Heartbeat

 

Mun piti alottaa tää teksti jotenkin tosi nasevasti, mutta kykenin ettimään vaan aasinsiltana toimivan kuvan. Nasevaa sekin. Simba on ollu meikälikalla hoidossa eilisestä, on se vaan hassu pappa <3 Nyt uskaltaa jo liikkua mein keittiöön asti, olkkariin ei ole tainnut päästä kertaakaan, ylitettävänä on aivan liikaa parkettia. Ollaan tosiaan koko lauman voimin mein porukoilla, jotenkin epäilin, että tämä on helpompi vaihtoehto ;). Neljä koiraa on muuten aika helketin paljon. Onneksi tästä lähtee mettälenkit melkeinpä vierestä, mutta silti. Herranjestas kun ruokintaakin kuluu puoli vuosisataa! Saatika koirien kuivaamiseen lenkin jälkeen. Nyt kaikki koirat nukkuu, voisiko joku kertoa niille, että moinen olisi mukavaa myös yöllä. Pyytää nimimerkki: viime yö meni kahden tunnin pätkissä.

Me ollaan treenattu viime tekstin jälkeen kerran. KERRAN. En saa enää kateellisena kitistä, kun muiden pennut on niin fiksuja ja taitavia, kun en tee tuon oman ääliön opettamisen eteen mitään. Viime treeneissä otin hyppytekniikkaa, olin asennoitunut treeniin vähän takki auki-meiningillä. Shelttien kanssa noita on otettu vähän vasemmalla kädellä ja ne on tehneet moiset tosi taitavasti. Pikku-Makelle rimat ihan alas ja hypyt vähän alta metrin toisistaan. Olisi pitänyt saada treeni videolle, sille olisi voinut parin vuoden päästä toivottavasti jo nauraa. Ekasta yli, tokaa päin, kolmannesta yli ja neljäs meni sitte samalla pompulla. Vaihtoehtona oli hypätä kaksi ekaa kerralla, juosta kolmatta päin ja neljännestä ali. Tein ehkä vuoden ja sain onnistuneet suoritukset suunnilleen roikkumalla Maran hännässä ja korvassa. 

Taidettiin näissä treeneissä tehdä jotain kuviotakin, muistelisin, että ei sekään mikään ääretön menestys ollut. Munhan oli tarkotus päästä treenaamaan keppejä, mutta hallille ei sitten päässytkään, ei ehkä olisi kannattanut treenata olleskaan. Kontaktit oli sentää ainaki fifty-sixty aika hyviä. Että sellasta. Jos Marta kisaa ja saa vielä tuloksen ennenkuin se täyttää kolme, olen ansainnut jotain tosi kivaa.

Soolossa en ole nähnyt mitään muutoksia leikkauksen jälkeen. Tai no, taitaa se ensimmäistä kertaa elämässään omistaa ehkä gramman liikaa painoa. Yhtä helppo ja ihana se on edelleen :). Haavaa ei edes huomaa, vapaana lenkkeilee ja parin viikon päästä pääsee fyssarin käsittelyyn. Sitten palataan agilityn pariin, mikäli Soolo saa terveen paperit käteen.

Kävin eilen kaupassa ja kassatyypeillä oli tonttulakit päässä. Niikö oikeasti. NYT JO? Siinä vaiheessa kun ne kaameat renkutukset käy soimaan, niin meike alottaa kauppojen boikotoinnin. En kyllä tiedä syönkö käpyjä vai lunta, se selvinnee ajan kanssa. Marta pölli eilen pikkuveljen karkkipussin, ahneella on ikävä loppu, pieni parson ei onnistunut saamaan pussia itsekseen pois. Mulla on tästä hauskasta tilanteesta jopa videota, mutta en uskalla julkaista, joku vielä pahoittaisi mielensä kun koiralle nauretaan, ilkutaan ja vielä kaameaa kohtaloa kuvataan, ennen kuin autetaan. Julmuutta. Mutta ennenkaikkea niin hauskaa.

Olipas kovin synkkämielinen ja kiukkuinen teksti. Yritin keksiä jotain loppukevennystä, mut ei nyt oikein irtoa, todettakoon siis vaan, että äiti kysyi tänään multa onko Simba sellainen shetlanninponi? Meinasi vissiin collieta.