Kahjot Ninjat ja pää kestää!

Vähän meinaa taas jäädä treenien ylöslaitto, vetoan kiireeseen ja syysväsymykseen. Tai johonkin.

Viime keskiviikkona korkattiin ekat kimppatreenit! Meillä on nyt huhtikuuhun asti yhteinen aika varattuna Homeettan tiloista. Aika luo hankaluuksia, sillä kerta alkaa puoli viisi ja mie pääsen harjoittelusta aina tasan neljä. Tällä kertaa lähdin tuntia aikasemmin, päänsärky helpotti vasta treeneihin päästettä ;) Ei vais, sattui hyvä tuuri ja kerkesin vähän aiemmin paikalle. Toki mie joudun skippaamaan nämä treenit kun joudun palaamaan koulunpenkille, mutta murehditaan sitä sitten!

Lähdin treeneihin vähän huonolla asenteella, ei sillä halu treenata oli suuri, mutta en suunnitellut treenejä lainkaan, sillä lähdin vaan kimppatreeneihin. Päätin kyllä hallilla, että otan saksalaisen, twistin ja backlapin läpikäynnit ja kontaktien ja keppejen itsenäisyydeen. Ihan tarkoituksen mukaista oli, että en jää hiomaan tekniikoita, vaan katson missä jamassa ne nyt on ja voiko niitä käyttää kuinka kisoissa.

Kontaktit oli okt, vielä kaipaan vauhtia, mutta uskon, luotan ja toivon että se vauhtikin vielä sieltä tulee. Nyt osa puomeista näytti jo tosi hyviltä! A on vielä hidas, mutta on siinäkin jo vauhtia. Mutta keinu se oli HYVÄ! Lähes tulkoon paras kaikista! Treeni tuottaa tulosta, superia! Kepeillä pysyi tosi hyvin, kerran taisi karata palkalle, mutta jatkossa teki kauniisti loppuun asti. Sain irrota sivu suunnassa ja leikata tosi vahvasti takaa. Kerran haki avokulmasta väärään väliin, jolloin otin pari palkattua kulmaa, hyvin toimi ja suht nopeasti jopa. Tässäkin treenissä olisi kannattanut valita teema, teenkö kulmia vai kestävyyttä. Nyt se oli vähän molempien sillisalaatti.

Tekniikkojen testaus näytti ihan hyvältä. Palkkailin jokaisesta tekniikasta, backlapissa käytin valmista palkkaa. Se ei meillä ole kisakuntoinen, saan Soolon kyllä lähtemään hypyn taakse, mutta seuraavaa estettä se ei hae. En kyllä yhtään ihmettele, tätä tekniikkaa ollaan hiottu tosi vähän, lähestulkoon ei lainkaan. Twisti oli hyvä, se toimii tosi kauniisti, perään saisi tulla kovempaa. Rimat ei kolissut lainkaan, tämä on Soololle jotenkin varmaa, koska mie pystyn pitämään koiran kokoajan näköetäisyydellä. Saksalainen oli myös hyvä, jos en rynni kamalasti eteenpäin. Se ei toki aja ihan asiaansa, jos joutuu jäädä odottelemaan, mutta minusta se on silti hyvällä mallilla, ei ole kuin pieniä askelia itsenäisyyttä ja homma toimii jo superisti! Kerran kolahti rima, näistä pitää olla tarkka, sillä leirillä huomasi sen, että jos Soolo jää tekemään yksin, rima tulee takuulla alas.

Loppuun otin vielä hyppytekniikkaa, hölmö minä! Jos ei ole miettinyt lainkaan asiaa, ei kannata mennä rempomaan. Vikat kaksi hyppyä Sops veti yhdellä, Jennin neuvoilla sitten korjailtiin, mutta ei mun kärsivällisyys riittänyt jättämään hommaa siihen että asiaa ei tehdä kokonaisuutena. Lopuksi sain kyllä onnistuneen suorituksen koko sarjalla, mutta liekö se nyt kamalan opettavaa koiralle... KÄRSIVÄLLISYYTTÄ. Ja päättäväisyyttä treenata omia. Iiro kolme-vee, nimesi meidän ryhmän Kahjoiksi Ninjoiksi. Jotenkin hyvin osuva. Nyt kaikki Kahjot Ninjat hyppykouluun!

Perjantaina KSSK oli järjestänyt psyykkisen valmentautumisen kerhoillan. Luennoimaan tuli Oreniuksen Juha ja tulipa muuten taas tarpeeseen. Palaset alkoi taas aukemaan ja pikkuhiljaa minusta tuntuu, että alan olemaan valmis PM-kisoihin. Ne kamalat ja typerät paineet, mitä olen luonut itselleni saattaa jopa jäädä unholaan! Tärkeimpänä mulle tuli treenisuunnitelma. Mulla se on ollut jo pitkään, mutta vähän liian epäselvä. Blogissa monessa osassa, monessa eri kirjoituksessa, päässä tarkkana kaikkien esteiden virheet ja tavat korjata. Selkeänä ajatuksena milloin tekniikkaa, milloin rataa, mutta jos ne olisi oikeasti paperilla, selkeästi yhdessä kasassa, toteuttaisiko niitä paremmin? Ja koska jokainen asia vaikuttaa kokonaisuuteen mie väänsin treenisuunnitelmat paperille. Tai parille paperille. Lopetin viittä vaille yksi yöllä. Mutta tulipa tehtyä ;) Hullun hommaa, mutta nosti fiilistä ja uskoa, että NYT mie teen kuten tätä hommaa pitää tehdä.

