahvempi vasemmalta puolelta. Kokonaisuudessaan tosi positiivinen olo, kun viimeksi Sopis oli aivan vinokenojalukko. Sooloa on kyllä kiva käyttää hoidoissa, kun se osaa olla niin nätisti. Se vaan makaa paikallaan ja antaa hoitaa, hieno pieni eläin!

Nyt vissiin on sitten syksy, eilen jouduin laittamaan jo takin päälle kun lähdin ulos. Yök ja hyi.

Sopiksen hyppyvalioarvo muuten vahvistettiin. Ei siinä mennytkään kuin 4 kuukautta... No tosin mulla meni sen anomiseen 10 kuukautta, että ei vissiin paree valittaa.

Tyttöpuruja!

2010-08-24T19:09:00.005+03:00

Suunnattiin kentälle ajatuksena ottaa kontakteja ja keppejen avo- ja takakulmaa Soolon kanssa ja koulia vähän paria pentuloista!

Pentuloiset oli ihania, päteviä ja kovin taitavia, Soppa teki pari A:ta ja sen jälkeen istuinkin pääasiassa hiekalla tai juoksin johonkin suuntaan lelu kädessä. Meillä oli palkkauskurssi UM Kokko! Sain niin paljon uutta ajateltavaa, pohdittavaa ja treenattavaa Sopiksen kanssa. Miten noin "helpossa" asiassa onkin voinut tehdä vaikka mitä virheitä ja miten hienosti Sininen osasikin leikkiä ja tehdä. Sillä taitaa jotain leikkiviettiä ainakin löytyä, hih :) Me mennään lenkille aina ison hiekkakentän vierestä, joten veikkaan ilahduttavani ja kummastuttavani lähialueen asukkaita lähipäivinä pyörimällä ja hyrräämällä parin pallon kanssa pitkin manskarin hiekkoja. Kiitos Umppa, tuli paljon uutta ajateltavaa! Pitää malttaa odottaa jokunen kuukausi, Marialle on tulossa nimittäin palkkauskurssi! (Ajattelin kyllä, että jos ei jaksaisi odottaa, privaattituntiin intoa kenelläkään? Pikkis, Noppe, Telle, Väne?) Niin kivaa ja niin uutta! :).

Treeneissä leikin vähän kainalokoiraisen kanssa, on se vaan ihana eläin! Missio - kääntyy kolikolla.

Tulin treeneistä kotiin noin tunti sitten ja jo päivittyy blogi! Syynä tähän ei lainkaan ole avoinna oleva oppari, mitä ei millään kykenisi kirjoittamaan. Mutta jotenkin blogin päivittäminen tuntuu todella tärkeältä siinä vaiheessa kun ympyrässä on kasa nuolia divergoijan, assimiloijan, konvergoijan ja akkomodoijan ympärillä ja niistä pitäisi kirjoittaa tekstiä. Niin kutsuttua ROTINAA!

Kurjaa miten alkaa jo tulla syksy. Tänään joutui ensimmäisen kerran töissä heittämään pitkähihaista päälle. Mie rakastan kesää ja ne yli kolmenkympin helteet oli parasta mitä tämä maa on vuosiin tarjonnut! Ja koska minua ärsytti niin, kun ihmiset valitti, että on liian kuuma, niin ajattelin valittaa koko syksyn kun sataa ja koko talven että kun on kylmä! Kesä tule takaisin <3

Perjantaina suunnataan Pikkiksen kanssa KESÄlomareissulle Sipooseen ja siitä mulla alkaakin kesäloma :)! Tai no, on mulla maanantai vapaa.

Isona minusta..

2010-08-21T10:13:00.002+03:00

.. ei tule ainakaan leipuria! Nää oli oikeasti ihan hyviä, vaikka ne näyttääkin lehmän oksennukselta.

Reteetä viikonloppua toivottaa Kuvola!

Peeäs.

Painted By Numbers

2010-08-17T15:45:00.003+03:00

Oli kivaa, tehtiin rentsasti. Reenasin kummityttökoiraistani, Skude oli kovin ihana! Piukkis kovin pätevä ja Hämy kovin innokas. Soppamaakari oli hyvin taitava. Kivat treenit, kiitos Pikkis <3

Tästä se lähtee.

Ja juu, video on räkäinen, eikä siitä oikeastaan edes näe mitään, kuhan nyt latasin, kun Pikkis mun puhelimella kuvasi. Mun kamera alkaa vissiin olemaan finito, tai ainakin sen akku on.

