MARA REENAA!

Pikku-Mardella oli ihka eka agilitykoulutus tänään, kouluttajana Kuningas-Orenius! Oreniuksen rata oli yllättävän mentävissä, mitä nyt osa esteistä me joudutaan edelleen skippaamaan.

Saatiin ihan älyttömästi vinkkejä treenaamiseen, niin hurjasti, että aloin jo katselemaan, että onnistuisinkohan sovittamaan elämääni kerta viikossa treenit Agility Akatemiassa... Oltiin Martsun kanssa treenattu varmaan 20 minuuttia ja oltiin esteellä yksi, hihhih :)! Mutta tehtiin sovellettuja juttuja ja ennen kaikkea sain neuvoja lähettämiseen, kokoamiseen ja sen riman ylittämiseen. Väärästä nodea ja hyvästä palkkaa! Rajalassie oli kuulemma oppinut rimojen ylittämisen yhdellä huomautuksella, parson tarvitsi "muutaman" enemmän... Tätä mie kaipaan eniten koulutuksissa, sitä että se kouluttaminen osoitetaan juuri sille koiralle. Nyt me saatiin niin spesiaalisti just meille koulutusta, jotta! Hirmuinen treeni-into kyllä iski päällensä. Se kestänee maksimissaan siihen, kun taas pitää mennä ulos tuonne kylmään ja märkään, yök.

Lämmittelylenkki 18.12. JEAH!

Ei Marta, vieläkään se ei mene oikein.

Muutenkin tarvittaisiin treenaamisessa ihan hirveästi apuja, palkkaajaa, avustajaa, yllyttäjää jne. jne. Onneksi joku muukin taisi saada jotakin noottia, niin josko me saataisiin kimppatreeniä taas joskus aikaiseksi. Heidin kanssa onneksi päästään ensi viikolla treenaamaan! Hurraa opiskelijoiden joululomille, hih :)!

Meillä on Martsun kanssa vähän kädenvääntöä siitä, kuka saa nukkua sängyssä ja kuka ei. Mie en voi sietää koiria vuoteessa, niiden paikka on lattialla. Marta tunkee harvasa yö itsensä mun viereen ja herään siihen ehkä satamiljoonaa kertaa. Sheltit on ymmärtäneet samantien säännön pedatulla pedillä saa olla, petaamattomalla ei. Make soveltaa sääntöä ihan jo alkutekijöistä vetämällä päiväpeiton pois tieltä ja nukkumalla mun lakanoilla. (Koulutuslogiikallani, eka otetaan siitä kuva ja sitten käsketään pois, hihhih ;) ). Mulla on epäilys, että tuolta valkoiselta vatipäältä puuttuu joitakin osia päästä..

Marta pitäisi vissiin viedä trimmaajalle, sain kuulla sen turkista aika monelta... Ja meikellä on nykyään oma parson-pipo! Dängjuu Alisa! En kyllä tiedä onko kovin fiksua julkisesti myöntää omistavansa parsonin... Ja hei! Viikko enää, niin joulu on jo ohi, hiphurraa :)!