Luento vahvisti mun ajatuksia, mutta ennen kaikkea avasi niitä palikoita, joilla voi rakentaa sitä henkistä kanttia. Tärkeimpinä, kaikki osa-alueet vaikuttavat kokonaisuuteen. Jos tahtoo voittaa, on tehtävä pirusti töitä. Analysoi myös onnistuneita suorituksia! Ilo ja tahto tehdä tätä hommaa. Rohkeus tehdä täysillä. Kaikki tai ei mitään. Meidän kuuluu saada se, mikä meille kuuluu. Nyt minulla on taas lisää papereita, joiden avulla löytää sitä luottamusta. Samasta kansiosta löytyy niin Tehotiimin materiaali, kuin tämän luennon. Ja toki Parta-Kimmonkin materiaali siellä on, sitä ei vaan kamalasti ole tullut luettua ;). Joskus vuonna kivi ja kirves luin kirjan, mikä käsitteli muistaakseni kisajännitystä. Silloin olin vahvasti sitä mieltä että se on täyttä shaibelia, pitäisi ehkä lainata kyseinen kirja uudestaan ja katsoa löytääkö sieltä nyt jotain. Nyt kun uskaltaa myöntää, että päässä on vikaa! Oli niin hyvä luento ja tuli niin tarpeeseen! Kiitos Marjolle järjestämisestä ja Juhalle luennoinnista. Nyt mie olen valmis PM-kisoihin, ainakin hetken.

Tänään aamulla oli sitten ihan hirmuinen hinku ja pakkomielle päästä treenaamaan. Jos me aiotaan päästä tavoitteisiin, on sitä työtä tehtävä myös silloin kun olisi ehkä kiva myös nukkua. Ja onneksi menin. Pitkään aikaan en ole saanut noin hyviä treenejä. Sain hyvät lämpät (vaikka unohdin koirien hihnat kotiin, kuka tekee niin?? Onneksi treenikassista löytyy kaikkea ja shetlantilaiset köytettiin kahteen treenihihnaan väärästä päästä :P) ja pääsin treenaamaan irtoamista ja käteen tuloa. Uskon, että jos saan Sooloa irtoamaan, saan sille myös itsenäisyyttä tehdä. Eikö se olisi ainakin järkeenkäypää? (Tuo ei kyllä taida olla edes sana, kuitennii!) Sopo oli niin sairaan taitava! Se ampui putkeen, ainakin minusta tuntui siltä, tosi kaukaa! Hypyille irtoaminen on vielä hankalampaa, tein valmiilla palkalla ja sen jälkeen palkatta ja saatiin tosi hyviä suorituksia! Treenasin yhteen kohtaan ihon ilon vuoksi ilmiselvää hasardia ja parin epäonnistumisen jälkeen se toimi! Ja taas oli fiilistä. Parit kepit oli ihan käsittämättömän hienot, en muista koska se on tehnyt noin hyvin?

Käsiin tuloa tein nameilla (Yök!). Mutta pakko se on kai nöyrtyä jos niillä saa hyvää tulosta. Nyt Soolo tuli samantien käteen kiinni, yhtään pomputtamatta. Pyörityksissäkin sain tosi hyviä suorituksia nameilla. Sinänsä en treenannut pyöritystä, sattui vain olemaan hyvä kohta treenata käteen tulemista pyörittäen.

Puomilla tein pari kertaa valmiilla palkalla, mutta nameilla! Ja hittohemmetti se eläin meni läpi... Aamuruuan puute taisi kypsyttää sinistä :D Totesin Sopolle että höpöhöpö ja tällä käskytyksellä Soolo kiipesi takaisin alastulolle, hih! Vähän meinasi meikäläistä käydä hihityttämään, pakko se oli palkata pallolla eteenpäin. Seuraavat toistot oli sitten onnistuneita, niin nameilla kuin pallolla. On se pätevä sininen!

Nämä treenit oli muisto siitä, kun joskus futis aikoina oli treenejä, joilloin oli ihan liekeissä. Kaikki vain onnistui, jaksoi painaa ihan sairaasti eteenpäin ja onnistuminen ruokki hyvää mieltä. Nyt pystyy sanomaan silmiä räpäyttämättä, että Sopso oli ihan liekeissä! Näin kivaa meillä ei ole ollut aikoihin. Kyllä sillä on suuri merkitys treenin onnistumiseen kuinka hyvä fiilis on treenata. Tätä lisää!

Nyt jos saisi pari kouluhommaa alta pois, niin saisi keskittyä niihin mukaviin ja tärkeisiin asioihin, eli PM-kisoihin valmistautumiseen! En malta odottaa!

Ahkerana koululaisena väänsin leirin videoita YouTubeen. Löytynevät täältä, mikäli yhteistyö toimii edes jotenkuten.

Ketsuppipulloefekti

Perjantai kolmastoista päivä ja silti uskalsin treenaamaan! Hurjaa! Säädin kyllä sataa asiaa ennen treenejä, mutta päästiin perille saakka. Se on aikamoinen taitolaji huomata parin sadan metrin jälkeen jättäneensä nappulat kotiin, ne jaksoin hakea, mutta kun hallilla huomaa jättäneensä taskulampun kotiin, sitä mentiin pimeässä. Alkulämpällä näki vielä jotenkuten, mutta siellä huomasin jättäneeni puhelimeni kotiin. Taisin jättää aivotkin, ei vaan kerralla voi unohtaa noin montaa asiaa. Ja hyvä etten matkalla onnistunut luisumaan autolla vastaantulijoiden kaistalle, mutta kyllä minä kerkeän ja hyvin pääsen tästä! Liekö sitten päivän vaikutusta vai voisinko vedota siihen että sain harjottelussa sulkapallomailasta päähän...

Itse treeneissä olin päättänyt keskittyä takaaleikkauksiin ja pyörityksiin. Ne kun meillä ei toimi oikeastaan lainkaan. Takaaleikkauksia Soolo kysyy kamalasti, tekee Soppa-pomppua tai kieltää esteen. Pyörityksissä se huutaa ja Soppa-pomppii.

Takaaleikkauksia sain aika päheviksi! Toki Soolo kielsi vielä aivan liian usein, kun hölmönä vaadin ihan älyttömiä, mutta valmiilla palkalla ja fiksulla ohjaamisella homma toimi. Nyt vaan pitää pitää huoli siitä, että vaadin takaaleikkauksella _heti_ tiukat käännökset, enkä hyväksy vain sitä että kääntyy oikeaan suuntaan. Mutta onnistuttiin sika hienosti viski-leikkauksissakin (sikälimikäli pysyin kärryillä näissä termeissä!) Mutta se onkin melkein ainoa tapa miten olen takaaleikkausta opettanut, hih :D. Täytyy vain muistaa palkata myös käsiin ilman leikkausta, sillä Soolo ei tule niin lähelle, mitä leikkauksissa mie tahdon.