Ja toivon, joskus vielä uskonkin.

2010-07-30T22:59:00.005+03:00

Mun on pitänyt jo tovi vääntää tekstiä, ei vaan meinaa millänsäkkään saada ajatuksiaan mihinkään rotiin. Tai edes järjestykseen. Kokeillaan.

Viime viikonloppuna käännettiin nokat kohti Ruotsia ja serkun häitä! Oli mielettömän hienot ja rennot häät <3 Lupasin puhaltaa Helsinki-Vantaalla kaiken typerän ja ärsyttävän taakse ja sen teinkin! Viikonloppu oli kovin rentouttava, oli vain mukava olla, nähdä tuttuja, nauraa ja tanssia. Kummini pyytelivät, että kävisin vähän useammin, viimeksi olen käynyt Ruotissa vissiin nelisen vuotta sitten... Lentäminen Ruotsiin on kuitenkin niin vaivatonta ja nopeaa, jotta meikäläinen sai ajatuksen. Minusta ulkomailla kisaaminen oli tosi kivaa, siinä on oma pieni jännityksensä. Matkustaminen on kivaa ja koiran kanssa matkustaminen on myös aika jännää. Jos vaan löytäisin Tukholman lähettyviltä hyvään aikaan kisat, niin sitä voisi yhdistää sukuloinnit ja koiratouhut ja lentää Ruotsiin kisaamaan :). Tänä vuonna kun ei ulkomaille päästä, niin jos pääsisi sitten omakustanne matkalle :).

Koirat oli häiden aikana Emman luona hoidossa, kiitos Telle, olit taas niin äärettömän korvaamaton <3 Oli helppo itse juhlia ja ottaa rennosti, kun ei tarvinut yhtään huolehtia miten minun koirat voi. Ja hienosti olivat voineet :) Hukkis keräsi taas pisteitä papukaijamerkin verran olemalla reipas vieraiden ihmisten kanssa. Vähän olivat poikakoiraiset kiusanneet Emmaa ja Ilkkua pitämällä karmeaa älämölömölläkkää postin saapuessa aamuyöstä, hups, anteeksi :P. Muuten oli muistaakseni mennyt ihan mukavasti, pieniä toimintakyvyttömyyksiä ja vedätysyrityksiä, mutta kaikesta oli selvitty kunnialla. Kiitos Emma ja Ilkku vielä, ootte ihania!

Hämyläiselle pitäisi oikeasti varmaan ostaa nyt se papukaijamerkki, sillä osa minun serkuista perheineen matkusti kesälomalleen mökille lapsinensa ja pieni Hukkapala ei pelännyt lapsia, ei vahtinut niitä ja oli muutenkin todella rennosti. (Koputan puuta, huomenna suunnattaan taas mökille, toivottavasti meno jatkuu samana :)). Shammystä on muutenkin tullut paljon helpompi koira, se sopeutuu uusiin tilanteisiin nopeammin eikä se pelkää enää ihan kaikkia ja kaikkea. Miten mukavaa!

Asiasta viidenteenmiljoonaan. Mulla hajosi mun mp3-soitin juuri ennen karsintoja ja jouduin karsinnoissa käyttämään puhelinta apuana. Mie kun käytän musiikkia tosi paljon psyykkaamiseen kisoissa, taustamusiikkina kävelylenkeillä ja tsemppaamiseen juoksulenkeillä. Mulla on oikeastaan soitin aina korvilla kun liikun johonkin, se vaan on jotenkin niin tapa. Ilman soitinta on vaan paljon tylsempää! Mutta tuo puhelin ei oikein aja asiaa, se on kamalan iso ja kömpelö lenkillä ja sen köyttäminen yhtään mihinkään on tosi hankalaa. Joten kertookaahan hyviä vinkkejä, mikä soitin on hyvä, mikä mun kannattaa hankkia! Soittimen pitäisi olla pieni, mutta sinne pitäisi mahtua mahdollisimman paljon tavaraa, siinä pitää olla pieni näyttö ja sen pitäisi olla kestävä ja vielä mieluiten halpa! Ideoita kenelläkään :D.

