Meidän laulu

Ekana tärkein: Mun kone on tullut takaisin <3 Olen ihan into piukkana, mullahan ei siis tarvi olla enää elämää, hihih !

Mutta sitten ihan koirajuttuja, Marta debytoi tänään möllikisoissa! Olipa hauskaa, ei voi muuta sanoa. Martan kanssa kaikki on niin uutta, pitää opetella kuinka virittelen Martan, kuinka toimin itse lähdössä jne. Ja ennen kaikkea, ennen kuin osallistuu kisaamaan, pitäisi opetella ne esteet, hihih ;P. Mutta hauskaa oli, Marta oli mini-luokassa viides (osallistujamäärää ei kerrota!), tulos oli 20, tosin tuomarinsihteeriltä loppui lapusta tila ja tuomari ei jaksanut lopussa enää näyttää virheitä. Ja esteiden ohituksista ei tullut virheitä, jos kertoi etukäteen, että ohittaa jonkun tietyn esteen. Meidän tapauksessa tämä meinasi kontaktien ja keppejen ohittamista. Pikku-Marta haukkui ja komensi koko radan ajan, eikä me olla vissiin koskaan ainakaan yli kymmentä estettä tehty putkeen. Mutta samapa se, hauskaa oli, toivottavasti molemmilla :)! Ja Makke sai vielä palkinnonkin: mini-luokan yleisön hauskuutus! Hihih :). Ja koska mie olen tässä viime aikoina huomannut, että rohkeus ja itselleen nauraminen on kivasta, eikä niihin kuole, niin tittididii!



Soolo ei näissä karkeloissa kisannut, tahdoin olla talkoilemassa, niin Soolon lämpimänä pitäminen olisi ollut ihan liian haastavaa. Mie en ole aikoihin oikein laskenut nollaprosentteja tai vastaavia, koska olen päättänyt keskittyä ihan vaan tekemiseen, mutta nyt oli vain pakko. Mikäli Agi.fi rankingiin on luottaminen, niin Soppa on kisannut tänä vuonna 23 starttia + SM-kisoissa kolme starttia ja MM-karsinnat. 23 startista se on tehnyt 19 nollaa. YHDEKSÄNTOISTA. SM-kisoissa me tehtiin kolme nollaa ja karsinnoissa ryssittiin niin että paukkui.

Mie olin pitkään jo puhunut että tämä on se meidän vuosi, se jolloin me näytetään ihan kaikille. Eihän me tilastojen valossa tuosta puheesta kauas jääty, me vain epäonnistuttiin niissä ainoissa kisoissa missä ei olisi saanut epäonnistua. Tälläiseen vuoteen ei saisi olla pettynyt, mutta pakkohan sitä on vähän olla. Tai oikeastaan aika paljonkin. Mutta kaikki kasvattaa ja opettaa, tämä vuosi on opettanut, että ei siihen pettymykseen, kiukkuun ja epäonnistumiseen kuole, aina sieltä nousee jotenkin. Ehkä ensi vuosi onkin se meidän vuosi. Ehkä on vain välillä kynnettävä sitä multaa, jotta voi taas pärjätä ja onnistua. Soolo on vain ihan käsittämättömän hieno ja taitava agilityeläin, ei ole koskaan toista Sooloa <3

Olipas lässynlässyn, jottei nyt ihan liian siirappiseksi menisi, niin todettakoon, että Soolo söi tossa yksi päivä mun puman treenikassiin reiän, Shammy oksensi viltille ja Marta purasi mun treenipaitaan tänään reiän. Että sellasta, pysytäänpähän tasapainossa.