Pyörityksiä tein valmiilla palkalla, rimoilla ja ilman. Soolo tekee kyllä hyvin, ei vain niin hyvin kuin tahdon. Se ei jotenkaan osaa tulla täysillä lelulle kun se on mun kädessä. Luotan silti siihen, että pieni koirainen oppii kiihdyttämään, kunhan tarpeeksi usein saa lelun mun kädestä. Ja pyörityksissäkin mun pitää muistaa LIIKKUA. Soolo kyllä tekee, sitä ei tarvi odottaa, se osasi hakea hypyt mitkä sille selkeästi kerrottiin, vaikka minä liikuin jo reilusti edellä. Mitä vähemmän Soolon tarvii kysyä, sen kovempaa se menee. Yllättävää. Pyörityksissäkin pitäisi muistaa ohjata niin, että koira oikeasti tietää jo edellisellä hypyllä mihin sitä viedään. Liian usein kyyristelen hiekkaa syöden ja unohdan ohjata sitä eläintä.

Kentällä oli valmis rata, minkä vuoksi päätin tehdä sen kisamaisesti. Harmittavasti rata oli ihan älyttömän helppo, epäilisin että ei ollut edes kolmosen rata. Kuitenkin tsemppasin itteni tekemään radan täysillä, tehtiinkin hieno rata! Makeilla kontakteilla ja kepeillä! Hyvä Sops! Ja hyvä minä! Välillä on nimittäin kamalan hankala tsempata itsensä rataan missä ei tarvitse ajatella, nyt tuli keskityttyä oikein kunnolla. Lopuksi tein vielä yhden hypyn käännöksiä. Soolohan kääntyy ihan kolikolla, mutta se että se lähtisi perään täysiä on vielä hakusessa. Nyt saatiin tosi hyviä suorituksia, Soolo jopa kiri perään!

Kontaktit ihan okt treeneissä, toistoja en järisti ottanut. Ihan yhtä hyvät ne ei olleet mitä oli Hyvinkään kisoissa, mutta oikein kelvot! Kentällä oli myös uusi äärimmäisen hyvä pohja, kiitos Maria! Treeniolosuhteet senkun paranee!

Viime viikonloppuna oltiin maajoukkue-leirillä hyvinkäällä. Leiri oli ihan tosi antoisa, super hyvä porukka ja tosi hyviä treenejä! Mie niin nautin siitä, että voin vain mennä treeneihin, joku muu tekee treenin ja seuraa sen minun puolestani. Jenni vielä kuvasi mein treenit, aivan superia! Tälläistä treeniä jos saisi aina! Lauantaiaamuna lähdettiin Jennin kanssa ajelemaan kohti Hyvinkäätä. Mun sisäisellä navilla kannatti taas lähteä etsimään niitä parempia reittejä, ajettiin ehkä puol tuntia ylimäärästä. Onneksi on eksymisvara ;). Lauantaina meitä koulutti Lehtisen Jenni ja Jan Egil Eide, sunnuntaina oli vuorossa joukkueenjohtajamme tv-tähti Huittisen treenit.

Jennin radalla aloitettiin, mulla oli ihan hirmuinen fiilis tehdä rataa. Se oli kiva, vaati pohtimista ja mikä mukavinta, radalla piti juosta! Ei mitään suoraa, vaan oli kiire ohjaamaan tiukkoja paikkoja! Niiin kivaa! Soolo toimi tosi kivasti, uhosin kyllä meneväni kerralla alusta loppuun, íhan en onnistunut, mutta tosi hienoja suorituksia tehtiin! Valssit toimi, kun osasin mennä niihin ajoissa, ottaa Soolon selkeästi niihin mukaan jo ennen hyppyä. Mun pitää myös muistaa olla jättämättä Sooloa tekemään rataa yksin. Liian usein lähden hosumaan kohti seuraavaa paikkaa ja silloin tulee jotain tyhmiä kieltoja tai rimoja. Pitää muistaa ohjata jokainen kohta loppuun. Se kuulostaa niin helpolta, miten sen aina unohtaakin! Pitää uskaltaa välillä antaa koiran vähän valua valssissa, se voi olla jopa fiksumpi ratkaisu kuin ottaa aivan sairaan tiukasti liinat kiinni ja viedä pienillä teillä. Jos ottaa käsin vahvasti haltuun, mitä mie teen ja paljon, niin sitten ei tarvi kiljua niin kamalasti. Se vie koiralta vauhtia pois. Takaaleikkaukset tulee opettaa, niitäkin tarvii ja niiden osaaminen tekee koirasta estehakuisemman (vihdoin oikea syy opettaa leikkaukset! Hih!) Super kiva rata, jäi hieno fiilis!

Jan Egilin radassa oli pari kohtaa mihin keksi monta vaihtoehtoa. Aika hyvin valitsin, koska ekalla radalla päästiin kerralla alusta loppuun! JES! Se luo aina sitä uskoa, että paketti on kunnossa ja voi toimia heti ensimmäisellä. Radassa oli paljon samoja piirteitä kuin Jennillä, oli kohtia missä piti ohjata kunnolla, mutta niihin tultiin tosi kovaa. Mie tein paljon valsseja ja peruuttelin, en tiedä hidastaako se Sooloa kamalasti, toivottavasti ei. Koska se on mulle kaikkein luonnollisin tapa viedä.