Pikkuhiljaa agility ei ole meikäläiselle enää kirosana, treenaamaan en ole jaksanut enkä viitsinyt, enkä usko vielä pariin viikkoon jaksavani, mutta mie olen jo miettinyt mitä pitää treenata ja kuinka voisi treenata. Olen katsellut kisavideoita ja itkenyt. Karsintavideot ja itkenyt. Ja sitten vähän itkenyt. (Välihuomautuksena, mie itken helposti ;D). Mutta mie olen myös päättänyt, että ensi vuosi ei ole näin kamala, eikä näin huono. Vaikka ei olla itse esteille päästy, niin juoksemassa ollaan sentään käyty. Jos sitä saisi itsensä kuntoon, niin johan olisi edistysaskel jo itse agilitylle :).
Ja ihan itse agilityn pariin olen tehnyt jo muutaman pienen suunnitelmankin, jopa kisojen suhteen. Teemalla: "Vielä kerran, Hämy!"

Mulla on kyllä niin äärikivoja kavereita, niin moni on jaksanut kuunnella, auttaa ja tsempata kun tämä vuosi ei mennytkään niin kuten olin kuvitellut ja halunnut. Kiitos murut, kyllä te tiedätte, että olette aikamoisen ihania. Kiitos myös blogikommenteista, ne piristää aina :). Pikkuhiljaa, askel askeleelta kerätään inkkarit takaisin kanoottiin. Ehkä joskus päästään vielä treenaamaankin, katsellaan.

Olipas sekava teksti, mutta olkoon, sillä osa inkkareista ui vielä ;).

Peeäs. Mulla on pentukuume :o. Ekaa kertaa ikuisuuksiin tahdon pennun. En siksi, että se olisi vain järkevää, vaan koska tahdonhaluanmullenyt. Aika hauskaa.

Saksa on paska maa

2010-07-19T19:26:00.002+03:00

Kuka sinne muka olisi edes tahtonut? En minä ainakaan. MM-karsinnat 2010 takana, en koskaan uskonut, että agility voisi sattua näin paljon. Me ei olla oltu kovin hyviä tänä vuonna, mutta silti mie uskoin niin vakaasti, toivoin vielä enemmän, että nyt me onnistutaan. Tämä on se hetki, kun toivon että osaisin ottaa tämän lajin rennommin, harrastella vain ilokseni. Ehkä joskus taas saan arvostaa sitä, että en en vain harrastele, toivottavasti.

Karsintoihin minulla oli ihan mieletön fiilis! Oli tsemppiä, pientä kutkutusta ja ennenkaikkea järjetöntä halua ja iloa mennä radalle. Ensimmäistä rataa lähdimme tekemään ilolla, toista rataa lähdettiin tappamaan, kumpikaan ei tuonut haluttua tulosta. Ensimmäisellä radalla tuli rimoja ja palikoita, rimat kolisi ja lopulta Soolo tunki itsensä puomille putken sijaan. Toisella radalla sätkin kuin kala kuivalla maalla. En jännittänyt ennen rataa mitenkään kummallisesti, fiilis oli hyvä, mutta tekeminen oli silti kovin kamalaa. Lopulta rata kaatui pitkän kaarroksen aiheuttamaan väärään esteeseen. Meidän karsinnat olivat ohi ennen kuin ne kerkesivät oikeastaan edes alkaa.

Mie tahdoin näyttää, että viime vuotinen ei ollut pelkkää tuuria, tahdoin näyttää, että me ollaan oikeasti hyviä. Nyt en oikeastaan usko siihen enää itsekkään. Tahto päästä kisaamaan isoihin kisoihin oli niin suuri, että ehkä juuri siksi tämä tuntuu niin pahalta.

Nyt me jäämme taukoilemaan Soolon kanssa agilitystä, sillä en usko pystyväni tekemään lajia heti sillä ilolla mitä laji vaatii. Palaan ajattelemaan treenaamista, kehittymistä, tavoitteita ja kaikkea lajiin liittyvää vasta sitten kun se hyvältä tuntuu.

Lokakuun ekana viikonloppuna mie vedän Suomi-hupparin päälle, otan pari hermoja helpottavaa ja olen silmät särkikalana ja räkäposkella. Onnittelut kaikille joukkueeseen päässeille! Te olette aivan mainioita :) Nauttikaa niin kovasti, parempaa agilityä minä en osaa edes kuvitella :').

Kiitokset Umpalle ja Maaritille seurasta, kyydistä, majapaikasta ja ihan kaikesta! Oli super mukavaa tuloksestamme huolimatta :)!

