Ollaanko me nyt sujut?

Viikko sitten starttasi mun syysloma! Lomaa loman perään, etten melkein sanoisi!

Torstaina suuntasin Helsinkiin, vietettiin Kooman kanssa ihan paras torstai aikoihin, tänks muru <3. Perjantaina oli sitten edessä matka vähän pidemmälle, Ranskaan MM-kisoja katsomaan! Perjantai vietettiin Pariisissa ja iltaa myöden ajettiin sitten mein hotlalle Béthuneen. Lauantai ja sunnuntai meni kisoja katsellessa ja maanantai vietettiin taas Pariisissa.

Aikamoinen seikkailu saatiin aikaiseksi, Ainon kanssa lähdettiin Suomesta matkaan ja treffattiin sitten mein ihana maailmanmatkaaja Noppe Pariisin lentokentällä. Noora oli vähän varustautunut matkaan katselemalla karttoja, me oltiin Anni-Fannin kanssa matkassa vähän enemmän mutulla :P. Kentältä löytyi kartta, kielivaihtoehtoja oli kaksi; espanja ja japani. Päädyttiin sitten espanjankieliseen ja hienosti pärjättiin. Metrokarttaa käytettiin kuin vanhat reissaajat konsanaan ja osattiin lukea ihan normaaliakin karttaa.

on se iso!

Ranskassa autolla liikkuminen on aivan oma lukunsa, siellä ei oikeasti ole mitään sääntöjä. Noppe ajoi koko reissun, koska me ollaan vielä niin nuoria, että jokaisesta olisi pitänyt maksaa superekstralisää. Hienosti selvittiin, Noora ajoi, Aino luki karttaa ja mie kattelin tiekylttejä tai päivittelin kamalia ranskalaiskuskeja. Ihan oikeasti, ei taksikuski vaan voi pitää lounastaukoaan hätävilkut päällä liikennevaloissa, eikä autoa vaan voi parkkeerata tielle, jos ei muualta paikkaa löydä. Tuolla vaan pystyi. Hengissä selvittiin, Noppe oli taitava kuski! Auto kyllä otti vähän osumaa parkkipaikalla... Joku vähemmän taitava kuski (Ranskassa saatoin käyttää kyseisestä kuskista hieman rumempaa nimitystä) oli törttöillyt ja ajanut mein autoon kunnon lommon kisapäivän aikana. Oikeasti, miten parkkiruutuun ajaminen voi olla niin vaikeaa? Jopa mie osaan sen ja mie en ole mikään kummonen kuski. Perästä kuuluu, peekele!

Kisat oli ihan huikeat. Kieltämättä harmitti kyllä niin pirusti istua katsomossa. Kisaamaahan sitä veri vetäisi. Mulla on ihanat kaverit, jotka heitti vähän suolaa haavoilla lauleskelemalla aamulla: "Iida on entinen maailmanmestari, hei!" ;D. Halu päästä kisaamaan noin hienoihin kisoihin kasvoi entisestään, pelko kyllä hiipi perssiiseen, että voiko sitä oikeasti joskus pää kestää tuon paineen? Meikälikka itki ihan räkä poskella, kun Ranskan maajoukkuekoirakko päätti uransa tuolla, niin mieletöntä <3 Kannattaa kurkkailla jos löytyy tubesta, minun kone ei tee niin paljoa yhteistyötä että jaksaisin sitä rataa etsiä :D. Jännitin ihan äärettömästi suomalaisten menoa ja en meinannut uskaltaa katsoa, kun Japani oli kiinni mitalissa :D... Katsomokisaaminen on aina vaan niin paljon jännittävämpää. Suomalaiset oli kyllä niin huikean taitavia, varsinkin Tuulia ja Punssi, voi älyttömyys! Ja taas piti itkeä.

You can stand under my umbrella!

Kisoissa oli kyllä tosi hyvä tunnelma, väki tanssi ihan hulluna väliajat ja ranskalaisten mennessä rataa hallissa oli hiirenhiljaista. Uusien naamojenkin kanssa tuli höpistyä ja niin hauskoja naamoja oli, että pitää varmaan lähteä lunastamaan lupauksia Rauman pitsikisoihin, hih :). Ranskassa kukaan ei oikeastaan puhu englantia, edes sämpylää ei saanut tilattua ilman viittomista. Onneksi Aino on ranskankielentaitoinen, niin meidän reissu helpottui ihan mielettömästi. Tai kyllähän mie omalla ranskallani pärjäisin, nykyään osaan sanoa yhden lauseen, käskeä pitämään turvan kiinni ja vielä kirota, niillä pärjää pitkälle.

Olipas kyllä reissu, kiitos Noppe ja Anni-Fanni <3. Muistakaa, varokaa kynnystä, kun tiputte junasta! Nopen blogista löytynee joskus parempia kuvia :D.

Kotona odotti pieni ylläri, pikku-Mara aloitti juoksunsa, oikea unelma harrastuskoiraksi, juoksuväli 3,5kk. VOI ÄÄLIÖ! Se vissiin päätti tehdä viimeisen kerran kiusaa Soololle... Sopalla alkaa nimittäin se pitkä tauko agilitystä parin viikon kuluttua, joten nyt pojat on seuraavat kaksi viikkoa sitten hoidossa mein porukoilla. Onneksi mulla on ihan maailman paras hoitopaikka koirille, ei tarvi miettiä miten koiranpojat pärjää. Maran lyhyt juoksuväli tietänee Martallekin eläinlääkärin pöydälle joutumista, ans kattoo.

Huomenna suunnataan ihanalle syksytraditiolle, eväsretkelle Tuonenmarjojen kanssa <3