Putkissa Soololla kesti taas aivan kamalasti! Niihin jäi kyllä muhimaan itse jos toinenkin koirainen, mutta silti se ärsyttää! Ite kerkiäisi vaikka mäkkärin kautta käydä sillä aikaa kun Soolo munii putkessa. Tällä radalla meno tuntui tosi hyvältä, Sops toimi ja miekin pysyin aika hyvin kartalla. Videolta katsottuna Soolo näyttää tosi hitaalta, mutta ajattelin luottaa siihen tunteeseen, mikä oli rataa tehdessä. Ja pääsin radalla tekemään myös jänisloikan, mikä selvisi niistoksi! Kaikkea sitä oppii! Tällä radalla päästiin lopuksi myös vähän leikkimään. Päätetiin tehdä porukalla yhteen kohtaan persjättö, mihin tuli ihan sairas kiire. Ne ketkä kerkeää pääsee hyökkääjiksi, ne jotka ei on pakkeja ja se joka ei uskalla yrittää on vasen pakki ;). Mie en onnistunut kahdella vai kolmella ekalla, jolloin Jari totesi että ota tauko, hän näyttää ja jos seuraavalla et onnistu, olet pakki. Ja miehän en pakiksi ala, piti fudiskin silloin muinoin lopettaa kun pakiksi laittoivat (sentään oikeaksi). Kerkesin kuin kerkesinkin ja piru että oli fiilistä! Oli ihan kamala hinku onnistua tuossa ja kun siinä onnistui niin johan hymyilytti! Mein medi joukkueessa kaikki oli hyökkääjiä :) Ja tämä tekniikkahan on nimeltänsä hasardi! Tämä on sitä mitä mie tarvin. Vaikka me naurettiin, huudettiin, kannustettiin ja painostettiin ja vähän pelleiltiin, saatiin tosi hyvä persjättö treeni! Ja mikä parasta ihan hullulla fiiliksellä. Pieni kisa tekee mun treenaamisesta aina kivempaa.

Sunnuntaina vuorossa oli Harrin treeni, nyt rata oli enemmän käsissä pysymistä, koiran piti liikkua vaikka ohjaaja ei liikkunutkaan. Sehän ei meillä toimi... Nyt toimi ihan kohtuu hyvin, vähän pitää osata miettiä omia ohjausvalintoja, milloin menee ottamaan välistäveto-sylkkärillä, milloin menee pyörimään väliin. Se välissä pyöriminen tuntuu ihan kamalan typerältä ja tuntuu että tuollakin söi vaan mujua maasta, mutta lopulta pyöriminen oli nopeampi kun veto. Harrin radalla tuli esille hyvin se miten paljon pitää muistaa etumatkan otto ja koska pitää muistaa odottaa koiraa. Kuinka välillä voi pitää myös päänsä kiinni ja koska koiraa pitää ottaa napakammin haltuun. Tällä radalla oli myös pöytä, ei ongelmia, se on hienosti pienellä koiraisella taidoissa!

Koko leiri oli ihan sairaan hyvä! Sain niin paljon intoa ja fiilistä treenaamiseen ettei tosikaan! Porukka on super hauskaa ja porukassa treenaaminen on mun makuun enemmän kuin mikään! Mie uskon, että mein porukan yhteishenki tekee paljon. On helpompi kisata, kun tietää kisaavansa porukassa. Vaikka se kornilta kuulostaakin, tietää ihan äärihyvin että me ollaan tekemässä sitä porukassa. Ja se tieto tekee paljon mun pään kestävyydelle. En malta odottaa että päästään PM-kisoihin! Siellä lupaan olla sivistynyt ja puhua paljon vähemmän. Kautta kiven ja kannon. Leiristä sain kasan videotakin, jos sitä vaikka jaksaisi ajaa joskus ihan näkyville. Oli taas niin superia! Joutsenlampia ja hasardeja, huippua!

Leiriä edeltävällä viikolla kävin itekseen treenaamassa. Tein valsseja ja persjättöjä ja hioin niistoa ja niisto-sokkaria. Näistä treeneistä mulla on jopa pientä videon pätkää, mutta nyt olen niin laiska että totean et hyvin meni! Persjätöissä mun vaan pitää oikeasti muistaa katsoa sitä koiraa. Liian usein lähen tekemään persjättöä vaan juosten ja kiljuen. Aina inisen muille että katse koiraan ja jätän koiran niin usein itse tekemään yksin! Siihen pitää vaan keskittyä. Yksin treenaamisessa on se paha puoli, että monesti huomaan näinkin simppelit jutut vasta kotona videolta ja sen jälkeen hommaa pääsee korjaamaan vasta seuraavissa treeneissä. Valsseissa koira mukaan ennen hyppyä, Soolo ei lähde pelkkään liikkeeseen, se vaatii käskyn, että ymmärtää lyhentää/kääntää hyppyään. Niistot treenin alle! Ne toimii jo nyt tosi hyvin, mutta jos tahdon niistä itsenäisemmät ja niin että pääsen itse liikkumaan paremmin, ne vaatii treeniä. Tein paljon valmiilla palkalla, palkaten välillä selkäni taakse, välillä vaatien Sooloa kääntymään perään. Uskon, että se lisää piskilöisen tahtoa tehdä koko tekniikka täysillä. Koskaan ei tiedä mistä kohtaa se palkka tulee. Katsellaan ja ihmetellään millaista tulosta tämä tuo tullessaan!

Mulla piti olla vielä kuusi starttia ennen PM-kisoja. Ne meni ja kutistui kolmeen, koska olen tyhmä, aina myöhässä ja hukkasin vielä kalenterini. Harjoittelua edessä 4,5 viikkoa, oppari-interventioita 4! Mie sanoin syksyn alussa, että jos me tästä syksystä selvitään, me selvitään ihan kaikesta. Pikkuhiljaa alkaa näyttää että sitä pusketaan vaikka läpi loskan ja sumun. Tai sitten eka vapaa viikonloppu pitkään aikaan saa mun pään vaan sekasin. Reteetä viikonloppua! Rötvätkää kunnolla!

Aluevalloituksia!

Sunnuntaina suunnatiin Haminaan Niemen Elinan tukimölliäisiin, lajina vain tällä kertaa toko :D:D. Soolo ei mun muistaakseni ole koskaan käynyt toko harkoissa, ehkä joskus pentuna on saattanut käydä sosialistumassa... Marjon kanssa juttelin puhelimessa, että mitä liikkeitä alokasluokkaan kuuluu ja Haminassa kävin ne sitten läpi ennen kehään astumista :D. Vähän ehkä hihitytti mennä itse kehään, mutta meni paljon hienommin ja tuskattomammin mitä oletin!