"Kädet osuu maahan
Ja ensimmäinen ajatus on olla
Nousematta enää koskaan
Luovuttaa suosiolla"

Pariisin Kevät - Tulivuoria

Ehkä tämä tästä. Ei ehkä tänään, eikä huomenna. Mutta ehkä ensi viikolla, tai sen jälkeen. Sininen oli kaikesta huolimatta taas niin hieno <3

Velhoilua

2010-07-15T20:06:00.006+03:00

Monesti mietin miten ihmeessä elän näiden koirien kanssa? Onko mulla silmät kiinni vai enkö mie vain välitä. Mun pitäisi puolen vuoden päästä olla ihmispuolella jonkinlainen kuntoutuksen ammattilainen. Eikö silloin pitäisi huomioida mahdolliset liikkumisen virheet myös koirassa. Koirassa, jota näkee päivittäin. Jonka normaalia liikkumista näkee monta tuntia päivässä. Näköjään minä en ainakaan huomaa.

Ajelin koirien kanssa tiistaina Porvooseen viemään Sooloa osteopaatille. Sinisessa oli vaikka kuinka paljon korjattavaa. Sen lantio oli aivan vinossa, niin vinossa, että se ei kuulemma ole voinut aiheutua kuin traumasta. Ja minä en ole nähnyt mitään. Sopis törmäilee aina mihin sattuu, se kyttää mun kädessä olevaa palloa ja saattaa siten tärmätä keppeihin. Ja mie en oo koskaan kiinnitänyt huomiota, koska eihän niin pieni tömäys mitään tee. Ja kun se on aina liikkunutkin hyvin. Lantion vinous aiheutti sen, että vasen lonkka ei ollut kunnolla lonkkamaljassa (tai jotakin, en muista millään kaikkea!) ja jalka kääntyi sisä- tai ulkokiertoon. Kuitenkin niin, että kuormitus tulee täysin polven ristisiteille. Psoas oli todella kireä. Vasemmantaka jalan liikerata täysin rajoittunut. Oikean etujalan liikerata rajoittunut. Lantio jäykkä, joustamaton. Si-nivelen liike mitätön. Ja Sopis on vielä liian alistuva hoidossa, ei kerro ilmeellä miltä tuntuu. Jatkanko vielä? Arvatkaa paljon minua harmittaa koiran puolesta ja kuinka kiukkuinen olen itselleni? Minä olen treenannut ja kisannut tuolla koiralla, kironnut kun se ei kulje ja valittanut kun emme ole samalla aaltopituudella.

Kuinka kiltti koira minulla onkaan. Kuinka moni koira olisi tehnyt stopin, treenaa ämmä keskenäsi, Soolo ei. Se takuulla yritti aina ihan täysillä. On se vallan mainio eläin. Jos näin paljon pahaa, niin on myös hyvää. Sopiksen pitäisi nyt olla kunnossa. Sitä ei avattu täysin, koska silloin karsintoihin ei olisi asiaa, Soolo hoidettiin vain tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Karsintojen tulos vaikuttaa siihen millä aikataululla menemme uudelleen Porvooseen. Ja toisaalta minua ei enää ahdista, että me ei olla onnistuttu tekemään ratoja yhdessä. Kuinka voi tehdä yhdessä kun toinen menee samalla asenteella kuin ennen ja toinen ei siihen vain pysty. Minua on myös ahdistanut kamalasti kun en ole treenannut nyt, Marjo helpotti mun tuskaa muistuttamalla, että kaikki työ on tehty talvella. Ja silloin me ollaan tehty ihan kamalasti töitä.

Meidän karsinnoilla on kaksi mahdollisuutta. Joko ne on ihan katastrofi, tai sitten ne menee paremmin kuin koskaan. Uskon, toivon ja luotan jälkimmäiseen. Kuten isäni ennen MM-kisoja sanoi, treenattu on, nyt ei auta luottaa kuin siihen, että ne asiat osataan. Ja mehän osataan, ihan äärimmäisen hyvin :).

Päivä päivältä mie olen varmempi, että nyt. Nyt me näytetään, jotta piruvie me osataan. Kuvolasta kuullaan vielä. Ihan takuulla. Viikonloppua odotellessa. Me ollaan valmiita.

Loppukevennyksenä mun juhannus kukkakimppu, eikö olekkin kaunis :). Valitettavasti en muista nähneeni unia, ei juhannustaiat toimineet.

Ja vielä, käykää kurkkaamassa täällä! Sopan tuuri naisten kanssa ei ole ollut kyllä mikään paras, kaksi elämän naista ja molemmat putkauttaa mukuloista toisille, aikamoisia narttuja ! Mutta miten hienoja pieniä pahoja Oskumaaria saikaan aikaan!