Oli helppo lähteä ihan uuteen lajiin, kun oli mukava tuomari ja liikkeenohjaaja! Soppa sai kilpailla valjaat päällä, sillä jos Soololle laittaa pannan, se yrittää saada sen pois tassuillaan... Soppa pysyi paikallaan koko tuskaisen kaksiminuuttisen, nousi kyllä heti istumaan kun tulin viereen, ei me moisia olla edes treenattu, niin ei mikään ihme. Seisomista ei olla harjoiteltu lainkaan, mutta hittohemmetti, piski yllätti ja pysähtyi seisomaan! Kävi istumaan kun kävelin vierelle, mutta aika hienosti opettelematta! Maahan ei kyennyt millään, oli kuulemma mennyt jo puoliksi, kattonut molemmille puolille että mitäköhän hittoa se muka tahto ja noussut istumaan, hih! Hypyssä tuntui että Sops lähti etsimään palkkaa tai seuraavaa estettä, ei ollut tottunut moiseen yhteen tylsään hyppyyn! Pientä koiraa haukututti jonnin verran, kuten aina kun jotain tehdään :D. Pisteitä kertyi yhteensä 162 eli ykköstuloksen verran! Sijoitus oli 10/12. Aika hienoa kuitenkin meiltä antitokoilta!

1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikalla makaaminen 8
3. Seuraaminen kytkettynä 8½
4. Seuraaminen taluttimetta 10
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
6. Luoksetulo 10
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
8. Estehyppy 8
9. Kokonaisvaikutus 9

Tuomari saattoi olla vähän lepsumpi, kerta Nooralle oli sanottu, että noinkaan hiljainen suoritus ei pakolla menisi läpi ja Soppa huusi vielä enemmän kuin Kovu... Mutta ihan sama, meillä onkin tokosta ykköstulos, nih!

Soolon seuraamisnäyte

Hieman maaninen luoksetulo :D Molemmat kuvat Nopen ottamia, dänksjuu!

Kiitos Sairaan mukaville hauskasta super kylmästä päivästä! Toko kärpänen ei kuitenkaan puraissut, vaikka mukava päivä olikin! Jatkamme vain hyväntekeväisyys tokoja tai hupinumeroita ;D. Tsemppiä koko Suomen toko maajoukkueelle PM-kisoihin!

Kivaa ätsilitiä!

Ajamisessa ja suunnistamisessa on pari vahvaa sääntöä. A) Ennen lähtöä reitti tarkastetaan kartasta B) Apinoiden kannattaa käyttää myös navigaattoria ja uskoa siihen. C) Suuntavaisto sata-ihminen ei saa lähteä menemään ilman karttaa ja navigaattorin vastaisesti vain koska tänne ihan selkeästi kuuluu ajaa.

Perille pääsin oikein helposti, uskoin navigaattoria ja ajoin jotain ihme pikkuteitä loppumatkan, takaisin ajattelin päästä motarille vähän nopeammin, en sitten päässyt. Kotiin sentään selvisin kera pienen ketutuksen ja lisälenkin.

Itse kisoja olin odottanut ihan intona, vähän intoa laski lauantaiaamun 3.40 lähtö... Mitäs sitä hullu ei harrastuksen eteen tekisi, Soolo autoon ja ajamaan yksin kohti Hyvinkäätä! Mun oli tarkoitus ottaa Hukkapalakin mukaan, mutta Hukkis painoi päätä vain tiukemmin tyynyyn kun minä puin päälle! Tässä vaiheessa Soolo käy jo lähestulkoon steppaamaan, se on ihan intona että pääsee mukaan, Hämy vain parantaa asentoaan. Se ihan oikeasti tykkää nukkua, hassu koira :).

Hyvinkään kisapaikka oli ihan mainio! Tykkään alustasta ja ennenkaikkea tykkään kisata teepparissa! Soolo oli koko kisapäivän tosi terhakka, oli kuulolla ja innokas!
Itse radat oli tosi helppoja, vain vika rata oli vähän semmoinen mikä saa syttymään tekemään.
Mulla lyö tosi tyhjää radoista, mutta eka rata oli tosi helppo, tokan loppu oli hauska, joutui miettimään mitä tekee ja kolmannessa oli pari kivaa kohtaa.

Eka rata oli meiltä ihan hyvä, ei siinä kamalasti mitään erikoista tapahtunut, ihan täysillä Soppa ei tuntunut kulkevan ja välillä meni vähän rääkymiseksi koko homma. Oma keskittyminen ei ollut ihan huipussaan, pitäisi vaan muistaa tunkea ne napit korviin ja höpäjätä vähemmän. Radan aikana mulla tuli kokoajan ihme kauhukuvia hyppyjen ohituksista. Joka hypyn kohdalla, mihin tultiin vauhdilla, minusta näytti että nyt se tulee ohi, ihan takuulla tulee! Ihan tyhmiä juttuja, mutta kokoajan varmistelin hyppylinjoja...Tällä radalla puomi oli mainio!! Radalta nolla ja sijoitus toinen. Ja nyt voi piirtää rastin seinään, ei harmittanut! Maailmanmestarille saa hävitä, hih!

Tokan radan loppuun päätin tehdä rohkean valinnan, tiesin että tapa ei ole varmin, mutta tiesin myös että jos se onnistuu, se on niin mein juttu! Radasta en muista oikein mitään, uskoisin että homma meni ihan mukavasti. Uskalsin jättää kepeille suorittamaan "kohti tyhjää", ihan näpäkästi meni, ei ehkä niin kovaa kuin toivoisi, mutta ihan hyvää vauhtia silti. Muuri mentiin kiertäen, ei ponnannut yhtään vauhtia, hienoa! Lopussa mun oli tarkoitus tehdä lyhyellä välillä kaksi persjättöä. Olen edelleen sitä mieltä, että se oli paras vaihtoehto, siinäkin pitää vain muistaa ohjata! Keskityin rynnimään eteenpäin ja unohdin koiran tyystin, joten sain Sopan tulemaan ohi hypystä. Sen jälkeen homma ei oikein ottanut toimiakseen ja Soolo paukkasi vielä väärään päähän putkea. Harmitti sillä tuo rata tuntui toimivan muuten oikein kivasti. Tällä radalla osasin jo keskittyä, eikä niitä ihme kauhukuvia tullut! Tälläkin radalla puomi hieno, tosin tälläkään radalla en pysäyttänyt kumpaakaan kontaktia...Radalta siis hylky.