Kesämaakarointia!

2010-07-12T19:31:00.005+03:00

Ai luoja mie rakastan kesää! Mitä lämpimämpää, sen parempaa! Onko hienompaa kuin valua hikeä vaikka vaan möllöttää, parhautta! Viikonloppu meni taas (aivan liian) nopeasti mökillä. Kunhan otimme aurinkoa, syötiin hyvin ja nukuttiin kovasti! Mökillä jaksoin molempina aamuina käydä juoksemassa 40-50 minuutia, tuolla on niin paljon kivempi juosta kuin kaupungissa. Alusta on aina mukavaa hiekkaa, väkeä ei tule vastaan (varsinkaan kun juoksee aamu seiskasta eteenpäin :D) ja heti lenkin jälkeen pääsee uimaan. Ainut ilkeä asia koko mökillä on sieltä pois lähteminen.

Hukkis oli super reipas mökkeilijä ja kävi oikeasti jopa uimassa! Nakin voimalla, tai jotakuta uimaria katsomaan Hukkapala ui ihan kunnon matkoja. Väänsin mein laiturille koirille myös rampin, se vaatii ehkä vähän vielä tuotekehittelyä, mutta iloisesti Hukkapala ramppia käytti :). Soppamaakaria ei kamalasti laiturilla näkynyt, ainakaan vapaaehtoisesti. Tai lauantaina se vietti aikaa mun kanssa laiturilla, mie veikkaan että se ymmärsi kun fyssari sanoi perjantaina, että lauantaina Sooloa ei ainakaan saa uittaa :).

Sopis pääsi siis perjantaina peruutusajalla fyssarille! Pienellä haipakalla laitoin työpäivän pakettiin, että kerettiin ajoissa, onneksi päästiin. Soolo oli ihan vinossa, kenossa ja jumissa. Sillä meni pitkin selkää jumit siksakkia, vasen takajalka oli "pois paikoiltaan", jos Soolon piti ottaa paino vasemmalle takajalalle, niin selkä "petti". Niskasta ei löytynyt oikealla kierrettäessä liikettä kuin ylimmistä nikamaväleistä, huoh. Ja tuolla koiralla mie olen oikeasti kisannut ja treenannut. Mirka sai Soolon hyvään kuntoon, pää alkoi kääntyä, jalka kesti ja selkä ei pettänyt. Kiitos Mirka taas niin hurjasti! Huomenna vielä osteopaatille, eiköhän tuo eläin karsinnoissa ole kunnossa.

Noppe toi mulle kasan uusia ja vanhoja agilitykuvia :'). Tämä vuodelta '06 menossa ohjauskuvio eka tonne ja sit oikeen kautta tänne :).

Tänään päästiin Karjalaisen Mariannen agilityvalmennukseen. Olipas kivaa pitkästä aikaa mennä paikalle, niin että joku kouluttaa! Ratana oli viime viikonlopun Mujusen kisarata, aika simppeli, mutta putkikäännöksiä sai sitten oikeasti miettiä. Sopis toimi ihan kivasti, kääntyi pienellä, teki kepit hienosti ja putkikäännötkin alkoivat toimia kun vähän treenattiin :). Mua kyllä häiritsi kun se tuntui ihan kamalalta laamalta, mutta toisaalta mun lämpömittari näytti 34 astetta kun kurvattiin kohti treenikenttää. Sain toisen osuden videolle, Sopis ojentaa hypyillä jalat, eikä selkäkään lennä hallitsemattomasti :) Super jee!
Haltuunoton kanssa meillä on vähän ongelmia, Soolo ei millään meinaa tulla kunnolla käteen kiinni, räksyttää ja hyppii vaan. Onneksi mulla on tässä koko viikko vielä aikaa vahvistaa moista. Agilitykentille ei enää mennä ennen karsintoja, eiköhän se kaikki työ näiden kisojen eteen ole jo tehty!

Karsintoihin on kiva mennä, vaikkakin mun pää on heitellyt taas aivan ees-taas. Välillä tuntuu että mikään ei voi onnistua, välillä sitä on vähintään kuolematon. Välillä tuntuu että en tahdo edes koko karsintoihin ja välillä pelkää että mitä ihmettä sitä keksii tekemistä, jos ei pääse joukkueeseen. Aikamoista muumien pakoa taas :). Mutta toisaalta edessä on nyt tämän vuoden tärkeimmät Suomen kamaralla kisattavat kisat, kai niiden alla saa ollakkin vähän hermona. Aikamoisen hurjaa vauhtia on vuosi mennyt, nyt pitäisi taas pystyä parhaimpaansa.