Viimoisen radan alku oli hauska! Päätin tehdä jalostetun jänisloikan, ei olla koskaan treenattu, mutta sen tuntui enimmän omalta.. Vinkkinä, kannattaa vissiin treenata, ei ihan toiminut :D. Sinänsä outoa, koska se hajosi kohdassa mitä on treenattu ja mikä toimi tosi hienoasti, tiedä sitten lähdinkö liian vahvasti päälle. Radalla tein myös kunnon piruettikäännöksiä, idea oli hyvä, tiet pysyi pienenä, mutta toteutus oli ihan kamala. Otin Soolon mukaan välistävedolla ja oli tarkoitus heittää heti perään persjättö, vähän kuten flipissä, tilana vaan suunnilleen metri. Veto kuitenkin oli ihan liian pitkä ja Soolo teki kunnon siksaks-jakausta pohjaan...
Puomi oli aivan sikamainio!! Käskytin alastulolla, tahdoin varmistaa että Soolo varmasti pysähtyy sinne. Mun pitäisi pystyä pysäyttelemään enemmän kisoissa, niin että ei tarvisi moisia lisäkäskyjä. Alla tuli läpi, mietin hetken palautanko, halusin kuitenkin mennä vielä kepit joten jatkoin. Kepeille tein niin epäreilun syötön, ettei toista! Tokaan väliin pamahti, ei mikään ihme, oli nimittäin senverta epäselvä syöttö! Tältä radalta siis jonkinmoinen keräilyerä kaikkea :D

Vaikka tulossaldo olikin aikamoisen laimea, oli radoissa ihan tosi paljon onnistuneita juttuja! Ekstra intoa antoi puomit, ne oli niin hienoja! Ainakin ne tuntui siltä. Harmittaa kun ei ole videoita, en halunnut ketään mukaan, satoja innokkaita kyllä oli, käsiä nousi vaan lisää kun kerroin lähdön olevan ennen neljää... Olisi niin paljon helpompi analysoida omat radat videolta, nyt en en nimittäin muista radoista mitään! Ennen ratoja härkin Sooloa paljon enemmän mitä normaalisti, tiedä sitten oliko se hyvä, pitää kokeilla vaikuttaako moinen mitenkään. Putkissa Soololla kestää edelleen ihan tosi kauan, onko tähän mitään hyvää treeniä? Vai onko se vain putkia helpoiksi mutkiksi ja pikkuhiljaa vaikeuttaa? Perus alkeisopetusta?

Paljon on taas koulutettavaa ja opittavaa, mutta intoa on taas superisti! Oli niin kiva taas kisata! Kitkanskutkalle ja kartturille superisti onnitteluja valiokellon käynnistämisestä, niin hienoa! Huomenna suunnataan sitten ihan uusille aluevalloituksille, saa nähdä peräännynkö paniikissa vai nolataanko me itsemme huomenna todella, kahtellaan!

Tästä menee selkeästi polku!

Pitkästä aikaa treenamassa seuran kanssa! Kiitos Noppe treeniseurasta, oli super kivaa treenata ja vielä kivempaa on kun ei tarvi rämpiä keskellä mettää ettimässä polkuja yksikseen :)!

Tein alkuun saman radan kuin eilenkin, nyt päästiin ekalla alusta loppuun. Oma juoksukunto on kyllä ihan kamala, olo on kuin sarjakuvissa, missä juostaan ilmassa eka vartti ja sitten liikutaan. Käännöksissä mieli menee jo toiseen suuntaan, mutta jalat ei vain liiku... Pitäisi ehkä aloittaa keskivartalon etsiminen. Radalla en kiinnittänyt huomiota, mutta videolta katottuna Soolo ei liiku niin hyvin miten tahtoisin. Se tuntuu olevan hurjan hidas.. Ärh.

Pienissä tiloissa kun pitää hypätä päin, Soolo tulee joko jaloille, tai ei hyppää lainkaan. Treenasin sitten moista, tila oli tosi pieni ja avulla Soololla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hypätä oikein. Tiedä sitten paljon tarvii toistoja, että tätä voisi vaatia tehtävän kunnon vauhdista. Otin nyt jo parin askeleen liikkeellä, en vain tykkää tehdä epätoiminnallisesti. Tämä homma jopa toimi, kun käytti päätään.. En saanut aluksi Sooloa hyppäämään niin, että se ei osu minuun, kunnes fiksuna likkana tajusin, että ei kannata palkata niistä suorituksista, mitkä ei mene oikein... Taas tunsi itsensä erikovaksi koiran koulijaksi :D Palkkana mulla oli nameja! En edes muista koska olen moisia kentällä käyttänyt... Pitäisi vissiin useammin, vaikka ne ei kivoja olekkaan.

Putkelta kääntymiset on mein murheenkryyni. Nyt olen sentään pitänyt kiinni samasta tavasta opettaa asiaa, se ottaa jo pieniä askelia eteenpäin. Soolo kääntyy jo pienellä, mutta en saa sitä vielä kääntymään kunnon vauhdilla. Mietin jos tuplapalkkaisi, eli valmis palkka jätetään putken sivuun, niin että Soolo tietää missä se on ja heti kun on palkan kohdilla kädestä lentää toinen palkka. Tiedä sitten olisiko kovin toimiva, ajattelin silti kokeilla! Mutta nykyään se kääntyy jo alta metrin kaarrosten, edistystä :)!

Loppuun otin pari puomia, toimivat ihan ok. Vauhtia toki saa tulla lisää, yritän jatkaa samalla tavalla millä tehtiin vauhtia kesällä. Jos hyvä vauhti tulisi ihan vakioksi!

Loppuverkaksi etittiin Nopen kanssa kunnon mettäreitti, aina välillä löydettiin jopa polku! Olipas taas kivaa! Mun pitäisi ehdottomasti päästä treenaamaan jonkun kanssa, silloin ymmärrän pitää treenit lyhyempinä. Kiitos Noora ja Kovu, mennään pian uudestaan!

Syysloma?

Loma alkaa viuhtoa jo viimesiään ja tuntuu, että ei moista ole edes ollutkaan. Ensi viikosta lähtee taas henkisesti super raskas 8 viikon putki harjoittelua, ei auta kuin painaa tuulta päin!

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa loman aikana treenaamaan. KSSKlla on rataharkat aina torstai iltaisin, niin perjantaisin on suuri mahdollisuus päästä tekemään rataa. Nyt rataa oli jonniverran muokattu, mutta sain tehtyä oikein hyvän treenin. Ratatreeniä kun on itekseen ilkeä ottaa, esteiden siirtely yksin ei ole mitään hehkeintä hommaa. Rata ei ollut mikään hankala, mutta sain ängettyä radalle kaksi pakkovalssia! Tein hommaa kuten kisoissa, tutustuin 5 minuuttia ja vasta sitten hain koiran halliin huutamaan. Mulla on paha tapa treeneissä tutustua vähän sinne päin ja se kostautuu ja kovasti.

Soppa toimi tosi kivasti, ekalla radalla muuten puhtaasti, mutta kepeillä meni ihan sekasin. Ei saisi keksiä tekosyitä, mutta mitäs koetin mennä vanhoilla kepeillä. Siitä suivaantuneena kannoin oikealla välillä olevat kepit toiselta puolelta hallia radalle. Heti näytti paremmalta ja seuraavalla kerralla pujottelukin onnistui. Mun pitäisi kyllä oikeasti treenata kulmia paljon enemmän. Soolo menee usein oikein sisään, mutta oikasee kakkosvälin mikäli juoksen päälle. Nyt joudun kähes pysähtymään ja se syö sadasosia. Kakkoskierroksella typerä ohjausvirhe, annoin Soolon lentää muurin pitkäksi, enkä saanut käännettyä samalla tasolla olevaan putkeen. Kolmas kerta sanoi vasta toden ja päästiin ihan maaliin asti puhtaasti, nämä pitäisi vaan saada heti ekalla....

Soppa lähtee tosi kivasti liikkeen mukaan, siitä ei ole pienintäkään ongelmaa, tahtoisin vaan että se lähtisi vielä kovempaa. Keinu näissä treeneissä super, muut kontaktit aika kököt. Mie niin tarvin apuja, neuvoja ja jotain vinkkejä millä saan kontaktit toimimaan. Ne kun on kamalaa löntystelyä!
Pakkovalssit ei toimi. Saan kyllä Soolon hypylle, mutta se on kuin kasa dubloja, ei mistään kohdasta sujuvaa.

Lopputreeni paukutettiin alkuun muistinvirkistykseksi pakkovalsseja. Sain niitä vähän toimivimmiksi, mutta ei ne ole vielä sitä mitä tahdon. Sylkkäreitä otin sitten olan takaa, Soolo tekee kyllä kauniisti, mutta tahtoisin siihen enemmän vauhtia ja raivoa. Kääntelin sylikääntöjä vain välistävedon kautta, toisena esteenä muuri. Teki hyvää nähdä, että muurikössejä ei tule enää kamalasti. Vain tosi pienestä tilasta hypätessä Soolo potkasee lisää vauhtia palikoista. Nyt tuntui, että hyppy meni liikaa pitkäksi, mutta toisaalta se saattaa vaan tuntua, kun tekee pienemmällä vauhdilla. Ihan hienosti homma toimi, lelulla hain vielä vauhtia, josko se tästä!

Nämä treenit muistutti taas siitä, kuinka paljon enemmän tuosta koirasta saa irti, kun vain vaatii. Se tulee paremmin mukaan, mitä enemmän sille sanoo mihin sen pitää tulla. Pitää vain osata palkata oikeista suorituksista ja ohjata niin että pieni sininen voi ymmärtää mitä vaaditaan. Ja tehtiin muuten yhtä hienoa tekniikkaa radalla! Oon nähnyt kun ihmiset tekee kisoissa, enkä oo keksiny miten se opetetaan niin päätin vain kokeilla. Ja jumankekka se toimi sikamakeesti! Tämä menee kategoriaan jänisloikka ennen kuin joku osaa kertoa mikä uusi tekniikka me osattiin!

Viime tiistaina Soololla oli taas fyssari. Keskiselkä on jumissa, samaa ongelmaa oli jo ämmämmissä. Mirka kuitenkin oli sitä mieltä että parempi näin, koska ennen ämmämmiä hoidettiin edestä ja takaa. Sopsop on kovin hieno ja musta on niin kiva käyttää Mirkalla, kun ajatukset osuu hyvin yksiin. Mie kun en stressaa kamalasti jos koira on ollut jumissa tai vähän vinossa, jos liikkuminen on puhdasta niin turha murehtia. Joka toinen meistä ihmisistäkin on vinossa, jumissa ja kenossa, tai jos joku kokee olevansa suora, niin tulkaa näytille! Kunhan hoidattaa tasaisesti ja pitää lihashuollon kunnossa niin homma ja koira toimii.

Torstaina käytiin Emmin, Emman&Åsan kanssa repovedellä eväsretkellä! Oli aivan super hauskaa, käveltiin n. 15 kilsaa, puuskutettiin kuin pahimmat höyryveturit, syötiin ja naurettiin. Koirat kulki tosi kivasti mukana, maasto vaihtui, oli kiviä ja pitkospuita ja elukat meni reippaasti eteenpäin. Mie olen niin ylpeä minun pienistä ja toimintakyvyttömistä, sillä molemmat ylitti riippusillan ees-taas! Jalat täristen, kynnet kiinni sillassa ja niin matalana kuin mahdollista, mutta kokoajan edettiin! Hienoa räkäpäät!

Mitkä maisemat ja ollaan sentään vain Kouvolassa! (Tämä kuva kuvaa paljon paremmin mein meisinkiä, kuin tylsät poseerauskuvat ;)).

Meidän ylireipas eväsretkijoukko ja kaamiva riippusilta!