"Ota ote, nyt rynnitään" Me ollaan ihan valmiita näyttämään taas aivan kaikille.

Ääriolosuhdetreeniä

2010-07-06T18:30:00.003+03:00

Eilen suuntasin koirien kanssa treenaamaan. Arnoldi paistoi ja lämpöä oli ehkä sata astetta. Minullehan tuo passaa enemmän kuin mainiosti, mutta näillä keleillä jos menee treenaamaan, niin pitäisi vissiin muistaa tankata sitä koiraa...

Treenit oli vähän sillisalaattia, mun oli tarkoitus ottaa kontakteja ja pientä hyppypyöritystä, mutta eihän kentällä vieläkään ole oikean kokoista puomia. MUR. Tehtiin sitten vauva puomilla, koska tahdoin toistoja. Tein pienen radan, missä oli yksi pakkovalssi, kepeille päällejuoksu, putki-puomi hässäkkä, A, keinu, muurille saksalainen, niistopersjättö ja pari vekkiä!

Kepeillä päällejuoksu oli tosi hieno, ei epäröinyt lainkaan kepittää loppuun asti, kaikii kontaktit ok, muurilta ei ottanut vauhtia (JEE!!), niistopersjätössä ei valitettavaa. Vekeissä, jos en ota tosi vahvasti haltuun, lähtee Sopis hakemaan kiertoa, pakkovalssissa paukkasi hyppyä suoraan ihan sairaan monta kertaa ja putki-puomi ansassa kosahti kerran väärin. Treenin alle jäi sitten vekki, pakkovalssi ja putki-puomi. Vekkejä tein kyllä liian vähän ja palkkasin aina vasta hypyn jälkeen. Harmittaa, kun en tajunnut kentällä palakata ennen hyppyä käteen. Pakkovalssissa sai oikeasti olla jo ihan pirun napakka, en käsitä miksi tuo eläin ei nykyään tule käsiin käskystä. Kerkiäähän sitä tässä vielä vahvistamaan, mutta ärsyttää moinen silti! Pakkovalsseja tein palkaten aika monta toistoa, loppuvaiheessa tein pakkovalsseja lelu molemmissa käsissä, se näytti olevan jopa vielä parempi tekniikka kuin yhdellä lelulla! Ei mein pakkovalssi oli vielä kovin sulava, mutta voi sitä jo käyttää.

Puomi-putki yhdistelmä toimi ihan kivasti, varminta se edelleen on viedä niin, että vie putkeen, lähettää kontaktille. Eli samassa jamassa kuin vuosi sitten. Miten ihmeessä voikin olla näin huono kouluttamaan jonkun asian kuntoon. Hyväksyn liikaa tuollaisia millä pärjää jotenkin... Harmittaa moinen! Pari vierellä juoksuakin tein, ne onnistui 100%, mutta mitäs sitten kun se suoritus tulee ensimmäisenä, ennen yhtäkään treeniä? Onnistuuko se silloin? Palkkailin vauvapuomia kovasti, en tiedä sainko elukkaan yhtään vauhtia, mutta tulipahan palkattua.

Mun oli tarkoitus ottaa rata vielä tauon jälkeen kokonaisuutena, mutta koska olin ihan varma, että Soolo kompastuu kieleensä, tukehtuu sydämeensä tai kuolee kuumuuteen, niin jätettiin väliin. En ole koskaan nähnyt sitä noin läkähtyneenä. Hakeutui makaamaan viileään paikkaan, joi niin paljon kuin kykeni ja näytti muutenkin olevan vähän aivoistaan sulatettu! Onneksi meillä oli paljon vettä mukana, niin pystyi viilennellä elukkaa oikein kunnolla. Siimahäntä pysyi kokoajan viirinä selän yläpuolella ja ennen jäähkälenkkiä heitin vielä Sopikselle keppiä, sen verta vauhdilla lähti, että uskalsin lähteä kävelemään kotiin. Ei tuossa varmaan mitään lopulta ollut, mutta kovasti sitä säikähtää, kun koira ei tunnu täysin normaalilta.

Hassu eläin, kuumasta huolimatta tuntui tekevän tosi kovalla temmolla työtä. Vauhti ei ole vielä entisensä, mutta yritys oli :). Ensi viikolla Maakari pääsee osteopaatille ja sittenhän on jo karsinnat! Vähänkö huisia!