Ilmosin Sopan kisaamaan Hyvikäälle, kivaa :)! Ja tiedossa on myös henkistä valmentautumista ennen PM-kisoja, se jos mikä tulee nyt tarpeeseen. MM-kisoihin sain pään ihan tosi hyvään kuntoon, uskalsin tehdä mein omia juttua ja luottaa siihen mitä me osataan. Nyt on alkanut hajoilemaan pää ihan tavallisissa jutuissa ja se heijastuu sitte ite radalle. Yhestä tekstistä otin superisti nokkiini, vaikka lopulta se teksti edes mitenkään ilkeä ollut ja sheltit lehteen kirjoitetun jutun/pätkiä jutusta luetutin neljällä ihmisellä ennen kuin kehtasin lähettää sen... Koko ajan pelkää olevansa hirveän ylimielinen ja varoo omia tekemisiään. PAH, moon sikke ylpee ja saan ollakki! Vielä kun saa sen ajatuksen toimimaan tekemisessä. Mutta homma tulee tarpeeseen ja ootan jo ihan innolla moista :)! Vielä pari päivää lomaa ja sitten pitäisi jaksaa jouluun asti osata jotain, aika hurjaa.

"Niin on juostava, muuten kuolee!"

Tädit kirii juoksukouluissaan semmosta kyytiä, että on itekki pakko lisätä kilometrejä, tänään kykenin aamusta juoksemaan jo 7,5 kilsaa! Missio 10km häämöttää! Vauhti on edelleen säälittävän hidasta, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mulla oli tarkotuksena lähteä heti aamusta lenkin jälkeen treenaamaan, mutta olin niiiiin väsynyt, että siirsin treenit iltaan.

Treeneissä oli tarkotus tehä sylkkärit, pakkovalssit ja häiriökeppejä. Mein pakkovalssit oli kuitenkin niin räkäsiä, että koko treenit jauhoin vain niitä. Toisaalta ei lainkaan paha, sain paljon toistoja, onnistumisia, syitä miksi ei onnistu ja ajatuksia kuinka korjata. Suurimmat syyt miksi pakkovalssit kusee on, että keskityn niin liikkeeseen, että en katso koiraa, jolloin Soolo lähtee kaartaamaan paljon vahvemmin eteenpäin, ihan kuin hakisi katsetta. Toinen on pikkusieväily, saan Soolon kyllä pakkovalssiin tosi nätisti, mutta siitä puuttuu se jokin. Ja kolmas on ajoitus, pidän liikaa käsissä, jolloin Sops tulee tosi paljon syliin. Suomeksi tää vissiin meinaa sitä, että me ei osata koko pakkovalssia :D.

Tein paljon valmiilla palkalla, näin saan keskittyä pakkovalssiin loppuun asti ja koira tulee kuitenkin heti palkattua. Mitä rohkeammin liikuin, oikeasti liikuin enkä hipsinyt, päätin että jos se este kaatuu, niin sittehän kaatuu, niin toimi. Soolo tuli vauhdilla ja teki pienet tiet. Oli paljon helpompi ajoittaa liike, kun tuntui että on kokoajan hirmuinen kiire. Kamalasti jouduin vielä keskittymään siihen, että liikun oikeasti täysillä ja katon samalla Sooloa, pari kertaa hävisi koordinaatit tosi pahasti... Taitaa olla paluu koordinaatiotreenien pariin, että oikeasti voi keskittyä ohjaamiseen eikä juoksemiseen. Talvella moisia ois hyvä jäähallilla tehdä, saanko treeniseuraa hikipingoista? Mutta hurjan hyvä mieli jäi, sain onnistuneita toistoja oikein kivasti! Loppuun tein vielä yhet kepit ja yhen puomin, molemmat ok.

Taas seikkailtiin ympyrää että löydettäisiin lenkkimaastoja hallin luota, puolet metästä on vedetty matalaksi ja puolessa välissä menee järjetön kuraoja. En edes yrittänyt ylittää moista, olisin varmaan vieläkin jumissa siellä savessa. 20 minuuttia saa hyvin käveltyä, kun vaan painaa hakkuualueelle osanmatkaa, mutta sen jälkeen reittejä saa jo etsiä..

Ja niin, jos joku jostain bongaa meitin MM-kisavideoita, niin vinkatkaa! Liiton videot olen nähnyt, mutta huolin kyllä muitakin ja esim mein yksilöagilityä en ole nähnyt lainkaan.

Tylsän tekstin päätteeksi pari kivaa kuvaa!

Nopen ottama kuva mein "vaellukselta". Hyvin tuli tuommoinen lauma elukoita toimeen keskenään, vaikka eivät ole kuin reenikavereita. Kasa ihania kuvia tuosta päivästä löytyy Nopen galleriasta!


Arkistoista löytyi Hukkiksen alkeiskurssikuva! Usoisin että kuvan on napannut Kallisen Maarit. Minusta tää kuva on ihan superkiva, esteiden taso ei päätä huimannut, mutta koko ryhmä tahtoi ulos tekemään kunnon agilityä, niin käytettiin ikäloppuja esteitä, että päästiin ajoissa, hih :)

Maailman ihanin kelpo ja sen pentu oli meillä eilisen illan hoidossa. Mulla ei oikeestaan ole lainkaan ollut pentukuumetta, oon vaan aina ajatellut että järkisyistä olisi hyvä ottaa parin vuoden sisään pentu. Mutta kyllä Kitkanpentu on vain aikamoisen ihana, että meinaa pentukuume nostaa himpun päätään. Piuha oli niin äärettömän reipas pentu, ettei toista! Ja on perinyt emänsä taidot mennä sekaisin kun nauretaan ja kyllä tästäkin sankarista kunnon kainalokoirainen vielä tulee! Emänsä on nimittäin kainalokoiraisena ehkä paras ikänä. Kitkaan mulla on kummitädin oikeudet, mutta kyllä mie pientä Piukkaakin hoitoon huolin ;). Että Pikkis Mielakka huolii kaiskukoirat hoitoon koska vain! Ja koska tämä yhteiskuva on jo NIIN kamala, että se on jo ihana, se pitää ehdottomasti julkaista! Kitkaa ei kiinnosta, Hukkista ahdistaa, Soolo luulee tuijottavansa lihapullia, mutta oikeasti Piuha syö niitä juuri maasta :D.

Reteetä viikonloppua!

Muoksmuoks. Lisäsin sivuun laskurin koska olen uteliaselämätön, mutta se näyttää kahen sekunnin jälkee 31, vaikka ihana olenkin, niin ehkä himpun moista epäilen. Mistäköhän löytäsis pikkasen toimivamman version?